Pörrön sairastuminen

Olen jo pitkään lupaillut tutuille kissaihmisille kirjoittaa tänne Pörrön sairastumisesta. Aikaa on jo näistä lupauksistani vierähtänyt, koska tämän blogitekstin aloittaminen on ollut todella vaikeaa .. kipu viiltää edelleen, enkä ole säästynyt kyyneliltä tätä kirjoittaessa. Vaikka kyse on joidenkin mielestä VAIN kissasta, on kyse rakkaasta lemmikistä ja perheenjäsenestä, poikani silmäterästä. 

Tarina on pitkä, joten jaan sen useampaan osaan. Tämä ensimmäinen osa kertoo Pörrön sairastumisesta FIP:iin eli kissojen tarttuvaan vatsakalvontulehdukseen. Jatkossa kerron lisää ja jaan tietoa FIP:istä ja kerron myös parantavasta hoidosta. Kyllä, parantavasta hoidosta!!!!  60-luvulta aina vuoteen 2019 asti on tauti ollut 100% tappava! Siihen ei ole aiemmin ole ollut parantavaa hoitoa, ainoastaan ns. tukihoitoja kissan voinnin parantamiseksi. FIP- diagnostiikkakin on ollut erittäin haastavaa. Meillä Suomessakin elää edelleen sitkeästi myytti siitä, että FIP voidaan diagnosoida vasta ruumiinavauksessa. Tosiasiassa diagnostiikka on kehittynyt huimasti ja varma diagnoosi voidaan asettaa erityisesti märkä FIP -tautimuodossa. Mutta näistä kaikista myöhemmin lisää, nyt aiheena Pörrön sairastuminen:

Pörrö aka SE*Voyakas Pyotr Pyatigorsk muutti Ruotsista Suomeen 5 kuukauden ikäisenä pojalleni, JustKittying ja Balladin -kissaloiden omistukseen. Tulevaisuudennäkymänä oli siitoskollin ura. Pörrö osoittautui luonteeltaan varsin valloittavaksi syli- ja seurakissaksi jo laivamatkalla Ruotsista Suomeen.

Kotiutuminen sujui hyvin. Pörröstä ja pojastani muodostui hyvin nopeasti tiivis kaksikko, varsinainen majakka- ja perävaunu viihtyen aina samassa huoneessa - kissa kun kulki pojan perässä joka paikkaan. 

Pörrön Suomeen muutto ajoittautui JustKittying ja Balladin -kissaloille kiireiseen aikaan: molemmissa oli pienet pennut eikä meiltä kasvattajilta ehkä riittänyt tarpeeksi huomiota havaitsemaan Pörrön kasvun hidastumista ja pysähtymistä eikä kissan yleistä "väsähtämistä". Kissa kun osaa tunnetusti piilottaa ja salata vaivansa ja kipunsa todella hyvin. Näin jälkikäteen, kun olemme asiaa yhdessä analysoineet, on näitä mainittuja merkkejä ollut havaittavissa, mutta siinä ajassa ei niistä huomattu huolestua sen enempää, vaikka esim. kasvu vähän mietitytti. Kun kissa muuttui pikku hiljaa vaisummaksi, ajatteli poikani kissan "hidastuneen vauhdin" kuuluvan asiaan. Hän ajatteli kissan kasvavan ja kissanpentuvaiheen leikkisyyden jo jäävän pikkuhiljaa taakse. Ja  toisaalta ... eipä se sairastumisen aiempi havaitseminen olisi mitään muuttanut. Sairauden kulkua ei ainakaan vielä toistaiseksi tunneta tarpeeksi tarkkaan eikä sitä osata mitenkään muuttaa tai ehkäistä. 

Pörrön ollessa 7kk ikäinen, poikani kyseli, onko kissan hengästyminen tavallista. Hetken Pörrön hetkittäisiä hengästymisiä pohdittuamme, päädyin pyytämään poikaani lähettämään mulle seuraavalla kerralla videokuvaa tilanteesta. 

Ei mennyt montaa päivää, kun pojalta tuli iltamyöhällä video ja kauhistunut viesti, että tää on nyt paljon pahempi kuin koskaan:

Ja videon nähtyäni lähdimme vielä samana iltana (yönä) eläinsairaalaan. Eläinsairaalassa Pörrö vietiin heti lisähapelle ja odottamaan eläinlääkäriä. Me ei saatu mennä kissan mukaan, vaan jäimme kuin orvot pirut käytävälle... 

Loputtomalta tuntuneen ajan jälkeen pääsimme tapaamaan eläinlääkäriä ja pikaisesti myös Pörröä. Pörröllä oli otettu röntgen-kuvat. Niissä näkyi, että kissan keuhkot olivat kirjaimellisesti täynnä nestettä. 

Työdiagnoosina Pörrölle oli pyathorax. Pörrö jäi sairaalaan ja meidät passitettiin kotiin. Eläinlääkäri kertoi, että neste keuhkoissa on aika tavallinenkin oire nuorella kissalla ja että yleensä syynä on joku bakteeri. Eikä niistä kuulemma aina edes päästä selville, mistä ja miten bakteeri keuhkoihin on päätynyt. 

Seuraavat päivät olivat painajaismaisia. Emme saaneet mennä katsomaan kissaa, olimme pelkkien puhelinaikojen armoilla. Yhtenäkään päivänä ei lääkäri soittanut silloin, kun oli luvattu. Ehdin joka päivä yrittää soittaa useita kertoja, ennenkuin sain jonkun kiinni. Hoitajat eivät kertoneet tilanteesta MITÄÄN, paitsi että kissa on syönyt ja pissannut. Ja että on ihana kissa. 

Joka päivä saimme eläinlääkäriltä tiedon, ettei Pörrö pääsisi kotiin vielä tänäänkään. Ja saimme jonkun arvion tehtävistä lisätutkimuksista ja niiden kustannuksista. Mutta vastausta sairastumisen syystä ei tutkimuksista tuntunut löytyvän. Tutkimuksilla saatiin poissuljettua sydänsairaudet, lymfoomat, syöpä… Kolmantena päivänä lääkäri viimein sanoi, ettei FIP:iä voi poissulkea, koska pleuranesteestä otetusta näytteestä ei löydy bakteeria. Eläinlääkäri kertoi, että FIP:iin ei ole parantavaa hoitoa. Kuolleisuus on 100% ja eliniän ennuste on 1-2 viikkoa. Sydämeni pysähtyi kauhusta. Seuraavat yöt ja päivät tuntuivat painajaisilta! 

Pörrö oli eläinsairaalassa yhteensä 5 päivää. Sen verran meni aikaa keuhkojen huuhteluun ja ”kuivattamiseen”. Kun Pörrö sitten viimein pääsi kotiin, oli työdiagnoosina FIP. Tai oli mikä oli, tiedettiin, että kissa oli vakavasti sairas ja pääsi kotiin viitesanoilla, että toipumiseen menee viikkoja. Jos toipuisi! Ja että jos kissalla todella olisi FIP, ei kissa todellakaan toipuisi. Jos kyseessä olisi FIP, alkaisi hengitysvaikeudet uudestaan keuhkojen täyttyessä nesteellä. Tällöin edessä uusi sairaalareissu ja eutanasia, koska FIP:iin ei ole Suomessa parantavaa hoitoa. Pörrölle annettiin kontrolliaika eläinsairaalalle viikon päähän, ja lähdimme kissan kanssa kotiin, sydän täynnä huolta. 

Muutaman päivän päästä eläinsairaalan eläinlääkäri sitten viimein soitti. Pörrön keuhkojen effuusionesteen näytevastaus antoi 100% vahvistuksen sille, että Pörröllä oli FIP. Tieto lamautti meidät.  

Pörrö oli todella uupunut ja nukkui paljon. Ruokahalu oli huonoa ja leikkiä kissa jaksoi vain hetken kerrallaan. Ja meitä musersi tieto, että hengitysvaikeuksien ilmaantuessa ei meillä olisi muuta vaihtoehtoa kuin päästää kissa kärsimyksistään ikiuneen sateenkaarisillalle. Pörrö oli lähes tauotta poikani sylissä tai kainalossa. Poikani halusi viettää kissan kanssa joka sekunnin, mitä aikaa oli jäljellä. Tilastojen valossa sitä ei ollut paljoa, noin 9 vrk diagnoosista... 

Mutta against all odds... Elikkäs vastoin kaikkia odotuksia Pörrön tarina jatkuu, joten STAY TUNED our crazy catladies and catgentlemen ... 

Jatko-osa tarinaan löytyy täältä ...