perjantai 30. joulukuuta 2022

Pussauskoppi

Kissarakkautta ilmassa ❤️. 

Halla (aka JustKittying Dancing Queen) ja Kilu (Ondruskan Chiellini) kohtasivat alkuviikosta pussauskopissa ja nyt jännittyneinä odotellaan, saadaanko kissarakkauden hedelmiä noin 9 viikon kuluttua. 

Molemmat kissat olivat 'ensikertalaisia' näissä puuhissa, mutta hienosti luonto hoitaa. Hetken tutustelun ja jutustelun jälkeen kissat hoitivat heille annetun tehtävän 🤭. Sen verran pöllys kissankarvat pussauskopin lattialla, että Hallan perhe epäili uusien kissojen syntyvän niistä. Että Halla ja Kilu  askartelivat minisiperinkissoja karvapalloista 😂. 

Halla on punnittu ja nisät valokuvattu ja nyt jäämme jännityksellä kuulolle, alkaako kolmen viikon kuluttua näkymään merkkejä tiineydestä. Jos ei, pääsee kissat uusinta treffeille.


keskiviikko 14. joulukuuta 2022

Salainen Joulukissa

Osallistuimme tänä vuonna  Salainen joulukissa- operaatioon. Se on Tassulinnan käynnistämä perinne kissablogimaailmassa jo monen vuoden takaa. Voit lukea lisää siitä täältä. Ja jos haluat ensi vuonna mukaan, seuraa Tassulinna -blogia, niin huomaat ensi vuonna osallistumiskutsun. 

Me saatiin meidän Joulukissa -paketti ja on aika paljastaa, miten sen ympärillä juhlittiin.

Mitäs ihmettä tänne on oikein ilmestynyt?

Wau mitkä tuoksut!

Täällähän on tämmöisiä erilaisia paketteja!

Eihän tänne vaan jäänyt mitään?

Upea lahja! Rapiseekin kivasti!

Tässä on kissanmentävä aukko!

Täälläkin on ihania tuoksuja!

Mamma älä naura! Tää on paras ikinä! 😺

Onks tää sitte mulle?
En tiiä, mutta tän täyty olla mulle!

Koska mä rakastan kananmaksaa!

Höh, tonne karvoihin jäi iso muru!

Kyllä sääkin saat, siinä luki teidän molempien nimi!
Eppää!! Ihan varmaan oli vaan mulle!
Älä ala ipana mulle! Mamma sano, että ne on mullekkin!
Lukiko tässä sitten Karamelli?
Koska mää rakastan tätä!
Mammakin sai herkkuja!
Ja ihania kissajuttuja!
Mutta kaikkia joulun salaisuuksia ei passaa paljastaa!
Kiitos Salaiset Joulukissamme Pepsi ja Max!

Ihanaa joulunalusaikaa kaikille!

Ps. Seuraathan jo meitä Instassa? Sieltä löytyy mm. kissajoulukalenteri! 

Pps. Täältä löydät meidän lähettämän Joulukissa -paketin.

lauantai 10. joulukuuta 2022

Synttärisankarit

Toinen pentueemme sijoituskotina juhlii tänään synttäreitään. Paljon onnea 7-vuotiaille, Amurin B3 -pentueelle ❤️

Veikka aka Amurin Bartimeus
Hilla aka Amurin Bernice
Penni aka Amurin Ben
Manuel aka Amurin Bookeru
Barski aka Amurin Barnabas sekä Amurin Betuel

Ihania kissanpäiviä teille edelleen ❤️

Ps. Miten tästä on jo 7 vuotta? 

keskiviikko 7. joulukuuta 2022

Pentusuunnitelmia

Halla aka Dancing Queen kävi tänään eläinlääkärissä jalostustutkimuksissa sydän- ja munuaisultrassa sekä verikokeissa (Fiv,  FeLV sekä veriryhmämääritys) ja kaikki on kunnossa. Voimme siis käynnistää pentusuunnitelmat..

Uuuu ihanaa! Kuulette heti lisää, kun vaan suunnitelmat vahvistuvat ... 






Photos: lokakuu 2022 @Tessa.lv

torstai 17. marraskuuta 2022

CoverBoy

Pörrön tarina on julkaistu uusimmassa Siperiankissa -lehdessä. Pörrö pääsi samaiseen lehteen myös kansikuva-pojaksi 🥰


FIP-tietoisuuden lisääminen kissapiireissä on tosi tärkeää. Tautiin on jo saatavilla hoitoa, Suomessakin se on vain ajan kysymys, koska.  Ainakin kaksi klinikkaa on jo käynnistänyt hakuprosessin luvan saamiseksi.

🥰🥰 Edit: Päivitys 7.12.2022: PELI ON AUKI! Ainakin yhdellä klinikalla Suomessa on saatavilla Remdesiviriä, eli hoitoa saa jo virallisesti Suomessakin 🥰🥰

Pörrön tarinan pitkä versio löytyy täältä blogista, kolmiosaisena:

tiistai 25. lokakuuta 2022

Pörrön hoito

Tässä postauksessa kerron viimein Pörrön ja FIP:in hoidosta. Alkuun kaikkea yleistä hoidosta ja hoitoprotokollasta. Voit halutessasi skipata kursivoidulla fontilla kirjoitetun kuvauksen ja siirtyä suoraan Pörrön tarinaan alempana.

Ja jos et ole vielä lukenut tarinan aiempia osia, löydät ne täältä: Pörrön sairastuminen ja Päätös hoidosta


GS-hoito (antiviruslääke nukleosidianalogi) on ainakin toistaiseksi ainoa asia, joka voi pelastaa FIP -kissan kissan hengen. GS-lääkitys on joka kissalla yksilöllinen, lääkeannoksen koko riippuu kissan FIP-muodosta ja oireista sekä kissan painosta. Lääkeannosta nostetaan kissan painon kehityksen myötä. Ja toki, jos kissan oireet palaa tai pahenee, tulee annosta nostaa osaavan eläinlääkärin ohjeiden eli hoitoprotokollan mukaisesti.

Yli 80% FIP-kissoista paranee GS-hoidolla. Hoidon epäonnistumisen taustalla on tutkimuksen mukaan virheellinen diagnoosi, taudin vaikeusasteen suhteen liian pieni eli riittämätön annos lääkityksessä, vaikea ja pitkälle edennyt FIP eli laajat kudosvauriot, lääkeresistenssi tai komorbiditeetit eli muut yhtäaikaiset sairaudet.

GS-hoito kestää 84 vuorokautta eli 3 kuukautta, plus 3 kuukauden seurantajakso. Hoitojakson aikana kissaa lääkitään kerran päivässä joko injektiona tai tableteilla. Hoidon alussa suositellaan injektioita, koska niin voidaan varmistaa,  että kissa saa riittävän annoksen lääkeainetta. FIP kun vaikuttaa ruoansulatuselimistöön ja lääkeaineen imeytymiseen suolistosta. BOVA:n hoitoprotokollan mukaan hoito alkaa aina injektioilla ja neljän viikon kuluttua siirrytään tablettimuotoiseen hoitoon. Oikea turvallinen injektion antotekniikka on tärkeää sekä kissan terveyden että lääkityksen onnistumisen kannalta. Pistostekniikka on tuttu esimerkiksi diabetes-kissojen omistajille.

Hoitoon ja seurantajaksoon liittyy tarkka kissan kotiseuranta. Kissa pitää punnita ja kissan kuume mitata päivittäin. Myös kissan ruokahalua ja yleistä hyvinvointia seurataan päivittäin ja kaikki kirjataan ylös päiväkirjamaisesti. Meillä oli käytössä ryhmässä jaettu excel-taulukkopohja. Siitä oli helppo seurata käyriä ja käppyröitä ja viikoittaista koontia. Ruokahalu, kuumeettomuus, painon nousu ja virkeys/leikkisyys ovat positiivisia merkkejä. Kaikista poikkeamista kissan voinnissa pitää olla yhteydessä GS-hoidon tuntevaan eläinlääkäriin. 

GS-hoidon ainoa tunnettu haittavaikutus on mahdolliset rokahtumat ja haavaumat kissan iholla. Nämä paranevat pääosin itsestään, viimeistään hoidon päätyttyä.  Tarvittaessa niiden hoitoon saa ohjeita ja -suosituksia (Vetericyn® -suihke tai tulehduksiin antibiootit). Tärkeää on suojata ne puvulla tai kaulurilla, ettei kissa pääse raapimaan tai nuolemaan niitä. 

Kotiseurannan lisäksi kissalta tulee ottaa verikokeita 4 viikon ja 8 viikon ja 12 viikon kohdalla. Tuolloin 12 viikon kohdalla on hyvä myös kuvantaa (ultra) kissan sisäelimet mm. suurentuneiden imusolmukkeiden ja granuloomien varalta. Mikäli kaikki on kunnossa tuolloin 12 viikon kohdalla, voidaan lääkitys lopettaa ja kissa siirtyy ns. seurantajaksolle. Joillain kissoilla, joilla tauti ja oireet ovat olleet keskimääräistä vakavampia, eivätkä oireet loppuneet heti hoidon alussa tai  ensimmäiset kontrolliverikokeet eivät vielä antaneet tervehtymisen merkkejä, saatetaan hoitoa suunnitelmallisesti jatkaa yli tuon 84 vrk:n. Ja joillain kissoilla (6%) oireet palaavat seurantajaksolla hoidon päättymisen jälkeen. Tuolloin hoito tulee aloittaa uudestaan.   

Tutkimusten mukaan FIP uusiutuu kolmen kuukauden sisään lääkityksen lopetuksesta, jos se on uusiutuakseen. Niinpä seurantajakso on myös 84 vrk eli 3 kuukautta. Seurantajakson aikana suositellaan kontrolliverikoetta 6 viikon kohdalla. Ja jos kaikki on edelleen kunnossa 12 viikon seurantajakson jälkeen, voidaan kissa julistaa terveeksi. 

FIP:in sairastaminen tai GS-hoito ei anna immuniteettia FIP:lle. Kissan on periaatteessa mahdollista sairastua FIP:iin uudestaan, mikäli kissa altistuu uudestaan kissakoronalle (FCoV). Sairastuminen ei kuitenkaan ole itsestäänselvää, koska kuten aiemmin jo kerroin, kissakoronan mutatoituminen liittyy kissan immuunijärjestelmään ja sen heikkouksiin. GS-hoidetun kissan immuunijärjestelmä on ihan eri, kuin silloin kissan sairastumisvaiheessa. 


Pitkien, hyvin pitkien keskusteluiden jälkeen olimme siis päätyneet aloittamaan hoidon. Keskusteluita oli käyty meidän kahden Pörrön omistaja-kasvattajan kesken, sekä kotona oman perheen kanssa. Hoito ei olisi mikään helppo nakki, eikä silmänkääntötemppu, vaan se vaatisi pitkää sitoutumista ja rahanmenoa. Jotkut kissaansa hoitavat antavat lääkityksen sujuvasti yksin, mutta meillä Pörröä hoidettiin kaksin. Se oli monella tapaa rankkaa aikaa. Nuori aikuinen sai äidin kylään päivittäin. Äidin piti lähteä käymään joka päivä pojallaan. Lääkitys tulee antaa joka päivä samaan aikaan, joten kahden huushollin kalenterit piti synkronoida ja pyhittää Pörrölle. Matkat, yönyli-reissut ei tullut kyseeseen, tai ainakin kotikaupungissa oli oltava kellolleen pistoaikaan mennessä. Ruoanlaitto, kotityöt, kaupassakäynnit, harrastukset .. kaikki tuli suunnitella niin, että olin joka päivä pojallani tiettyyn aikaan. Samoin puolison työssäkäynti, meillä kun on vain yksi auto. Päivien ja viikkojen kuluessa tulikin mieleeni vahvasti elokuva "Päiväni murmelina". Tarkalleen ottaen 84 päivää murmelina.   


Eläinsairaalasta päästyään Pörrön vointi, jaksaminen ja ruokahalu oli huonoa. Pörrö pääosin nukkui ja pötkötteli poikani sylissä. GS-hoidon mahdollisimman nopea aloitus on erittäin tärkeää, koska märän FIP:in kohdalla kissat elävät keskimäärin 9 vuorokautta diagnoosin jälkeen. Niinpä lääkkeen saamiselle oli kiire. Tiesimme, että keuhkoihin kertyisi nopeasti lisää nestettä ja hengitysvaikeudet palaisivat nopeasti. 

Ruotsalainen kasvattaja oli apunamme, mutta hänen tuomanaan lääke olisi tullut Pörrölle auttamattoman myöhään, vasta seuraavalla viikolla. Onneksi saimme alkuun hankittua lääkettä Suomesta. Puolisoni ajoi noin 500km päähän hakemaan lääkettä perheeltä, joille sitä oli jäänyt kissansa onnistuneen hoidon jälkeen. Ja 500km takaisin kotiin. Julistinkin mieheni kaikkien aikojen kissa-sankariksi, kun hän työpäivän jälkeen jaksoi lähteä pitkälle ajomatkalle, vaikka oli jo työpäivän aikana ajanut Tampereelta työtehtäviinsä Helsinkiin, ja takaisin. Mutta kiitos hänen ja tämän parantuneen kissan omistajan, saimme aloitettua lääkityksen jo muutama päivä eläinsairaalasta kotiutumisen jälkeen.

Hoidon positiiviset vaikutukset alkoivat näkyä uskomattoman nopeasti. Jo ensimmäisten päivien aikana sekä Pörrön ruokahalu, että energiatasot alkoivat nousta silminnähden. Ensimmäisen hoitoviikon lopulla Pörrö jo leikki ja riehui, kuten 7 kuukautta vanhan kissanpennun kuuluukin. Toisen hoitoviikon lopulla Pörrön paino alkoi nousta. Nämä kaikki olivat merkkejä siitä, että olimme tehneet oikean valinnan, päätyessämme hoitoon eikä eutanasiaan. Mutta rehellisesti sanoen painajaiset kissan menettämisestä vaivasivat kyllä koko hoito- ja seurantajakson. 

Joka päivä ajelin pojalleni ja punnitsin Pörrön, mittasin kuumeen ja juttelimme mitä Pörrö oli puuhannut sitten edellisen päivän. Annettuamme lääkkeen, Pörrö söi ja nukahti melkeinpä pystyyn. Pörrö nukkui lääkkeen jälkeen muutaman tunnin ja heräsi sitten pirteänä touhuilemaan pikkukissan tavoin. 

"Sammuva kissa" heti lääkkeen jälkeen.

Neljännen hoitoviikon jälkeen otettiin ensimmäiset kontrollilabrat. Meitä jännitti ne tosi paljon, mutta saimme hyviä uutisia! Tulehdusarvo oli laskenut normaaliksi, anemia oli korjaantunut ja albumiini-globuliini -suhde oli korjaantunut lähes normaaliksi. Pörrön paino oli noussut 3 kilosta 3,7 kiloon. Eli kuukaudessa painoa oli tullut lisää huikeat 700g. 

Kahdeksan hoitoviikon jälkeen kontrollilabrat olivat edelleen hyvät ja paino oli noussut 3,95 kiloon. Pörrö kastroitiin tässä vaiheessa, koska kastrointi/sterilointi ja rokotukset (kaikki stressitekijät) on kiellettyjä seurantajaksolla.

Pitkän ja intensiivisen hoidon päätteeksi, 12 viikon kohdalla labrat olivat kunnossa ja paino oli tasan 4kg. Saimme luvan lopettaa hoidon ja siirtyä seurantajaksolle. Ja viimein, elokuun lopulla, 3 kuukauden seurantajakson jälkeen Pörrön labrat olivat edelleen kunnossa ja paino oli jo 4,6kg. Pörrö julistettiin terveeksi - meidän rakas urhea FIP warrior muuttui FIP survivoriksi. 

Pörrö oli parantunut! 

Pörrö sairastui FIP:iin ja sai kuolemantuomion 7 kuukauden iässä! Ja nyt 13 kuukauden iässä Pörrö julistettiin terveeksi! Olemme todella iloisia ja helpottuneita!

Ja sain julkaista tämän Pörrön kuvan Kampen mot FIP- ryhmän kuva-albumissa, jossa on kuvia parantuneista kissoista!  
"Sweet siberiancat Pörrö (Fluffy) has beaten FIP at the age of 13 months. He is the fourth Finnish cat to be cured in this group. Thank you all for you help and support, especially Angela and Anna-Lena and our breeder Amanda and all the Finnish catparents who have lived and shared this ordeal with us ❤️ 

Thank you all for your support. FIP awareness is the next fight for us ❤️ We must keep on talking and telling the stories of our cats, our FIP warriors and survivors!
"

Pörrö on neljäs kissa Suomessa joka on parantunut GS-hoidolla. Nyt Pörrön jälkeen on jo kolme muutakin kissaa julistettu terveiksi, ja seurantajaksolla on useita suomalaisia kissoja. Myös useita kissoja hoidetaan parhaillaan GS:llä. Viimeisen viikon sisään on jälleen kaksi omistajaa aloittanut kissansa hoidon. Voimia teille kaikille!

Jos nää asiat jotenkin liippaa sua, suosittelen liittymään Kampen mot FIP -Facebook- ryhmään...


lauantai 24. syyskuuta 2022

Päätös hoidosta

Edellisessä postauksessa kerroin Pörrön sairastumisesta FIP:iin. Tässä postauksessa kerron aluksi FIP:stä, mikä se oikein on ja mistä se tulee. Ja tuon laatikoidun fakta-osuuden jälkeen jatkuu Pörrön tarina.



Takaisin Pörrön tarinaan. Olimme koko Pörrön eläinsairaalassaoloajan tiiviisti yhteydessä Pörrön ruotsalaiseen kasvattajaan. Kun kerroimme eläinlääkärin vahvasta FIP-epäilystä, kertoi kasvattaja meille pohjoismaalaisesta julkisesta Facebook -ryhmästä Kampen mot FIP, josta saa ajantasaista tutkimustietoa FIP:stä. Ryhmästä saa myös tulkinta-apua oman kissansa labratutkimuksille, jos epäilee kissallaan olevan FIP. Lisäksi ryhmästä saa tietoa vuonna 2019 löytyneestä parantavasta hoidosta, jonka tohtori Niels Pederssenin tutkimusryhmä oli todennut varsin menestyksekkääksi. Artikkeli tutkimuksesta: "Efficacy and safety of the nucleoside analog GS-441524 for treatment of cats with naturally occurring feline infectious peritonitis"

Liityimme Facebook -ryhmään. Ryhmän tukihenkilö ja eläinlääkäri tulkitsivat Pörrön verikoevastaukset. Heidän vahva viestinsä oli, että kaikki löydökset viittaavat FIP:iin, mutta he suosittelivat odottamaan vielä vastausta Pörrön keuhkoihin kertyneestä nesteestä otettuun näytteeseen. Selvittelimme alustavasti hoitoon liittyviä käytännön asioista sekä hoidon kustannuksia. Pörrön kasvattaja lupasi auttaa meitä kaikin mahdollisin tavoin. Tätä edellä mainittua parantavaa hoitoa ei valitettavasti vielä saa Suomesta eläinlääkäreiden kautta, mutta Ruotsissa saa (ja Australiassa ja Iso-Britanniassa)! Naapurimaassamme Ruotsissa on tällä hetkellä jo useita eläinklinikoita, joilla on lisenssi BOVAn valmisteisiin ja hoitoprotokollaan. Eli rekisteröityjä kaupallisia lääkevalmisteita ei vielä ole saatavilla, mutta eläinlääkärit voivat saada lisenssin (laillisen luvan nukleosidianalogiin eli Remdesiviriin) Bova Aus'in kautta. Linkki australialaiseen artikkeliin: "Treatment of FIP in cats with subcutaneous remdesivir followed by oral GS-441524 tablets"

Luettelo lisenssin hankkineista klinikoista Ruotsissa, tilanne 09/2022: 

    • AniCura Djursjukhuset Albano, Danderyd, Tukholma
    • AniCura Regiondjursjukhuset Bagarmossen, Tukholma
    • Anicura Jägarvallens Djursjukhus, Linköping
    • AniCura Djursjukuset, Hässleholm 
    • Väsby Djursjukhus, Tukholma
    • Blå Stjärnans Djursjukhus, Göteborg
    • Din Djurklinik, Mölndal
    • Lejonets Veterinärer, Knislinge
    • Evidensia, koko ketju Ruotsissa

Suomessa ollaan valitettavasti tässäkin asiassa Ruotsia jäljessä ja suomalaiset kissanomistajat joutuvat vielä hoitamaan FIP-kissansa itse epävirallisesti ja omalla vastuulla. Eli suomalaiset kissanomistajat joutuvat hankkimaan ja antamaan lääkityksen itse. Tai hakeutumaan hoitoon Ruotsiin. Odotan kovasti sitä, mikä eläinlääkäri tekee ensimmäisen avauksen ja hankkii BOVAn lisenssin FIP:in hoitoon.

 

No, me edelleen toivoimme, että Pörrön sairauteen löytyisi joku muu syy ja jäimme odottamaan vastausta Pörröjen keuhkojen effuusionesteestä otetusta näytteestä. Kun eläinsairaalan eläinlääkäri sitten viimein muutaman päivän päästä soitti, saimme 100% vahvistuksen sille, että Pörröllä oli FIP. Tieto lamautti meidät. Ja Pörrön kasvattajan. Diagnoosi iski meihin monella tasolla. Ensinnäkin ihanalle suloiselle Pörrölle oli luvassa elinpäiviä enää alle kaksi viikkoa! Olimme menettämässä koko kissan, rakkaan lemmikin. Toisekseen, oliko Pörrö meillä jouluna vieraillessaan tartuttanut A-pennuille kissakoronan? Oliko niillä riski sairastua ja menehtyä FIP:iin? Menettäisimmekö lisää kissoja? Kolmannekseen, jos Pörrö jollain ihmeen ilveellä tai tällä uudella hoidolla selviäisi, ei FIP-kissasta olisi enää siitoskolliksi. Menetimme siis siitoskollin ja siihen liittyvät jalostussuunnitelmat! Neljännekseen, Pörrön kasvattajallakin oli vielä jalostussuunnitelmia Pörrön emolle. Mutta Pörrön diagnoosin jälkeen Pörrön emo steriloitiin jo muutaman päivän päästä. Siihen loppui senkin kissan jalostusura. 

Pörrön kasvattaja on hyvin huolellinen ja vastuullinen, kasvattaja jo toisessa sukupolvessa. Hän tutkii tarkkaan sukulinjoja, tehden kissoilleen suositeltuja testejä laajemmin terveys- ja geenitestejä. Hän on mukana Clean Genealogy Group:ssa, jonka jäsenille siperiankissojen terveys ja puhtaat sukulinjat ovat prioriteetti nro 1 kasvatuksessa. Hän on myös tosi tarkka esim. vessahygieniasta kissojensa kanssa - kaikilla aikuisilla kissoilla on omat mikrosirulukolliset vessansa. Tästä syystä kasvattaja olettaa, että Pörrön emon täytyi olla ns. kissakoronan krooninen kantaja. Pörrö sai kissakoronan juuri emoltaan,  samoin kuin FIP:ille altistavan geenistön. 

Kasvattajan mikrosiruvessat

Olin hermoromahduksen partaalla sekä Pörrön sairastumisesta, että myöskin siitä pelosta, että oliko Pörrö voinut tartuttaa meille marraskuun lopussa syntyneet A-pennut kissakoronaan. Kellään pennuista ei ollut missään vaiheessa ollut ripulia, mutta eihän Pörrölläkään ollut ripulia, ei pojallani asuessaan, mutta ei myöskään syntymäkodissaan. No miksi ajattelin Pörrön tartuttaneen? Koska kävin ajoittain katsomassa Pörröä ja Pörrö oli poikani mukana meillä joulunpyhät. Olimme tuolloin vielä autuaan tietämättömiä Pörrön sairastumisesta. A-pentueen kissakoronan (FCoV) mahdollisuus on kuitenkin häviävän pieni. Ensinnäkin jouduimme Karamellin takia eriyttämään Pörröä ja Karamellia. Niinpä Pörröllä oli ikioma vessa. Ja Pörrön jouluvierailun päätyttyä tämä Pörrön vessa kannettiin autotalliin odottamaan Pörrön seuraavaa vierailua meillä. Ja pennut asuivat tuolloin vielä pesässään makuuhuoneessa. Toki muutama pentu piipahteli joulun pyhinä myös kodin puolella. Tämän vuoksi hermoilin sitä häviävän pientä mahdollisuutta, josko Pörrö olisi tassuissaan kantanut virusta kotimme lattioille. Pennut olivat jouluna kuitenkin vasta alle 4 viikkoa vanhoja, eli pennuilla oli vielä emonmaidon antama immuniteetti viruksille. Toinen mahdollinen tartuntatapa olisi voinut olla minun vierailut pojallani Pörrön luona. Olisinhan voinut kantaa kissakoronan kotiini käsissäni tai vaatteissani. Mutta tähänkään en usko, sillä näin riskiryhmään kuuluvana pesin ja desinfioin ihmisten COVID-19 vuoksi aina käteni huolellisesti kotiin saapuessani. Sekä vaihdoin ns. kotivaatteet ylleni. Ja silloin, kun pennut asuivat vielä makuuhuoneessa, desinfioin käteni vielä makuuhuoneessakin, aina ennen pentuihin koskemista. Mietin myös A-pentujen mahdollista FIP -periytyvyyttä. En tiedä A-pentujen emo Cinnan linjoissa olleen yhtään FIP tapausta. Myöskään isä Pobedan mahdollisista FIP-linjoista ei ainakaan ole tietoa. Ja molemmilla kissoilla on kuitenkin useitakin muita pentueita. Tietääkseni kaikki terveitä. Vaikka todennäköisyydet A-pentueen sairastumisesta ovat kaiken kaikkiaan häviävän pienet, painaa huoli kuitenkin edelleen mieltäni. Varmaan koko näiden kissojen eliniän.

Pörröllä oli eläinsairaalasta päästyään
 "puku" päällä, koska kyljessä oli haava
imulaitteen ja dreenin jäljiltä.

Pörrön sairastumisen aiheuttaneen alkushokin jälkeen päädyimme kokeilemaan hoitoa, pelastaaksemme Pörrön lemmikkinä. Lemmikkinä, koska ne siitoskollin urasuunnitelmat tosiaan valuivat viemäriin FIP:in perinnöllisyyden myötä. Onneksi meillä oli juuri ruotsalainen kasvattaja ja pääsimme hänen avullaan hoidon piiriin. Kerroin Pörröä hoitaneen suomalaisen eläinsairaalan eläinlääkärille, että aloitamme hoidon. Pyysin tätä suomalaista eläinlääkäriä yhteistyöhön kanssamme hoidon ajaksi. Hoidossa kun tulee kissan terveyttä tarkkailla mm. laboratoriotutkimuksin vähintään 4 vkon välein (ja useimminkin mikäli kissan vointi sitä vaatisi). Eläinlääkäri kieltäytyi ja sanoi, että muita kissojani voin toki heillä käyttää, mutta Pörrö ei ole tervetullut. Eläinsairaalassa koettiin, etteivät he voi olla osallisia hoitoprosessissa, joka ei ole Suomessa vielä virallinen. Niinpä jäimme siltä osin valitettavan yksin sairaan kissan ja haastavan hoidon kanssa. 


Tukenamme tällä pitkällä matkallamme oli onneksi sentään julkinen Facebook -ryhmä. Tässä Kampen mot FIP -ryhmässä on jäseniä, jotka ovat kiinnostuneita uusimmasta tutkimustiedosta ja hoidon kehittämisestä. Lisäksi siellä on kissanomistajia, joiden kissat ovat kuolleet FIP.iin. Ryhmässä on myös henkilöitä, joilla on FIP:iin sairastunut kissa ja jotka päätyvät aloittamaan hoidon, virallisen (Ruotsissa) tai epävirallisen (muissa pohjoismaissa). Ryhmässä saa asiantuntevia neuvoja FIP:iin ja sen hoitoon liittyvissä asioissa. Ryhmässä on toivoa ylläpitävä, iloitseva henki. Kiitos heille kaikille, erityisesti suomalaisille jäsenille, tämän kauhean kokemuksen jakamisesta sekä konkreettisesta avusta. Kampen mot FIP -ryhmä on varsinkin omalla vastuulla toteutettavassa hoidossa ensisijaisen tärkeä tuki, ettei kukaan ajaudu hankkimaan lääkettä (tai pahimmassa tapauksessa jotain maustettua keittosuolaa tmv.) epämääräisiltä mustan pörssin toimittajilta, joita alkaa olla jo hurjan paljon markkinoilla. Ryhmästä saa tukea ja turvaa myös haastaviin hetkiin ja ongelmatilanteisiin sekä kissan terveyden ja hyvinvoinnin arviointiin. 

En tule jakamaan julkisesti tarkkoja yksityiskohtaisia ohjeita turvallisuussyistä. Ettei kukaan huolestunut kissanomistaja ala sooloilemaan. Hoito vaatii aina yhteistyötä eläinlääkärin kanssa. Meilläkin oli taustatukena ruotsalainen eläinlääkäri. Lisäksi suinpäin netistä lääkettä ostettaessa voi päätyä ostamaan mitä sattuu. Liikkeellä on täysin villejä valmisteita, ilman minkäänlaista hoitavaa vaikutusta. Niinpä niin kauan, kuin valmistetta ei Suomessa saa eläinlääkärin kautta, on äärimmäisen tärkeää aloittaa hoito, jossei oman eläinlääkärin tuella, niin ainakin asiantuntevassa ohjauksessa. Että saa käyttöönsä turvallisia valmisteita ja kissan sairauteen ja oireisiin tepsivät tutkitut, oikeat yksilölliset lääkeannokset. Ja että osaa arvioida hoidon vaikutuksia sekä taudin mahdollista pahenemista. Vaikka hoito onkin todella tehokasta, kaikki eivät silti valitettavasti selviä! Mutta miten kävi Pörrölle? Se jää seuraavaan postaukseen...

Jatkoa seuraa, stay edelleen tuned ...