Synnytys

Tänään ne viimein syntyivät, Karamellin pennut. Aamupäivällä kissa vetäytyi pesään ja parin tunnin päästä ensimmäinen pentu oli maailmassa (klo 11.50). Nopeaan tahtiin syntyi kolme muuta (klo 12.01, klo 12.22 ja 12.51). Sitten oli yli tunnin tauko, jonka jälkeen syntyi vielä kaksi pentua (klo 14.17 ja klo 14.35). Yhteensä kuusi suloista pientä kissanpentua syntyi 2 tunnin ja 45 minuutin ajassa.

Pennut syntyivät sikiökalvoissa, pusseissa. Ensin tuli pentu ja napanuoran perässä istukka. Joka pennulla oma istukkansa. Minua ei olisi tässä synnytyksessä tarvittu, paitsi tietty ihmisen näkökulmasta punnitsemaan pennut, jotta näen saavatko riittävästi maitoa vai pitääkö lisäravita. Karamelli hoiti hommansa täydellisesti.

Vähän kyllä hosuin parin ekan pennun aikana, ja menin katkomaan napanuoria (en millään saanut kynnellä nyrhittyä, vaikka kasvattaja oli niin neuvonut. Pakko oli saksia, mutta koitin saksia vähän niin  ja näin, ettei tullut liian "suoraan ja leikattua" jälkeä. Tekniikkaa voisi kutsua "saksilla nirhaamiseksi", ei leikkaamiseksi). Loppujen pentujen syntyessä olin itsekin vähän jo "rauhoittunut" ja uskalsin katsoa pidempään emon puuhia, ja emo hoiti hommat.

Ensimmäisenä emo nuoli kalvot auki kasvoilta. Sitten muualta keholta. Sitten emo söi istukan, niin että napanuora näppärästi katkesi siinä samalla. (Vaikka istukoiden syöminen on muuten kissalle terveellistä ja tarpeellista, voi istukoiden syöminen  aiheuttaa ripulin. Muistan lukeneeni ohjeen, jonka mukaan kissan ei pitäisi antaa syödä paria istukkaa enempää. Heitinkin ne ekat sitten roskiin, kunnei kissa niihin kiinnittänyt edes huomiota ja kissa söi sitten loput). Sitten emo jatkoi pennun nuolemista/kuivaamista, mikäli ehti ennen seuraavan synnytystä. Karamelli ei oikein alkuun tahtonut päästää pentuja nisille kesken synnytyksen, niinpä siirsin ne pesän toiseen nurkkaan pieneen pyyhkeen sisään lämmittelemään ja odottamaan emoa. Ponnistusten välissä emo keskittyi aina jo syntyiden nuolemiseen; pesuun ja kuivaamiseen.

Kuuden  pennun syntymän jälkeen emo edelleen läähätti pesän nurkassa. Hetken luulin että pentuja syntyy vielä lisää, ja kun niitä ei enempää tullut (onneksi), oli jo huolissani emon voinnista. Kasvattaja lohdutteli minua puhelimitse, että läähätys kuuluu asiaan. Päättelin, että kaippa kuuden pennun synnytyksestä jonkinmoiset jälkipoltot on. Muistan omien "ihmislasten" synnytyksistä jälkipolttojen kivuliasuuden ja tunsin hillitöntä empatiaa kissaa kohtaan.


Aamupäivästä asti pesästä on kuulunut tasainen kehräys. Karamelli kehrää koko ajan. Luinkin kehräämisestä, että se on muutakin kuin mielihyvää, se on kivunlievitystä ja -hoitoa sekä se vahvistaa luun tiheyttä ja lihaksia. Kehräämisen, eli matalan värähtelyn (25-150 hertziä) sanotaan vaikuttavan positiivisesti traumanhoidossa ym. niin ihmisiin kuin eläimiinkin. Että kissat selviävät onnettomuuksista nopeammin ja paremmin kuin koirat nimeonomaan kehräämisen vaikutuksesta. Ja että kehräämällä kissat nukkuessaankin huolehtivat lihaskunnostaan, kehräys stimuloi luuta ja lihasta kuluttamatta juurikaan energiaa =) Tästä löytyy lisätietoa National Geographin jostain vuoden 2011 nrosta.

Tässä Karamellin pennut syntymäjärjestyksessä:

Dalmis 117g

Toffee 124g

Laikku 134g

Viiru 117g

Pesonen 97g

Laku 114g

Ps. Lisäys syyskesällä, löysin kissan kehräämiseen liittyvän kuvan ja päätin lisätä tämän tänne, missä aiheesta puhutaan: