torstai 17. marraskuuta 2022

CoverBoy

Pörrön tarina on julkaistu uusimmassa Siperiankissa -lehdessä. Pörrö pääsi samaiseen lehteen myös kansikuva-pojaksi 🥰


FIP-tietoisuuden lisääminen kissapiireissä on tosi tärkeää. Tautiin on jo saatavilla hoitoa, Suomessakin se on vain ajan kysymys, koska.  Ainakin kaksi klinikkaa on jo käynnistänyt hakuprosessin luvan saamiseksi.

Pörrön tarinan pitkä versio löytyy täältä blogista, kolmiosaisena:

tiistai 25. lokakuuta 2022

Pörrön hoito

Tässä postauksessa kerron viimein Pörrön ja FIP:in hoidosta. Alkuun kaikkea yleistä hoidosta ja hoitoprotokollasta. Voit halutessasi skipata kursivoidulla fontilla kirjoitetun kuvauksen ja siirtyä suoraan Pörrön tarinaan alempana.

Ja jos et ole vielä lukenut tarinan aiempia osia, löydät ne täältä: Pörrön sairastuminen ja Päätös hoidosta


GS-hoito (antiviruslääke nukleosidianalogi) on ainakin toistaiseksi ainoa asia, joka voi pelastaa FIP -kissan kissan hengen. GS-lääkitys on joka kissalla yksilöllinen, lääkeannoksen koko riippuu kissan FIP-muodosta ja oireista sekä kissan painosta. Lääkeannosta nostetaan kissan painon kehityksen myötä. Ja toki, jos kissan oireet palaa tai pahenee, tulee annosta nostaa osaavan eläinlääkärin ohjeiden eli hoitoprotokollan mukaisesti.

Yli 80% FIP-kissoista paranee GS-hoidolla. Hoidon epäonnistumisen taustalla on tutkimuksen mukaan virheellinen diagnoosi, taudin vaikeusasteen suhteen liian pieni eli riittämätön annos lääkityksessä, vaikea ja pitkälle edennyt FIP eli laajat kudosvauriot, lääkeresistenssi tai komorbiditeetit eli muut yhtäaikaiset sairaudet.

GS-hoito kestää 84 vuorokautta eli 3 kuukautta, plus 3 kuukauden seurantajakso. Hoitojakson aikana kissaa lääkitään kerran päivässä joko injektiona tai tableteilla. Hoidon alussa suositellaan injektioita, koska niin voidaan varmistaa,  että kissa saa riittävän annoksen lääkeainetta. FIP kun vaikuttaa ruoansulatuselimistöön ja lääkeaineen imeytymiseen suolistosta. BOVA:n hoitoprotokollan mukaan hoito alkaa aina injektioilla ja neljän viikon kuluttua siirrytään tablettimuotoiseen hoitoon. Oikea turvallinen injektion antotekniikka on tärkeää sekä kissan terveyden että lääkityksen onnistumisen kannalta. Pistostekniikka on tuttu esimerkiksi diabetes-kissojen omistajille.

Hoitoon ja seurantajaksoon liittyy tarkka kissan kotiseuranta. Kissa pitää punnita ja kissan kuume mitata päivittäin. Myös kissan ruokahalua ja yleistä hyvinvointia seurataan päivittäin ja kaikki kirjataan ylös päiväkirjamaisesti. Meillä oli käytössä ryhmässä jaettu excel-taulukkopohja. Siitä oli helppo seurata käyriä ja käppyröitä ja viikoittaista koontia. Ruokahalu, kuumeettomuus, painon nousu ja virkeys/leikkisyys ovat positiivisia merkkejä. Kaikista poikkeamista kissan voinnissa pitää olla yhteydessä GS-hoidon tuntevaan eläinlääkäriin. 

GS-hoidon ainoa tunnettu haittavaikutus on mahdolliset rokahtumat ja haavaumat kissan iholla. Nämä paranevat pääosin itsestään, viimeistään hoidon päätyttyä.  Tarvittaessa niiden hoitoon saa ohjeita ja -suosituksia (Vetericyn® -suihke tai tulehduksiin antibiootit). Tärkeää on suojata ne puvulla tai kaulurilla, ettei kissa pääse raapimaan tai nuolemaan niitä. 

Kotiseurannan lisäksi kissalta tulee ottaa verikokeita 4 viikon ja 8 viikon ja 12 viikon kohdalla. Tuolloin 12 viikon kohdalla on hyvä myös kuvantaa (ultra) kissan sisäelimet mm. suurentuneiden imusolmukkeiden ja granuloomien varalta. Mikäli kaikki on kunnossa tuolloin 12 viikon kohdalla, voidaan lääkitys lopettaa ja kissa siirtyy ns. seurantajaksolle. Joillain kissoilla, joilla tauti ja oireet ovat olleet keskimääräistä vakavampia, eivätkä oireet loppuneet heti hoidon alussa tai  ensimmäiset kontrolliverikokeet eivät vielä antaneet tervehtymisen merkkejä, saatetaan hoitoa suunnitelmallisesti jatkaa yli tuon 84 vrk:n. Ja joillain kissoilla (6%) oireet palaavat seurantajaksolla hoidon päättymisen jälkeen. Tuolloin hoito tulee aloittaa uudestaan.   

Tutkimusten mukaan FIP uusiutuu kolmen kuukauden sisään lääkityksen lopetuksesta, jos se on uusiutuakseen. Niinpä seurantajakso on myös 84 vrk eli 3 kuukautta. Seurantajakson aikana suositellaan kontrolliverikoetta 6 viikon kohdalla. Ja jos kaikki on edelleen kunnossa 12 viikon seurantajakson jälkeen, voidaan kissa julistaa terveeksi. 

FIP:in sairastaminen tai GS-hoito ei anna immuniteettia FIP:lle. Kissan on periaatteessa mahdollista sairastua FIP:iin uudestaan, mikäli kissa altistuu uudestaan kissakoronalle (FCoV). Sairastuminen ei kuitenkaan ole itsestäänselvää, koska kuten aiemmin jo kerroin, kissakoronan mutatoituminen liittyy kissan immuunijärjestelmään ja sen heikkouksiin. GS-hoidetun kissan immuunijärjestelmä on ihan eri, kuin silloin kissan sairastumisvaiheessa. 


Pitkien, hyvin pitkien keskusteluiden jälkeen olimme siis päätyneet aloittamaan hoidon. Keskusteluita oli käyty meidän kahden Pörrön omistaja-kasvattajan kesken, sekä kotona oman perheen kanssa. Hoito ei olisi mikään helppo nakki, eikä silmänkääntötemppu, vaan se vaatisi pitkää sitoutumista ja rahanmenoa. Jotkut kissaansa hoitavat antavat lääkityksen sujuvasti yksin, mutta meillä Pörröä hoidettiin kaksin. Se oli monella tapaa rankkaa aikaa. Nuori aikuinen sai äidin kylään päivittäin. Äidin piti lähteä käymään joka päivä pojallaan. Lääkitys tulee antaa joka päivä samaan aikaan, joten kahden huushollin kalenterit piti synkronoida ja pyhittää Pörrölle. Matkat, yönyli-reissut ei tullut kyseeseen, tai ainakin kotikaupungissa oli oltava kellolleen pistoaikaan mennessä. Ruoanlaitto, kotityöt, kaupassakäynnit, harrastukset .. kaikki tuli suunnitella niin, että olin joka päivä pojallani tiettyyn aikaan. Samoin puolison työssäkäynti, meillä kun on vain yksi auto. Päivien ja viikkojen kuluessa tulikin mieleeni vahvasti elokuva "Päiväni murmelina". Tarkalleen ottaen 84 päivää murmelina.   


Eläinsairaalasta päästyään Pörrön vointi, jaksaminen ja ruokahalu oli huonoa. Pörrö pääosin nukkui ja pötkötteli poikani sylissä. GS-hoidon mahdollisimman nopea aloitus on erittäin tärkeää, koska märän FIP:in kohdalla kissat elävät keskimäärin 9 vuorokautta diagnoosin jälkeen. Niinpä lääkkeen saamiselle oli kiire. Tiesimme, että keuhkoihin kertyisi nopeasti lisää nestettä ja hengitysvaikeudet palaisivat nopeasti. 

Ruotsalainen kasvattaja oli apunamme, mutta hänen tuomanaan lääke olisi tullut Pörrölle auttamattoman myöhään, vasta seuraavalla viikolla. Onneksi saimme alkuun hankittua lääkettä Suomesta. Puolisoni ajoi noin 500km päähän hakemaan lääkettä perheeltä, joille sitä oli jäänyt kissansa onnistuneen hoidon jälkeen. Ja 500km takaisin kotiin. Julistinkin mieheni kaikkien aikojen kissa-sankariksi, kun hän työpäivän jälkeen jaksoi lähteä pitkälle ajomatkalle, vaikka oli jo työpäivän aikana ajanut Tampereelta työtehtäviinsä Helsinkiin, ja takaisin. Mutta kiitos hänen ja tämän parantuneen kissan omistajan, saimme aloitettua lääkityksen jo muutama päivä eläinsairaalasta kotiutumisen jälkeen.

Hoidon positiiviset vaikutukset alkoivat näkyä uskomattoman nopeasti. Jo ensimmäisten päivien aikana sekä Pörrön ruokahalu, että energiatasot alkoivat nousta silminnähden. Ensimmäisen hoitoviikon lopulla Pörrö jo leikki ja riehui, kuten 7 kuukautta vanhan kissanpennun kuuluukin. Toisen hoitoviikon lopulla Pörrön paino alkoi nousta. Nämä kaikki olivat merkkejä siitä, että olimme tehneet oikean valinnan, päätyessämme hoitoon eikä eutanasiaan. Mutta rehellisesti sanoen painajaiset kissan menettämisestä vaivasivat kyllä koko hoito- ja seurantajakson. 

Joka päivä ajelin pojalleni ja punnitsin Pörrön, mittasin kuumeen ja juttelimme mitä Pörrö oli puuhannut sitten edellisen päivän. Annettuamme lääkkeen, Pörrö söi ja nukahti melkeinpä pystyyn. Pörrö nukkui lääkkeen jälkeen muutaman tunnin ja heräsi sitten pirteänä touhuilemaan pikkukissan tavoin. 

"Sammuva kissa" heti lääkkeen jälkeen.

Neljännen hoitoviikon jälkeen otettiin ensimmäiset kontrollilabrat. Meitä jännitti ne tosi paljon, mutta saimme hyviä uutisia! Tulehdusarvo oli laskenut normaaliksi, anemia oli korjaantunut ja albumiini-globuliini -suhde oli korjaantunut lähes normaaliksi. Pörrön paino oli noussut 3 kilosta 3,7 kiloon. Eli kuukaudessa painoa oli tullut lisää huikeat 700g. 

Kahdeksan hoitoviikon jälkeen kontrollilabrat olivat edelleen hyvät ja paino oli noussut 3,95 kiloon. Pörrö kastroitiin tässä vaiheessa, koska kastrointi/sterilointi ja rokotukset (kaikki stressitekijät) on kiellettyjä seurantajaksolla.

Pitkän ja intensiivisen hoidon päätteeksi, 12 viikon kohdalla labrat olivat kunnossa ja paino oli tasan 4kg. Saimme luvan lopettaa hoidon ja siirtyä seurantajaksolle. Ja viimein, elokuun lopulla, 3 kuukauden seurantajakson jälkeen Pörrön labrat olivat edelleen kunnossa ja paino oli jo 4,6kg. Pörrö julistettiin terveeksi - meidän rakas urhea FIP warrior muuttui FIP survivoriksi. 

Pörrö oli parantunut! 

Pörrö sairastui FIP:iin ja sai kuolemantuomion 7 kuukauden iässä! Ja nyt 13 kuukauden iässä Pörrö julistettiin terveeksi! Olemme todella iloisia ja helpottuneita!

Ja sain julkaista tämän Pörrön kuvan Kampen mot FIP- ryhmän kuva-albumissa, jossa on kuvia parantuneista kissoista!  
"Sweet siberiancat Pörrö (Fluffy) has beaten FIP at the age of 13 months. He is the fourth Finnish cat to be cured in this group. Thank you all for you help and support, especially Angela and Anna-Lena and our breeder Amanda and all the Finnish catparents who have lived and shared this ordeal with us ❤️ 

Thank you all for your support. FIP awareness is the next fight for us ❤️ We must keep on talking and telling the stories of our cats, our FIP warriors and survivors!
"

Pörrö on neljäs kissa Suomessa joka on parantunut GS-hoidolla. Nyt Pörrön jälkeen on jo kolme muutakin kissaa julistettu terveiksi, ja seurantajaksolla on useita suomalaisia kissoja. Myös useita kissoja hoidetaan parhaillaan GS:llä. Viimeisen viikon sisään on jälleen kaksi omistajaa aloittanut kissansa hoidon. Voimia teille kaikille!

Jos nää asiat jotenkin liippaa sua, suosittelen liittymään Kampen mot FIP -Facebook- ryhmään...


lauantai 24. syyskuuta 2022

Päätös hoidosta

Edellisessä postauksessa kerroin Pörrön sairastumisesta FIP:iin. Tässä postauksessa kerron aluksi FIP:stä, mikä se oikein on ja mistä se tulee. Ja tuon laatikoidun fakta-osuuden jälkeen jatkuu Pörrön tarina.



Takaisin Pörrön tarinaan. Olimme koko Pörrön eläinsairaalassaoloajan tiiviisti yhteydessä Pörrön ruotsalaiseen kasvattajaan. Kun kerroimme eläinlääkärin vahvasta FIP-epäilystä, kertoi kasvattaja meille pohjoismaalaisesta julkisesta Facebook -ryhmästä Kampen mot FIP, josta saa ajantasaista tutkimustietoa FIP:stä. Ryhmästä saa myös tulkinta-apua oman kissansa labratutkimuksille, jos epäilee kissallaan olevan FIP. Lisäksi ryhmästä saa tietoa vuonna 2019 löytyneestä parantavasta hoidosta, jonka tohtori Niels Pederssenin tutkimusryhmä oli todennut varsin menestyksekkääksi. Artikkeli tutkimuksesta: "Efficacy and safety of the nucleoside analog GS-441524 for treatment of cats with naturally occurring feline infectious peritonitis"

Liityimme Facebook -ryhmään. Ryhmän tukihenkilö ja eläinlääkäri tulkitsivat Pörrön verikoevastaukset. Heidän vahva viestinsä oli, että kaikki löydökset viittaavat FIP:iin, mutta he suosittelivat odottamaan vielä vastausta Pörrön keuhkoihin kertyneestä nesteestä otettuun näytteeseen. Selvittelimme alustavasti hoitoon liittyviä käytännön asioista sekä hoidon kustannuksia. Pörrön kasvattaja lupasi auttaa meitä kaikin mahdollisin tavoin. Tätä edellä mainittua parantavaa hoitoa ei valitettavasti vielä saa Suomesta eläinlääkäreiden kautta, mutta Ruotsissa saa (ja Australiassa ja Iso-Britanniassa)! Naapurimaassamme Ruotsissa on tällä hetkellä jo useita eläinklinikoita, joilla on lisenssi BOVAn valmisteisiin ja hoitoprotokollaan. Eli rekisteröityjä kaupallisia lääkevalmisteita ei vielä ole saatavilla, mutta eläinlääkärit voivat saada lisenssin (laillisen luvan nukleosidianalogiin eli Remdesiviriin) Bova Aus'in kautta. Linkki australialaiseen artikkeliin: "Treatment of FIP in cats with subcutaneous remdesivir followed by oral GS-441524 tablets"

Luettelo lisenssin hankkineista klinikoista Ruotsissa, tilanne 09/2022: 

    • AniCura Djursjukhuset Albano, Danderyd, Tukholma
    • AniCura Regiondjursjukhuset Bagarmossen, Tukholma
    • Anicura Jägarvallens Djursjukhus, Linköping
    • AniCura Djursjukuset, Hässleholm 
    • Väsby Djursjukhus, Tukholma
    • Blå Stjärnans Djursjukhus, Göteborg
    • Din Djurklinik, Mölndal
    • Lejonets Veterinärer, Knislinge
    • Evidensia, koko ketju Ruotsissa

Suomessa ollaan valitettavasti tässäkin asiassa Ruotsia jäljessä ja suomalaiset kissanomistajat joutuvat vielä hoitamaan FIP-kissansa itse epävirallisesti ja omalla vastuulla. Eli suomalaiset kissanomistajat joutuvat hankkimaan ja antamaan lääkityksen itse. Tai hakeutumaan hoitoon Ruotsiin. Odotan kovasti sitä, mikä eläinlääkäri tekee ensimmäisen avauksen ja hankkii BOVAn lisenssin FIP:in hoitoon.

 

No, me edelleen toivoimme, että Pörrön sairauteen löytyisi joku muu syy ja jäimme odottamaan vastausta Pörröjen keuhkojen effuusionesteestä otetusta näytteestä. Kun eläinsairaalan eläinlääkäri sitten viimein muutaman päivän päästä soitti, saimme 100% vahvistuksen sille, että Pörröllä oli FIP. Tieto lamautti meidät. Ja Pörrön kasvattajan. Diagnoosi iski meihin monella tasolla. Ensinnäkin ihanalle suloiselle Pörrölle oli luvassa elinpäiviä enää alle kaksi viikkoa! Olimme menettämässä koko kissan, rakkaan lemmikin. Toisekseen, oliko Pörrö meillä jouluna vieraillessaan tartuttanut A-pennuille kissakoronan? Oliko niillä riski sairastua ja menehtyä FIP:iin? Menettäisimmekö lisää kissoja? Kolmannekseen, jos Pörrö jollain ihmeen ilveellä tai tällä uudella hoidolla selviäisi, ei FIP-kissasta olisi enää siitoskolliksi. Menetimme siis siitoskollin ja siihen liittyvät jalostussuunnitelmat! Neljännekseen, Pörrön kasvattajallakin oli vielä jalostussuunnitelmia Pörrön emolle. Mutta Pörrön diagnoosin jälkeen Pörrön emo steriloitiin jo muutaman päivän päästä. Siihen loppui senkin kissan jalostusura. 

Pörrön kasvattaja on hyvin huolellinen ja vastuullinen, kasvattaja jo toisessa sukupolvessa. Hän tutkii tarkkaan sukulinjoja, tehden kissoilleen suositeltuja testejä laajemmin terveys- ja geenitestejä. Hän on mukana Clean Genealogy Group:ssa, jonka jäsenille siperiankissojen terveys ja puhtaat sukulinjat ovat prioriteetti nro 1 kasvatuksessa. Hän on myös tosi tarkka esim. vessahygieniasta kissojensa kanssa - kaikilla aikuisilla kissoilla on omat mikrosirulukolliset vessansa. Tästä syystä kasvattaja olettaa, että Pörrön emon täytyi olla ns. kissakoronan krooninen kantaja. Pörrö sai kissakoronan juuri emoltaan,  samoin kuin FIP:ille altistavan geenistön. 

Kasvattajan mikrosiruvessat

Olin hermoromahduksen partaalla sekä Pörrön sairastumisesta, että myöskin siitä pelosta, että oliko Pörrö voinut tartuttaa meille marraskuun lopussa syntyneet A-pennut kissakoronaan. Kellään pennuista ei ollut missään vaiheessa ollut ripulia, mutta eihän Pörrölläkään ollut ripulia, ei pojallani asuessaan, mutta ei myöskään syntymäkodissaan. No miksi ajattelin Pörrön tartuttaneen? Koska kävin ajoittain katsomassa Pörröä ja Pörrö oli poikani mukana meillä joulunpyhät. Olimme tuolloin vielä autuaan tietämättömiä Pörrön sairastumisesta. A-pentueen kissakoronan (FCoV) mahdollisuus on kuitenkin häviävän pieni. Ensinnäkin jouduimme Karamellin takia eriyttämään Pörröä ja Karamellia. Niinpä Pörröllä oli ikioma vessa. Ja Pörrön jouluvierailun päätyttyä tämä Pörrön vessa kannettiin autotalliin odottamaan Pörrön seuraavaa vierailua meillä. Ja pennut asuivat tuolloin vielä pesässään makuuhuoneessa. Toki muutama pentu piipahteli joulun pyhinä myös kodin puolella. Tämän vuoksi hermoilin sitä häviävän pientä mahdollisuutta, josko Pörrö olisi tassuissaan kantanut virusta kotimme lattioille. Pennut olivat jouluna kuitenkin vasta alle 4 viikkoa vanhoja, eli pennuilla oli vielä emonmaidon antama immuniteetti viruksille. Toinen mahdollinen tartuntatapa olisi voinut olla minun vierailut pojallani Pörrön luona. Olisinhan voinut kantaa kissakoronan kotiini käsissäni tai vaatteissani. Mutta tähänkään en usko, sillä näin riskiryhmään kuuluvana pesin ja desinfioin ihmisten COVID-19 vuoksi aina käteni huolellisesti kotiin saapuessani. Sekä vaihdoin ns. kotivaatteet ylleni. Ja silloin, kun pennut asuivat vielä makuuhuoneessa, desinfioin käteni vielä makuuhuoneessakin, aina ennen pentuihin koskemista. Mietin myös A-pentujen mahdollista FIP -periytyvyyttä. En tiedä A-pentujen emo Cinnan linjoissa olleen yhtään FIP tapausta. Myöskään isä Pobedan mahdollisista FIP-linjoista ei ainakaan ole tietoa. Ja molemmilla kissoilla on kuitenkin useitakin muita pentueita. Tietääkseni kaikki terveitä. Vaikka todennäköisyydet A-pentueen sairastumisesta ovat kaiken kaikkiaan häviävän pienet, painaa huoli kuitenkin edelleen mieltäni. Varmaan koko näiden kissojen eliniän.

Pörröllä oli eläinsairaalasta päästyään
 "puku" päällä, koska kyljessä oli haava
imulaitteen ja dreenin jäljiltä.

Pörrön sairastumisen aiheuttaneen alkushokin jälkeen päädyimme kokeilemaan hoitoa, pelastaaksemme Pörrön lemmikkinä. Lemmikkinä, koska ne siitoskollin urasuunnitelmat tosiaan valuivat viemäriin FIP:in perinnöllisyyden myötä. Onneksi meillä oli juuri ruotsalainen kasvattaja ja pääsimme hänen avullaan hoidon piiriin. Kerroin Pörröä hoitaneen suomalaisen eläinsairaalan eläinlääkärille, että aloitamme hoidon. Pyysin tätä suomalaista eläinlääkäriä yhteistyöhön kanssamme hoidon ajaksi. Hoidossa kun tulee kissan terveyttä tarkkailla mm. laboratoriotutkimuksin vähintään 4 vkon välein (ja useimminkin mikäli kissan vointi sitä vaatisi). Eläinlääkäri kieltäytyi ja sanoi, että muita kissojani voin toki heillä käyttää, mutta Pörrö ei ole tervetullut. Eläinsairaalassa koettiin, etteivät he voi olla osallisia hoitoprosessissa, joka ei ole Suomessa vielä virallinen. Niinpä jäimme siltä osin valitettavan yksin sairaan kissan ja haastavan hoidon kanssa. 


Tukenamme tällä pitkällä matkallamme oli onneksi sentään julkinen Facebook -ryhmä. Tässä Kampen mot FIP -ryhmässä on jäseniä, jotka ovat kiinnostuneita uusimmasta tutkimustiedosta ja hoidon kehittämisestä. Lisäksi siellä on kissanomistajia, joiden kissat ovat kuolleet FIP.iin. Ryhmässä on myös henkilöitä, joilla on FIP:iin sairastunut kissa ja jotka päätyvät aloittamaan hoidon, virallisen (Ruotsissa) tai epävirallisen (muissa pohjoismaissa). Ryhmässä saa asiantuntevia neuvoja FIP:iin ja sen hoitoon liittyvissä asioissa. Ryhmässä on toivoa ylläpitävä, iloitseva henki. Kiitos heille kaikille, erityisesti suomalaisille jäsenille, tämän kauhean kokemuksen jakamisesta sekä konkreettisesta avusta. Kampen mot FIP -ryhmä on varsinkin omalla vastuulla toteutettavassa hoidossa ensisijaisen tärkeä tuki, ettei kukaan ajaudu hankkimaan lääkettä (tai pahimmassa tapauksessa jotain maustettua keittosuolaa tmv.) epämääräisiltä mustan pörssin toimittajilta, joita alkaa olla jo hurjan paljon markkinoilla. Ryhmästä saa tukea ja turvaa myös haastaviin hetkiin ja ongelmatilanteisiin sekä kissan terveyden ja hyvinvoinnin arviointiin. 

En tule jakamaan julkisesti tarkkoja yksityiskohtaisia ohjeita turvallisuussyistä. Ettei kukaan huolestunut kissanomistaja ala sooloilemaan. Hoito vaatii aina yhteistyötä eläinlääkärin kanssa. Meilläkin oli taustatukena ruotsalainen eläinlääkäri. Lisäksi suinpäin netistä lääkettä ostettaessa voi päätyä ostamaan mitä sattuu. Liikkeellä on täysin villejä valmisteita, ilman minkäänlaista hoitavaa vaikutusta. Niinpä niin kauan, kuin valmistetta ei Suomessa saa eläinlääkärin kautta, on äärimmäisen tärkeää aloittaa hoito, jossei oman eläinlääkärin tuella, niin ainakin asiantuntevassa ohjauksessa. Että saa käyttöönsä turvallisia valmisteita ja kissan sairauteen ja oireisiin tepsivät tutkitut, oikeat yksilölliset lääkeannokset. Ja että osaa arvioida hoidon vaikutuksia sekä taudin mahdollista pahenemista. Vaikka hoito onkin todella tehokasta, kaikki eivät silti valitettavasti selviä! Mutta miten kävi Pörrölle? Se jää seuraavaan postaukseen...

Jatkoa seuraa, stay edelleen tuned ...

maanantai 5. syyskuuta 2022

Pörrön sairastuminen

Olen jo pitkään lupaillut tutuille kissaihmisille kirjoittaa tänne Pörrön sairastumisesta. Aikaa on jo näistä lupauksistani vierähtänyt, koska tämän blogitekstin aloittaminen on ollut todella vaikeaa .. kipu viiltää edelleen, enkä ole säästynyt kyyneliltä tätä kirjoittaessa. Vaikka kyse on joidenkin mielestä VAIN kissasta, on kyse rakkaasta lemmikistä ja perheenjäsenestä, poikani silmäterästä. 

Tarina on pitkä, joten jaan sen useampaan osaan. Tämä ensimmäinen osa kertoo Pörrön sairastumisesta FIP:iin eli kissojen tarttuvaan vatsakalvontulehdukseen. Jatkossa kerron lisää ja jaan tietoa FIP:istä ja kerron myös parantavasta hoidosta. Kyllä, parantavasta hoidosta!!!!  60-luvulta aina vuoteen 2019 asti on tauti ollut 100% tappava! Siihen ei ole aiemmin ole ollut parantavaa hoitoa, ainoastaan ns. tukihoitoja kissan voinnin parantamiseksi. FIP- diagnostiikkakin on ollut erittäin haastavaa. Meillä Suomessakin elää edelleen sitkeästi myytti siitä, että FIP voidaan diagnosoida vasta ruumiinavauksessa. Tosiasiassa diagnostiikka on kehittynyt huimasti ja varma diagnoosi voidaan asettaa erityisesti märkä FIP -tautimuodossa. Mutta näistä kaikista myöhemmin lisää, nyt aiheena Pörrön sairastuminen:

Pörrö aka SE*Voyakas Pyotr Pyatigorsk muutti Ruotsista Suomeen 5 kuukauden ikäisenä pojalleni, JustKittying ja Balladin -kissaloiden omistukseen. 
Tulevaisuudennäkymänä oli siitoskollin ura. Pörrö osoittautui luonteeltaan varsin valloittavaksi syli- ja seurakissaksi jo laivamatkalla Ruotsista Suomeen.

Kotiutuminen sujui hyvin. Pörröstä ja pojastani muodostui hyvin nopeasti tiivis kaksikko, varsinainen majakka- ja perävaunu viihtyen aina samassa huoneessa - kissa kun kulki pojan perässä joka paikkaan. 


Pörrön Suomeen muutto ajoittautui JustKittying ja Balladin -kissaloille kiireiseen aikaan: molemmissa oli pienet pennut eikä meiltä kasvattajilta ehkä riittänyt tarpeeksi huomiota havaitsemaan Pörrön kasvun hidastumista ja pysähtymistä eikä kissan yleistä "väsähtämistä". Kissa kun osaa tunnetusti piilottaa ja salata vaivansa ja kipunsa todella hyvin. Näin jälkikäteen, kun olemme asiaa yhdessä analysoineet, on näitä mainittuja merkkejä ollut havaittavissa, mutta siinä ajassa ei niistä huomattu huolestua sen enempää, vaikka esim. kasvu vähän mietitytti. Kun kissa muuttui pikku hiljaa vaisummaksi, ajatteli poikani kissan "hidastuneen vauhdin" kuuluvan asiaan. Hän ajatteli kissan kasvavan ja kissanpentuvaiheen leikkisyyden jo jäävän pikkuhiljaa taakse. Ja  toisaalta ... eipä se sairastumisen aiempi havaitseminen olisi mitään muuttanut. Sairauden kulkua ei ainakaan vielä toistaiseksi tunneta tarpeeksi tarkkaan eikä sitä osata mitenkään muuttaa tai ehkäistä. 

Pörrön ollessa 7kk ikäinen, poikani kyseli, onko kissan hengästyminen tavallista. Hetken Pörrön hetkittäisiä hengästymisiä pohdittuamme, päädyin pyytämään poikaani lähettämään mulle seuraavalla kerralla videokuvaa tilanteesta. 

Ei mennyt montaa päivää, kun pojalta tuli iltamyöhällä video ja kauhistunut viesti, että tää on nyt paljon pahempi kuin koskaan:


Ja videon nähtyäni lähdimme vielä samana iltana (yönä) eläinsairaalaan. Eläinsairaalassa Pörrö vietiin heti lisähapelle ja odottamaan eläinlääkäriä. Me ei saatu mennä kissan mukaan, vaan jäimme kuin orvot pirut käytävälle... 

Loputtomalta tuntuneen ajan jälkeen pääsimme tapaamaan eläinlääkäriä ja pikaisesti myös Pörröä. Pörröllä oli otettu röntgen-kuvat. Niissä näkyi, että kissan keuhkot olivat kirjaimellisesti täynnä nestettä. 

Thorax kuva kissan FIP

Työdiagnoosina Pörrölle oli pyathorax. Pörrö jäi sairaalaan ja meidät passitettiin kotiin. Eläinlääkäri kertoi, että neste keuhkoissa on aika tavallinenkin oire nuorella kissalla ja että yleensä syynä on joku bakteeri. Eikä niistä kuulemma aina edes päästä selville, mistä ja miten bakteeri keuhkoihin on päätynyt. 

Seuraavat päivät olivat painajaismaisia. Emme saaneet mennä katsomaan kissaa, olimme pelkkien puhelinaikojen armoilla. Yhtenäkään päivänä ei lääkäri soittanut silloin, kun oli luvattu. Ehdin joka päivä yrittää soittaa useita kertoja, ennenkuin sain jonkun kiinni. Hoitajat eivät kertoneet tilanteesta MITÄÄN, paitsi että kissa on syönyt ja pissannut. Ja että on ihana kissa. 

Joka päivä saimme eläinlääkäriltä tiedon, ettei Pörrö pääsisi kotiin vielä tänäänkään. Ja saimme jonkun arvion tehtävistä lisätutkimuksista ja niiden kustannuksista. Mutta vastausta sairastumisen syystä ei tutkimuksista tuntunut löytyvän. Tutkimuksilla saatiin poissuljettua sydänsairaudet, lymfoomat, syöpä… Kolmantena päivänä lääkäri viimein sanoi, ettei FIP:iä voi poissulkea, koska pleuranesteestä otetusta näytteestä ei löydy bakteeria. Eläinlääkäri kertoi, että FIP:iin ei ole parantavaa hoitoa. Kuolleisuus on 100% ja eliniän ennuste on 1-2 viikkoa. Sydämeni pysähtyi kauhusta. Seuraavat yöt ja päivät tuntuivat painajaisilta! 

Pörrö oli eläinsairaalassa yhteensä 5 päivää. Sen verran meni aikaa keuhkojen huuhteluun ja ”kuivattamiseen”. 
Kun Pörrö sitten viimein pääsi kotiin, oli työdiagnoosina FIP. Tai oli mikä oli, tiedettiin, että kissa oli vakavasti sairas ja pääsi kotiin viitesanoilla, että toipumiseen menee viikkoja. Jos toipuisi! Ja että jos kissalla todella olisi FIP, ei kissa todellakaan toipuisi. Jos kyseessä olisi FIP, alkaisi hengitysvaikeudet uudestaan keuhkojen täyttyessä nesteellä. Tällöin edessä uusi sairaalareissu ja eutanasia, koska FIP:iin ei ole Suomessa parantavaa hoitoa. Pörrölle annettiin kontrolliaika eläinsairaalalle viikon päähän, ja lähdimme kissan kanssa kotiin, sydän täynnä huolta. 

Muutaman päivän päästä eläinsairaalan eläinlääkäri sitten viimein soitti. Pörrön keuhkojen effuusionesteen näytevastaus antoi 100% vahvistuksen sille, että Pörröllä oli FIP. Tieto lamautti meidät.  

Pörrö oli todella uupunut ja nukkui paljon. Ruokahalu oli huonoa ja leikkiä kissa jaksoi vain hetken kerrallaan. Ja meitä musersi tieto, että hengitysvaikeuksien ilmaantuessa ei meillä olisi muuta vaihtoehtoa kuin päästää kissa kärsimyksistään ikiuneen sateenkaarisillalle. Pörrö oli lähes tauotta poikani sylissä tai kainalossa. Poikani halusi viettää kissan kanssa joka sekunnin, mitä aikaa oli jäljellä. Tilastojen valossa sitä ei ollut paljoa, noin 9 vrk diagnoosista... 

Mutta against all odds... Elikkäs vastoin kaikkia odotuksia Pörrön tarina jatkuu, joten STAY TUNED our crazy catladies and catgentlemen ... 

Jatko-osa tarinaan löytyy täältä ...

maanantai 20. kesäkuuta 2022

Hallan ekat näytelmät huhtikuussa

Käytiin huhtikuussa Hallan aka JustKittying Dancing Queenin kanssa ER-SYDin kissanäyttelyssä Helsingin kauppakeskus Redissä. Tässä viimein kuvakertomus Hallan ihkaekoista näytelmistä, klikkaahan kuvia isommiksi.

Halla aka FI*JustKittying Dancing Queen
Photo @tessochka

Halla valitsi automatkalla nukkumapaikakseen vessan

Olinkin jo korona-aikana ihan unohtanut, millainen hulina näyttelyissä on 

Kasvattaja ja kasvatti

Halla ihmetteli häkkinsä sisustusta..

... ja häkin edustalla pyöriviä ihmisiä

Kristallikruunu aiheutti ihmisille hilpeyttä 

Halla koitti pohtia, että oisko se lelu häntä viihdyttämään...

Tuomarina oli Olga Komissarova Virosta


Tuomarilla oli myös tuomariopiskelija

Molemmat mittaili ja tutki Hallaa tarkkaan

Ja he molemmat pitivät Hallasta kovasti ...

Niin kovasti, että Halla sai EX1 arvostelun... 

sekä Tuomarin Paras -tuloksen (TP-NOM).
Se TP -NOM oli menolippu paneeliin kaikkien tuomareiden pyöriteltäviksi.
Paneelissa kissaneiti sai yhden äänen 😻

Paluulippu paneelista oman palvelijan syliin.

Halla taisi kyllä vähän ihmetellä reissua ja ruusuketta, että ..
"paljon melua tyhjästä"

Halla aka FI*JustKittying Dancing Queen
Photo @tessochka

Kyllä Hän on niin nätti ja ihana 💖

lauantai 30. huhtikuuta 2022

10v

Karamelli ja Cassia täyttävät tänään 10 vuotta! 



Kiitos Tessaliinalle näistä ihanista karvapalloista!

Nämä karvapallokaunottaret ovat sulostuttaneet elämäämme jo kokonaisen vuosikymmenen! Wappuaatto on juuri sopiva päivä juhlistaa sisaruksia herkkuruoalla ja rapsuilla! Täältä juhlien lomasta toivotamme kaikille kivaa Wappua ja ihanaa kevättä! 

 
PS. Onnea myös KissaBlogikaverillemme, Kuningatar Pepsille, joka täyttää jo 14v!

maanantai 11. huhtikuuta 2022

Cinna eläkkeelle

Cinna on ollut aivan mainio emo ja on tehnyt tähän maailmaan 19 ihanaa pentua kolmessa pentueessa (Amurin B3-, Amurin D4- ja JustKittying A-pentue): Kiitos ja anteeks, kävin sieltä sun täältä nappaamassa kuvia Cinnan muruista 💝 Kaikki ovat todella ihania kissapersoonia, ainoastaan Amurin Betuelista en ole kuullut mitään, enkä nähnyt kuvia aikuisena. 

Ylärivissä Amurin B3 pentue: Penni, Hilla, Barra, Manuel, Veikka ja Betuel
Seitsikko vasemmalla Amurin D4 pentue:
ylärivissä Inkeri, Olga, Melvin, alhaalla: Ulla ja Maija, Damaris ja Darling
Kuusikko oikella: JustKittying A-pentue:
ylhäällä Urho, Pomo, Miltton, alhaalla: Hilla, Helmi ja Halla

Alunperin olin suunnitellut leikkauttavani Cinnan jo edellisen pentueen jälkeen. Asiaa pohdittuani halusinkin kuitenkin teettää ensimmäisen oman pentueeni juuri Cinnalla. Ja siinä vaiheessa päätin myös, että tämän ensimmäisen oman pentueeni jälkeen Cinna saa jäädä eläkkeelle. Jatkan kasvatusta kahdella Cinnan sijoitukseen menneellä pennulla. 

Niinpä oli aika tilata Cinnalle sterkka-aika. Olin kuullut Pyynikin Eläinlääkäreiden Saarasta, joka tekee steriloinnin kyljestä, ja että näin haavasta tulee todella pieni. Tämän valitsin myös Cinnalle, josko toipuminen olisi nopeampaa ja helpompaa, kuin aikoinaan Karkkikaksosilla. Kaikki sujuikin hyvin, voin todella lämpimästi suositella Saaraa muillekin.

Cinna lähti kotiin päästyäme heti hoippumaan pitkin kämppää. Ohjeena oli olla antamatta ruokaa, kunnes kissa on selvinnyt nukutuksesta. Kissa oli kuitenkin eri mieltä ja päivysti tiukasti ruokakuppien edessä ja huuteli kuin humalainen nakkikioskilla... 


Onneksi kissa rauhoittui syliini nukkumaan. Välillä heräsi pyytelemään ruokaa, mutta sain kuin sainkin palautettua kissan useita kertoja takaisin syliini nukkumaan. 


Cinnalla oli päällään toipilaspuku, koska haavaa ei saanut nuolla 7-10 vuorokauteen. Onneksi puku ei pahemmin vaivannut, eikä Cinna tehnyt mitään Houdineja, eli karannut puvustaan, mitä karkkikaksoset aikoinaan teki monta kertaa päivässä 😁

Viekussa soffalla. Voi näitä kissojen asentoja...

Sterkkahaava on todella pieni.

Toissapäivänä viimein riisuin puvun Cinnalta ja
ai autuas, kun olikin kiva oikoa itseään "nakkena"

Toivotaan lokoisia kissaneläkepäiviä mun murulle 💗