Päivä 61. Tik tak tak; time goes by, so slowly so slowly.

 
Kylläpä odottavan aika on pitkää. Kissa kulkee ovelta ovelle ja ikkunalta ikkunalle. Kurnaa ja mouruaa lähes tauotta.

Tänään päivänä 61. on ilmaantunut hirrrrrvittävä hellyyden kaipuu. Sylissä on viihtynyt ja kehrännyt enemmän kuin useaan viikkoon yhteensä.

Katti halusi parikin kertaa lähteä omasta pihasta kävelylenkille (n. 60 m yht). Lenkillä ollessa ei tahtonut päästä eteenpäin, kun koko ajan piti puskea mun jalkoja ja kiehnätä ihan kunnolla. Olinkin lähes koko ajan kyykyssä "hellittävänä", eikä kävelystä tullut oikein mitään. Lopulta kannoin kehräävän kissan kotipihan keinuun syliini, jossa kehräys jatkui pitkään. Kummallista, tää katti ei juuri koskaan ole sylissä, muutakuin  selällään jalkojen päällä.
 

Illan päätteeksi "oi tunteellinen, surullinen, yksinäinen siili" eksyi pihaamme ja halusi tehdä kissojen kanssa tuttavuutta. Pidin valjaista tiukasti kiinni enkä uskaltanut päästää kissulia yhtään lähemmäksi, mutta siilipä astui askel kerrallaan lähemmäs, kunnes nousin ja nappasin kissulin kainalooni. Mielestäni tämä oli "riittävän lähellä" =)

Päivä 60 on poikkeuksien päivä

Tänään on Karamellin 60. tiineyspäivä. Hyvin poikkeuksellinen päivä.

Ajattelin yöllä, että kohta tapahtuu. Katti alkoi nimittäin tapojensa vastaisesti aamuyöllä ulisemaan ja maukumaan ihan mahdottomasti. Kuljeskeli rauhattomana, välillä maukaisi ja kaiveli joka paikkaa. Yritti joka kaappiin ja koloon. Lopulta nappasin katin makuuhuoneeseen, jossa pesäkin on, lukkojen taakse. Kissa yllätti minut rauhoittumalla välittömästi, ja asettui pitkästä aikaa jalkoihini maate. Tätä ei ole tapahtunut koko tiineysaikana. Kissa ei ole tullut sänkyyn lainkaan, mikä onkin ollut ehkä viisasta, koska saatan toki potkia kissaa öisin. Se kun asettuu aina nimenomaan jalkoihin.

Tosiaan yö meni ja kissa nukkui rauhaksiin pitkälle aamupäivään. Mutta koko päivän katti on ollut ihmeellisen rauhaton, ja on maukunut ja kurnuttanut keskimääräistä enemmän. Mutta myös kehrännyt  tavanomaista enemmän.

Tänään katti on pitkästä aikaa ensimmäistä kertaa viihtynyt useaan otteeseen myös lempiasennossaan; selällään mun jalkojen päällä rapsutettavana. Tässä asennossa ei kattia juuri ole tänä tiineysaikana saanut viihtymään. Muistan toki omista raskausajoista, että selällään ei masun kanssa voinut olla, kun tuli heti huono olo. Ehkä kissoilla on sama homma. Mutta tosiaan tänään katti on loikoillut rapsutettavana selällään jaloillani, kovaan ääneen kehräten. Aika sopiva tapa viettää sadepäivää =)

Että varsin poikkeuksellinen päivä, erilainen moneen viikkoon. Nyt vuorokausi vaihtui juuri, jatketaan jännittämistä, koska pennut pääsevät ulos suureen maailmaan...

Rapsuta rapsuta, kainalosta kans pliiiiiiiis!

Tykkään!

H-hetki lähestyy

Karamellillä on tänään tiineyspäiviä jo 59. Siperiankissoilla tiineys kestänee noin 63 vuorokautta, eli vähiin käy. Saas nähdä kestääkö tiistaihin saakka, vai saadaanko kissaperheenlisäystä jo viikonlopun aikana. Onneksi on kesäloma niin voi päivystää kissan kanssa.

 

  
Tässä vähän tunnustellaan masuasukkeja. Ihanalle tuntuu! Varsin tarmokkaita pikkupotkuja ja tuuppasuja tulee tiuhaan tahtiin. Karamelli on aika jännittynyt, että "mitä ihmettä se tekee?"

Tänään oli ensimmäistä kertaa käynyt niin, ettei saanut itse pestyä peffaansa. Pakko oli ottaa vanulaput käyttöön ja pestä takapuolta. Katti ei siitä hommasta kyllä tykännyt! Enkä liioin minä!

 

Useimmiten Karamelli makoilee lattialla, mutta tässä on jaksanut könytä sohvan selkänojan päälle. Siihen heitetty viltti on kummankin kissan lempipaikkoja lötkötellä. Tämä on ainoita paikkoja, missä Karamelli nyt isolla mahallaan makaa "mahansa päällä". Sohva on ilmeisesti tarpeeksi upottava, että maha mahtuu. Lattialla katti lötköttää puolikyljellään.

Tänään oli taas ihana kesäilta.
Minä nypin kukkapenkkejä ja kissuli keinutteli =)

Aika hupsu!

NeitiKassinen sen sijaan oli koko illan
pihamme kokoisella seikkailuradalla loikkien ja pomppien,
kohdaten välillä pörriäisiä ja välillä maukkaisiin kasveihin tutustuen.
Ihana ilta kertakaikkiaan!

Ulkoleikkejä kissojen tapaan

Keväästä asti meidän kissulit ovat väijyneet ja vartioineet oviaukkoja ja meidän liikeitä, josko jo NYT pääsis ulos.  Kuulin vasta nyt, että sisäkissa kannattaisi aina kantaa ovista ulos, että kissalle jäisi "muistijälki" siitä, että tästäpä ei kuljeta kuin sylissä, ei ikinä omin jaloin. Tähän asti olemme pukeneet kissoille valjaat ja avanneet oven, että "nyt saa mennä". Tästä lähtien kannamme aina kissat ulos, josko he vielä näin reilu vuoden ikäisinä ehdollistuivat tälle "uudelle" ajatukselle, ja oppisivat, että ovista EI kuljeta ilman ihmistä.

NeitiCassinen viihtyisi omalla pihalla 24/7, KissaKaramelli haluaa lenkkeillä koirien tapaan. Tosin nyt tiineenä lenkkeily on jäänyt, enää Karamelli ei jaksa mennä kuin omasta pihasta tien yli, siinä on hyvä "väijyä" katua molempiin suuntiin.

Tässä kuvassa on NeitiCassisen taidonnäyte köynnösristikon valloituksesta.

Joku öttiäinen siinä lensi, ja NeitiCassinen teki parhaansa näyttääkseen sille "kissanmerkit". Öttiäinen pääsi kuitenkin tällä kertaa karkuun.

Kissa putosi alas, ja vähänkö oli nolona, että kuinka siinä niin pääsikään käymään.

Tosin nolous on kadonnut nopeasti, eikä kissa lannistunut putoamisesta, vaan kiipeilee ristikossa harvasekerta kun ollaan ulkona. Siinä on hyvä harjoittaa lihaskissastoa ja tehdä kotikutoiset manikyyrit.

Toinen lempparijuttu on pallo- ym. pelit. Niinpä mm juhannuksena muksut saivat sulkkispeliinsä ihkaoikeat pallokissat, vai oliko ne sittenkin sulkakissat?

Tarkkana ne ainakin ovat =)

Toinen kissuli väsyi(?) pelin seuraamiseen maassa ja päätti siirtyä tarkkailemaan peliä riippumatosta. Toisen ilme on aivan mahtava, maksaisin muutamankin euron tiedosta, mitä kissan päässä liikkuu tällä kuvanottohetkellä.






Joku aika sitten leikittiin useana päivänä myös saippuakuplilla. Kissat piti niistä niin paljon, että muutamassa päivässä meni kolme purkillista kupla-ainetta =) Suosittelen kaikille kissoille!

Toukokuun alussa kissulit pääsivät lähituntumaan myös kimalaisen kanssa. Oli mulla naurussa pidättelemistä!

Ensin katti bongas öttiäisen ja seurasi sitä,
kokeillen varovaisesti tassulla. 

Slurps, millekähän se maistuis?

Siskokin pongasi, että sillähän on joku "löytö"

Mikämikämikä..nuuuh nuuh..mikä ihme?

Apua nyt se hyökkää!!!!

Juhannus

Ollaan vietetty juhannusta rauhaksiin kotosalla. Kissa on niin poksahtamaisillaan, ettei voi harkitakaan reissua. Reissu ressais mammakissaa ihan liikaa. Sää on hellinyt meitä, ja ollaan voitu nauttia olostamme pihalla. Juhannusaatto oltiin melkein koko päivän pihalla, juhannuspäivänäkin aika paljon. Ulkoiltiin niin paljon, että kissulitkin on sitten sisällepäästyään nukkuneet ihan tajuttoman sikeästi ja pitkään.

Pahvilaatikot on parasta mitä Karamelli tietää. Ja minun läheisyys. Tässä kissuli tarkkailee, kun pelaamme viltillä lasten kanssa Rummikubbia.

Sitten olikin hyvä vetäytyä syrjemmälle maate, jotta näki kaikki, koko perhe tarkkailun alla.

Siinä nukutti niin pitkään, että "sikkokin" kävi jo katsomassa että "hei ootsä hengissä". Sikko sai vähän kynttä, kun kävi "typeriä" kyselemässä.

Välillä piti käydä sisällä syömässä ja vessassa. Nykyään Karamelli hieroskelee aina naamaansa

vessareissun päälle. Ennenvanhaan se pesi huolella peffaansa, nyt peffa on liian kaukana massun takana, ja kissuli tyytyy vaihtoehtoiseen toimintaan =)

Sisälläkin piti päivystää, että pysyyhän väki tallella =)

"Sikko", meidän Tikru nautti auringosta täysin siemauksin...

...kunnes pongasi paparazzin =)

Kun lopulta illalla päästiin sisälle, oli piiiitkien kauneusunien aika

PS. Sain tänään "tutunkauppaa" niitä kroonikkovaippoja Karamellin pesään. Kaikki alkaa olemaan valmista. Vielä pitäisi muuten valmistella kantokoppa kuntoon, hätälähtöä varten. Jos joku menee pieleen eikä Karamelli selviäkään pentujen maailmaan ponnistamisessa.

Pesän sisustukselle suunnitelma B

Yritin tänään hakea apteekista kroonikkovaippoja pesään. Olin lukenut netistä, että niitä myydään viiden kappaleen paketeissa. Ei myyty. Pakkauskoko oli 30! Jätin ostamatta. Nyt onkin siis uuden suunnitelman aika. Lisää pyyhkeitä? Täytyypä miettiä. Onneksi meillä lienee puolitoista viikkoa aikaa uusille suunnitelmille ja toteutukselle. Kissaa ei vaan näytä pesä kiinnostavan. Mitähän sinne piilottaisi?

Kissuli alkaa olemaan aika.... miten sen nyt sanoisi... paksuna. Karamelli ei enää juuri hypi korkealle, ja alastulohypyt alkaa olla tosi varovaisia, jos on tuolilla tai sängyllä tai sohvalla. Enimmäkseen viihtyy lattiatasolla.

Leikkiminenkin alkaa olla vaikeaa ja liian väsyttävää. Ainakin keppien, sulkien ja pallojen perässä hyppiminen ja juokseminen on aivan liian rasittavaa. Eilen tuli Zooplusssalta tilaamani paketti pullollaan ruokaa ja tietenki yksi uusi lelu, vähän niinkuin pentuja varten. Palloleikkejä ja raapima-alusta pikku muruille, kunhan kasvavat hieman.

Karamelli piti uudesta lelusta, sillä kun sai leikkiä pallolla, maaten =)

Pesän rakennusta

Tänään rakensin pesää kissan synnytystä varten, netistä löytämieni ohjeiden mukaan. Pesän tulee olla lämpöä pitävä, vedoton ja muutoinkin suojaisa turvapaikka. Kissa synnyttää luonnossa luolaan ym koloon, joten pesään tarvitaan katto. Katto auttaa myös pitämään pesän tarpeeksi lämpimänä pennuille. Katon tulee olla tarpeeksi korkealla, että emo mahtuu seisomaan ja istumaan pesässä.

Pesään tarvitaan lisäksi reuna, joka estää pentuja ensin putoamasta ja valumasta pois pesästä, myöhemmin karkaamasta liian varhain. Saas nähdä riittääkö laidan korkeus niin pitkään kuin toivoisin, vai pitääkö rakentaa "lisälaudoitusta".

Löysin myös suosituksen, jonka mukaan pesä tarvitsee verhot, jotta kissa saa hämyisen paikan suojassa ylimääräisiltä katseilta. Froteepyyhe laatikon päällä saa ajaa verhon virkaa. Sitä voi asetella enemmän ja vähemmän pesää pimentäen.

Vielä haen apteekista kroonikkovaippoja, jotka auttavat pesän siistinä pitämistä, niitä voi laittaa useita päällekkäin, ja "siivota" tarpeen mukaan nappaamalla päällimmäisin pois, ja voilá, taas on puhdas ja kuiva pesä.

Nyt vielä toivotaan, että kissa hyväksyy pesän synnytyspaikakseen ;)  Joku kissakasvattaja kehui netissä tekevänsä kerrallaan kolmekin pesää, joista kissa voi sitten valita mieleisensä..
 

Pesä

Potkuja massusta

H-hetkeen kaksi viikkoa. Vielä riittää mamma-kissalla rohkeutta kiipeillä, vaikka massulla uhmaa jo painovoimia. Tässä kävi ilmeisesti tutustumassa kirjatarjontaan mammalomaa ajatellen. Sekuntteja kuvan ottamisen jälkeen tuo reunalla oleva tassu luiskahtaa alta ja kissuli lennähti lattialle, tassuilleen kuinkas muuten. 

Mammakissuli on ollut varsin tarkka massustaan, siihen ei ole saanut juuri koskea. Muutenkin aika äreää tuulta päivittäin. Tänään on  ollut poikkeuksellinen päivä. Kissuli on kehrännyt useaan otteeseen varsin tyytyväisenä vaikka olen pidellyt massustakin. Ja mitä ihanaa sieltä on tänään löytynyt: kunnon kissapotkuja! Aivan mahtavaa tunnustella pienen pieniä mutta vahvoja tuuppauksia, tervehdyksiä ulkomaailmaan! En malttaisi odottaa.

Aika pullukka, vallan ihana!

3 viikkoa odotusta jäljellä

Huomenna tulee 6 viikkoa kissulin tiineyttä täyteen. Kissulin massu on niin paksu, että luulisi H-hetken olevan lähempänäkin. Hieman huolettaa tuo massun tasainen paisuminen.  Paljonko se vielä voi paisua?

Kissuli on hyvin tarkka masustaan, eikä oikein anna koskea, vaan alkaa helposti murisemaan. Muuten Hän on kovin hellyydenkipeä, mutta massuun ei parane koskea, tai voi saada "kynttä".

Tarvinnee valmistella "pesä" kuntoon, jotta kissuli pääsee tutustumaan siihen ajoissa, turvalliset hajut pesään ym. Kuulin juuri kissasta, joka normaalista piketen halusi synnyttää aina pentunsa keskellä muuta "perhettään", eli olohuoneessa =) Toivoisin että tälle meidän kissulille kelpaisi sauna, jossa rauha on taattu. se on myös helppo siivota pentujen jäljistä. Tosin en ole varma, pystynkö itse irrottautumaan pennuista öiksi, vai pitääkö ne ottaa sittenkin makuuhuoneeseen? Apua mua alkaa jännittämään ihan tosissaan. Söpeliinit, tuskin maltan odottaa <3 Kunhan kaikki olisi kunnossa!


Tässä pari näytettä kissusta ja massusta tänään:

 

Kissa'babies expected

Meidän toinen kissuli on tiineenä!

Vappupäivänä, keskiviikkona 1.5.2013 Karamelli pääsi kanssani junailemaan tältä mansesta pohjoisiinpäin. Sulhanen odotti Oulussa. Karamelli jäi kyläilemään pariksi päiväksi, ja hain kissulin kotiin perjantaina. Huh huh, melkoista junailua muutaman päivän sisällä.

No sitten vaan odoteltiin, tärppäsikö reissulla. Nelisen viikkoa tarkkailin kissan nisiä ja massua, näkyykö jotain muutosta. Ja sillä neljännellä viikolla massu paukahti yht'äkkiä varsin pullukaksi. Nyt on viisi viikkoa täynnä, ja huolettaa miten tolla mahalla mennään vielä nelisen viikkoa. Ans kattoo ny. Tässä kuva muistaakseni viime perjantailta, kissuli massunsa vieressä:

Kesävisa pystyyn, montako kissavauvaa massussa piilossa?