Katti-oktetti eläinlääkärissä

PikkuKissulit täyttivät torstaina kahdeksan viikkoa ja oli mikrosirutuksen ja ensimmäisten rokotusten aika. Pakkasimme katit kolmeen kuljetuskoppaan ja kopat autoon, takaluukkuun ja menoksi. Kaadoimme autosta takapenkit, jotta näemme mitä menoa siellä pidetään =)

KissaKaramelli naukui automatkan, kuten tavallista. Karamelli naukuu aina kopassa matkatessaan, sen sijaan turvavyövaljaissa matkatessaan kehräilee tyytyväisenä.

Pääsimme pian perille eläinlääkärille ja asetuimme aulaan odottamaan vuoroamme. Kaikki kissat kauhistuivat ja jäykistyivät eläinlääkärin aulassa olevaa paria koiraa.

Kaikki katit vahtivat koiria silmä kovana.

Kerrostalokyttääjät?

Nii' jännää!

NeitiKassiselle jännitys oli liikaa,
ja hää peruutti kopassaan niin pitkälle kuin pääsi.

Kun koirat lähtivät, uskalsi Tikrukin asettua lepäilemään

Lopulta pääsimme 20 minuuttia myöhässä toimenpidehuoneeseen. Vaikka varsinainen pentutarkastus tehdään vasta neljän viikon päästä, luovutusiässä tehosterokotuksen yhteydessä, tarkasti eläinlääkäri nytkin kaikki pennut (ja isot kissat) todeten ne terveiksi ja virkeiksi. Kaikilta kissoilta tarkistettiin siis yleiskunto, silmät, korvat ja suu elikkäs hampaat sekä myös sydän kuuntelemalla.

Dalmis tarkastettavana ennen piikityksiä

Koska on meidän vuoro?

Joko joko?

Tässä rokote- ja mikrosiruruiskut

Mitähän siellä oikein tapahtuu ?
(huomaa Siperianistuja -asento)

Ookko tosissas, määkikö?

Mikrosirutus onnistui kaikilla muilla paitsi Laikulla kerralla. Taisin pitää Laikusta huonosti kiinni, kun pääsi ponkaisemaan sen verran, että ensimmäinen mikrosiru jäi iholle ja niinpä operaatio piti toistaa.

Laikku yritti päästä kopasta jopa puremalla ovihäkkiä.
Tässä tuumaustauko, pakosuunnitelma mietinnässä =)

Laikku rauhoittui heti päästessään toimenpiteiden
jälkeen mamman kaa samaan koppiin.

Me tässä rauhoitellaan Lakua ku sitä pelottaa.

Rokotusten ja mikrosirujen jälkeen
oli hyvä rauhoittua nukkumaan

Vihdoin kaikki valmiina, paitsi paperit.
Tässä ootellaan ihan rauhassa kotiinlähtöä.

*************

Blogiin on liittynyt jo 7 jäsentää / lukijaa: Mayo, Myrsky ja Minna, Mindy, Mama, Mirene, Mamma N, sekä (hmm.... eipä alakkaan ämmällä:)  Kissat kermakupilla. Kiitos teille kaikille ja tervetuloa ! (parempi toivottaa tervetulleeksi myöhään kuin ei milloinkaan  =) )

Blogissa on vierailtu kohta jo 3400 kertaa ja se olis juhlan paikka se =) Kiitos mielenkiinnosta teille kaikille! Mikähän olisi sopiva tapa juhlistaa tätä asiaa?

Last but not least - Laku

Tänään pentujen täyttäessä 8 viikkoa, on vuorossa viimeisen pennun esittely...*fanfaarimusiikkia...


Laku on pesueen pahnan pohjimmainen, viimeisenä syntynyt yön valtias! Ainakin väritykseltään. Lakulla on siis musta turkki, mutta tassuissa on ihania valkoisia hahtuvia, kuin hopeisia suortuvia!

Ensimmäisinä viikkoina Laku sai päivittäin pullosta lisämaitoa, koska oli niin "pääkkö", että oli mieluummin ilman, kuin "väärällä nisällä". Laku on utelias ja rohkea pentu tutkien maailmaa. Laku oli juuri se pentu, joka ensimmäisenä oppi kiipeämään pentulaatikosta pois. Jollei Laku ole jollain tutkimusmatkallaan, on hän läjässä siellä missä muutkin. Lakulla on selkeästi tunnistettava vaativa ääni, jolla hän "käskyttää" niin emoaan kuin meitä ihmisiäkin. Vingahtelu on vaan niin söpöä, että pakko on sylitellä aina kun Laku tulee jalkoihin sitä "vaatimaan".

Mä oon Laku aka Amurin Lasarus ♡

Mulla on kuulemma ihanan hassut polkuanturat ♡

Ja mun rinnasta löytyy joku "Jumalan sormi" enkelinmerkki.
Keskiajalla mustilla kissoilla ilman kyseistä merkkiä
ei ollut toivoa saada pysyä hengissä!

Mä oon oppinut jo isojen kissojen tavoille ja käyn
ikkunalla tsiikaas maisemii.. tosin mulle on vielä
vähän epäselvää, missä suunnassa niitä maisemia on..

Oon mä ainakin käynyt ulkonakin haistelemassa kukkia...

Kaiken värisiä kukkia...

Useimmiten touhuilen veikkojen kanssa...
Maailmassa monta, ihmeellistä asiaa...

....ne hämmästyttää kummastuttaa pientä kissanpoikaa..

Tässä mulla ja sikkolla on viisaat päät yhdessä =)

Sitä viisautta välillä tarvitaan, tääkin on vielä ratkaisematta, että miten tän pallon täältä oikein saa? VIDEO

No näistä leluista: Narutkin on kiehtovia..

...ja kepit..

..ja kaikki roikkuvat ja heiluvat jutut..

Tunnelissa on hyvä vaania, josko joku tulis lähelle
ja vois sen vaikka ..säikäyttää!

Erityisesti tykkään vaania ja painia Dalmiksen kaa..

Mä jään kyllä aina kaikissa paineissa
ja pentukasoissa alimmaiseksi,
se on vähän epistä mun mielestä!

Mä oon kyllä yleensä toisten tyynynä nukkuessakin..

..niin, tulin sanoneeksi tyynynä..

...ja joskus patjana ym pehmukkeena..

..tai painikaverina, siis vaikka mä NUKUN!

Joskus mä koitan väistellä, etten joutuis tyynyks,
mut' jos väistyy liikaa, tippuu....

..vaiks en mä kyllä tästä tippunut,
kunhan rentouduin täydellisessä roikotuksessa!

..mä ite tykkäisin enemmän halitella nukkuessa..

..ja sylitellä..

..ku siinä on niin mukavan lämmin nukkua, sylissä.

Joskus mä melkein vahingossa pusuttelenkin, unissani.

Äitikin ottaa mut välillä viekkuunsa...

...ja ihmiset, siitä mä tykkään!

Mä olenkin alkanut jo väijyä
niitten sängyssäkin, että pääsiskö
ja uskaltaisko "kaikkuun nukkuun"

Mustapartainen kollinalku

Tänään on esittelyvuorossa Laikku aka Amurin Linus, kukkulan kunkku! Linus on pesueen suurin (sp 132g) ja voittaakin sisarusten väliset painimatsit mennen tullen =)

Mä tykkään painia, mä oon siinä kunkku!
Välillä painiessa muu maailma unohtuu
ja jotkut kivat asiat menee kuulemma ohi...

Painimestarina mulla on etuoikeus kaikkest' korkeimpiin mestoihin

Ja jotta mä pysyisin kovassa kunnossa, pitää syödä hyvin.
Tässä menee aimo annos broilerin jauhelihaa, njam!

Arvaa, mitä mä tässä teen?
- No tissuttelen tietenkin!
Ei haittaa, vaikka mamma istuu ja veikka nukkuu eessä,
kyllä mä yletyn =)

Linus on ollut varsinainen mammanpoika, jota oli vielä muutama viikko sitten vaikea saada edes punnituksi; hän kun alkoi heti syliin otettaessa kiljumaan. Tuolloin emo ei kestänyt yhtään pentujen vikinää, ja tulikin aina läppimään meitä käsille kun Linus huusi kuin pieni porsas ihmiskäsissä. Tänä päivänä on jo onneksi toinen ääni kellossa, kuten tästä videosta voitte kuunnella =)

 

Oon siis aika vekkuli,
ja mun musta parta on aika ...
...kröh kröh... "miehekäs"

Ja oon mää muutes aika ...söpökin. Kolliksi!

Viihdyn päivät pitkät kavereitten kaa!

Tunnelileikit on mun lemppareita....

...ja saalistus - "Askelkin vielä tipuseni ja saat tassusta!"

... ja palloleikit...

Mä oon päättänyt napata tän pallon.
Joku on laittanut se kiinni jonkun ihme vieterin päähän,
mutta kyllä mä se vielä saan!

Iso pallo!

Tää pallo on mun mielestä MUN!
Mää murisen niille jos ne yrittää jotain!

"My precious!!"

Aitona Siperiankissana osaan muuten jo tietenkin
tän kuuluisan asennon: Siperianistuja !!

Mutta pysyäkseni kunnossa;
kaiken syömisen ja leikin ja asentoharjoittelun päälle
on tärkeää nukkua hyvin!

Nukkuessa tykkään tuuletella mahakarvoja ...

..niin, mä tykkään tuuletella mun mahakarvoja nukkuessa...

.. jokos uskot?

Paras nukuttaja on mamma ♡

Mut' kelpaa Lakukin mun unikaveriks ..

Samoin Toffee ja kaikki muutkin pennut..

"ISOveljen ominaisuudessa vahdin tässä Dalmis-veikkaa,
ettei se karkaa kesken unien..

Noi tiukat asennot olis kyllä tärkeitä
näissä vahtihommissa, joskus
mä nimittäin nukahdan kesken vahtivuoron...

Ja näin siinä käy, kun en vahdi kunnolla;
Laku karkaa kohta itseltäänkin...

Täs' mä yritän nukkua,
mut' mamma päätti sitte tulla vahtimaan mua.
MUA, vaikka mä oon isoin meistä pennuista!
Harmitti niin että heräsin!

Ja oon mä muuten nukahtanut muutamia kertoja 
ihmiskäsivarsillekin, mut' älkää kertoko kellee ..