Pentuja odotettavissa

Bella ja Pumba treffasivat syyskuun lopulla meillä kotona. Ja jos kaikki menee hyvin, syntyy meille pikkusiperiantiikereitä marras-joulukuun vaihteessa. Molemmat vanhemmat on terveystestattuja ja erittäin hyväluonteisia kissoja, jotka asuvat rakastettuina perheenjäseninä normaaleissa kotiolosuhteissa, Bella meillä ja Pumba sijoituskodissa Kangasalla. Mahdolliset pennut tulevat syntymään kotiimme Tampereen keskustassa.

Olen todella innoissani, että vuosien jälkeen olemme kenties saamassa pentuja omaan kotiimme. 4 edellistä pentuetta kun on syntynyt sijoituskoteihin. Odotan paljon myös juuri tästä kaksikosta, molemmat ovat niin ihania kissoja luonteeltaan, että odotan heidän rakkaudenhedelmiltään paljon!

Ja jos tässä todella käy niin onnellisesti, että saamme näille ihanille kissoille jälkipolvea, niin etsimme kaikille pennuille hyviä koteja, joissa kissat saavat elää rakastettuina perheenjäseninä, ensisijaisesti etsin jalostukseen jäävälle/jääville pennuille sijoituskoteja, sekä näyttelyistä kiinnostuneita /innostuvia koteja. Lemmikkikoteja etsitään vasta näiden edellämainittujen jälkeen.

Mikäli olet kiinnostunut pennuistamme, luethan tämän sivun pennuista. Siperiankissoja syntyy selvästi kysyntää vähemmän, ja meidänkin pennuille on usein odottajia ja on jo saatettu sopia joitain kotiehdokkaita, vaikken varsinaisia varauksia koskaan etukäteen otakaan. Tähän on sellainen yksinkertainen syy, että en voi luvata yhtään pentua, ennenkuin ne ovat syntyneet ja nähdään että ovat terveitä ja kaikin puolin kunnossa. Edellisessä blogipostauksessa avaan tätä vähän enemmän - Miksi siperiankissanpentua joutuu joskus odottamaan? Ja jos olet ollut yhteydessä minuun jo aiemmin, nyt on hyvä aika vinkata, että olet edelleen kiinnostunut juuri meidän pennuista.

Minkävärisiä pennuista voi tulla:

Tämän yhdistelmän väreihin vaikuttaa se, että Pumba ei kanna kuviottomuutta eikä diluutiota, joten pennut tulevat kaikki olemaan kuviollisia ja "täysvärisiä". Ruskeatäplikäs bicolor -isän (musta/ruskea) + kuvio + valkolaikku) ja classic tabby kilpikonnaemon (kuviollinen musta + punainen) värit määräytyvät sukupuolisidonnaisesti, niinpä pentujen mahdolliset värit ovat:

Naaraspennut: Naaraat perivät väriä kummaltakin vanhemmalta

• Ruskeatabby tai ruskeatabby valkoisella 
• Kilpikonnatabby tai kilpikonnatabby valkoisella 
  

Urospennut: Urokset perivät värinsä vain emoltaan 

• Ruskeatabby tai ruskeatabby valkoisella 
• Punatabby tai punatabby valkoisella  

Lyhyesti sanottuna pentueessa tulee olemaan kuviollisia pentuja, ja ne voivat olla ruskeita, punaisia, kilpikonnavärisiä, joilla voi olla myös valkoista tai sitten ei. 

Bellan ja Pumban ensikohtaaminen

Miksi siperiankissanpentua joutuu joskus odottamaan?

Parhaat asiat elämässä eivät aina tule juuri silloin, kun niitä tekee mieli. Ne tulevat silloin, kun niiden aika on. Tämä pätee aika hyvin myös siperiankissan kasvatukseen. Kun  haaveissa on ikioma siperiankissa, on täysin ymmärrettävää haluta tietää, milloin seuraava pentue syntyy ja voisiko siitä löytyä juuri se oma pieni perheenjäsen. Kasvattajalle tuleekin usein kysymyksiä seuraavasta pentueesta, vapaista pennuista ja siitä, voisiko juuri tulevasta pentueesta saada pennun. Kysymykset ovat aivan luonnollisia. Mutta kasvatustyössä asiat eivät oikeastaan etene ihan sillä tavalla kuin pentua odottava ihminen ehkä toivoisi.

Pentuja ei tehdä tilauksesta, varastoon eikä liukuhihnalla. Pentue suunnitellaan osaksi pitkäjänteistä jalostustyötä, ja yhdistelmiä mietitään terveyden, luonteen, periytyvien ominaisuuksien, rotuominaisuuksien ja sukutaulujen perusteella. Tavoitteena ei ole vain saada aikaan pentuja, vaan kasvattaa seuraavaa sukupolvea mahdollisimman harkitusti. Suunnitelma voi siis olla hyvinkin tarkka. Silti se on vain suunnitelma. Kissat eivät nimittäin lue kalenteria, eivätkä ne varsinaisesti tunnu olevan kovin kiinnostuneita ihmisen aikatauluista. Astutus voi onnistua tai olla onnistumatta, kiima voi mennä ohi ihmisten huomaamatta ja suunniteltu yhdistelmä voi siirtyä myöhemmäksi. Joskus luonto päättää toisin kokonaan.

Bella

Juuri nyt tätä odottamisen ja suunnittelemisen väliä eletään Bella-neidin kanssa. Mutta tiedoksi teille, Bellan "kesäloma" on ohi ja tytöllä on ollut jo yksi kiima, johon me ihmiset ei valitettavasti ehditty mukaan. Seuraavasta sitten. Toivotaan, että tällä kertaa ihmisten ja kissan kalenterit sattuvat paremmin yksiin. Ja että vielä kissatkin tykkää toisistaan!

Ja jos kaikki menee kasvattajan suunnitelmien mukaan, seuraavaksi odotetaan pentuja. Mutta siinäkään vaiheessa ei vielä tiedetä, millaisia koteja pennut tarvitsevat. Pentueen syntyessä kasvattajan työ ei nimittäin ole vain seurata, milloin pennut ovat tarpeeksi vanhoja muuttamaan uusiin koteihinsa. Jokainen pentu kasvaa omaksi yksilökseen, ja samalla alkaa selvitä, millaisia ominaisuuksia niillä on. Luonne kehittyy ja tulee näkyviin vähitellen. Rakenteesta ja rotutyypistä saa paremmin käsitystä ajan kanssa. Kasvua ja kehitystä seurataan tarkkaan.

Cinnan salamatkustajat vuodelta 2016

Ensimmäisenä kasvattaja joutuu miettimään omaa kasvatustyötään. Löytyykö pentueesta sellainen naaras tai uros, jonka kanssa voisi olla järkevää jatkaa seuraavaan sukupolveen? Jos löytyy, tarvitaan myös sille sopiva sijoituskoti. Mielellään kasvatukseen jäisi sekä naaras että uros, jos vaan pentue ja omat suunnitelmat sen mahdollistavat.

Sen jälkeen katsotaan mahdollisia näyttelykoteja. Kaikkien kasvattien ei tarvitse olla näyttelykissoja, mutta on hienoa, jos joku pennuista pääsee kotiin, jossa sen kanssa halutaan harrastaa ja mahdollisesti käydä näyttelyissä. Näyttelykoti ei kuitenkaan tarkoita vain titteleitä ja näyttelyruusukkeita. Tärkeintä on edelleen se, että kissa on rakastettu perheenjäsen ja että sen kanssa halutaan viettää yhteistä elämää.

F-pentue

Vasta tämän jälkeen tiedetään, kuinka monta pentua mahdollisesti jää lemmikkikoteihin. Ja tässä kohtaa pentueen koko ratkaisee jo paljon. Jos pentuja syntyy vähän ja joukossa on esimerkiksi jalostukseen sopiva naaras ja uros sekä näyttelykotiin sopiva pentu, lemmikkikoteihin ei välttämättä jää montaa pentua. Joskus ei yhtään. Siksi pentulistaa ei voi ajatella tavallisena jonona, jossa ensimmäisenä ilmoittautunut saa valita ensin ja viimeinen ottaa sen, mitä jäljelle jää.

A-pentue
FI*JustKittying Lovelight, Voulez-Vous jaDancing Queen

Pentu ja koti pitää sovittaa yhteen. Väri ja sukupuoli voivat toki olla toiveita, eikä niiden toivominen ole mitenkään väärin. Monella tulevalla kissanomistajalla on mielessään tietyn näköinen siperiankissa jo ennen kuin ensimmäistäkään pentua on syntynyt. Kasvattajan näkökulmasta paljon tärkeämpää on kuitenkin se, millainen juuri kyseinen pentu on ja millaiseen elämään se on kasvamassa. Rauhallinen pentu voi viihtyä aivan erilaisessa kodissa kuin hyvin aktiivinen ja vauhdikas sisarus. Joku tarvitsee paljon tekemistä ja meininkiä, toiselle taas sopii rauhallisempi arki. Yksi voi olla luonteva näyttelykissa, toinen taas tuntuu syntyneen juuri siihen tehtävään, jossa se valloittaa yhden perheen sohvan ja sydämet loppuiäkseen.

Samalla mietitään myös perhettä. Millainen koti on? Onko siellä lapsia, muita eläimiä tai paljon vilskettä? Millaista arkea perhe elää? Mitä he kissalta toivovat ja mitä heillä on tarjota sille? Hyvä koti ei siis ole automaattisesti hyvä koti jokaiselle pennulle, eikä hyvä pentu ole automaattisesti oikea pentu jokaiseen kotiin. 

Juni
FI*JustKittying Fortuneteller

Tässä kohtaa odottaminen alkaa saada vähän erilaisen merkityksen. Joskus juuri toivottua väriä ei synny. Joskus syntyy väärä sukupuoli. Joskus pentue jää pieneksi. Joskus kaikki jalostukseen tai näyttelyihin suunnitellut pennut löytyvät samasta pentueesta. Ja joskus se pentu, jota joku perhe on odottanut, syntyykin vasta seuraavaan pentueeseen. Se voi tuntua pitkältä ajalta silloin, kun oma koti on jo valmiina kissaa varten. Kasvattajan näkökulmasta odottaminen on kuitenkin osa tätä työtä. Pieni kasvattaja ei voi eikä halua pitää jatkuvasti pentuja saatavilla vain siksi, että kysyntää olisi. Pentueitä suunnitellaan silloin, kun niiden aika on, eikä vain silloin, kun joku sattuu kysymään, milloin seuraava pentu vapautuu.

Minulle kasvatustyö on ennen kaikkea pitkäjänteistä tekemistä. Yksi pentue ei ole irrallinen tapahtuma, vaan osa vuosien mittaista kokonaisuutta. Jokainen yhdistelmä vaikuttaa seuraavaan sukupolveen, ja jokainen syntyvä pentu on yksilö, jonka kanssa joku perhe tulee toivottavasti jakamaan monta vuotta, jopa pari vuosikymmentä. Siksi pentua ei voi luvata etukäteen pelkän toiveen perusteella. Voi suunnitella, voi toivoa ja voi pitää peukkuja. Voi katsoa sukutauluja, tehdä terveystutkimuksia ja miettiä yhdistelmiä. Mutta lopulta pitää myös hyväksyä se, että kissat saavat oman sanansa sanoa. Ja joskus se tarkoittaa odottamista.

Loimu
FI*JustKittying Heathaze

Ehkä juuri siksi kannattaa muistaa, että kyse ei lopulta ole siitä, kuinka nopeasti pentu saadaan kotiin. Kyse on siitä, millainen pieni yksilö sinne lopulta muuttaa ja kuinka hyvin se sopii juuri siihen elämään.

Pentuja ei tehdä tilauksesta, ei varastoon eikä liukuhihnalla. Niitä kasvatetaan rakkaudella tulevaisuutta varten. Siksi pennun odottaminen ei ole vain hidasta kaupankäyntiä. Se on osa vastuullista kasvatustyötä.

Bellan seuraavaa kiimaa odotellessa. Tällä kertaa toivotaan, että ihmiset pysyvät aikataulussa 😸

Kissan paino ei ole vain numero

– Miksi kissan säännöllinen punnitseminen kannattaa

Kissa on mestari piilottamaan vaivansa. Se on yksi syy siihen, miksi kissan hyvinvointia kannattaa seurata silloinkin, kun kaikki näyttää olevan ihan tavallista ja normaalia. Yksi helpoimmista kotona tehtävistä rutiineista on kissan säännöllinen punnitseminen. Punnitus ei kerro kaikkea kissan terveydestä, mutta se antaa meille yhden tärkeän palasen kokonaisuudesta. Vielä tärkeämpää kuin yksittäinen painolukema on se, miten paino muuttuu ajan mittaan.

Hilla aka
IC JCH KCH FI*JustKittying Lady Luck

Punnitse pentua säännöllisesti

Pennun kasvua on hyvä seurata punnitsemalla se noin kerran viikossa. Näin mahdolliset muutokset huomataan nopeasti. Kasvavalla pennulla painon pitäisi pitkällä aikavälillä kehittyä ylöspäin. Jos kasvu pysähtyy tai paino lähtee laskuun, pitää asia ottaa vakavasti ja selvittää nopeasti, mistä muutos johtuu.

Taustalla voi olla jotakin hyvin arkista, mutta joskus painonmuutos voi olla ensimmäisiä merkkejä terveysongelmasta tai jopa vakavasta sairaudesta. Siksi ei kannata odottaa siihen asti, että pentu näyttää sairaalta.

Jos olisin aikoinaan noudattanut tätä ohjetta itsekin, olisin huomannut mm. Pörrön sairastumisen paljon aikaisemmin. Se ei nyt lopputulosta muuta, Pörrön sairaus (FIP) ei ollut ehkäistävissä ja Pörrö on onneksi hengissä. Mutta tilanteen aikaisempi havaitseminen olisi varmasti vähentänyt kissan kokemaa kärsimystä. 

Nyt kaikenlaiset erilaiset kokemukset ovat nimenomaan kasvattaneet minua kasvattajana ja kissan omistajana ja suosittelen ehdottomasti kissojen säännöllistä punnitsemista!

Aikuiselle kissalle riittää harvempi punnitus

Kun kissa on kasvanut aikuiseksi, kuukausittainen punnitus on jo hyvä rutiini. Kuukauden välein otettu painolukema muodostaa ajan mittaan oman pienen painohistorian. Sen avulla huomaa paljon helpommin muutoksen, joka muuten saattaisi jäädä arjen keskellä huomaamatta.

Kissan paino voi muuttua hiljalleen. Erityisesti ylipaino on usein tällainen hiipivä ongelma. Kissa ei yhtäkkiä herää aamulla ylipainoisena, vaan ylimääräisiä grammoja kertyy vähän kerrallaan. Ja juuri siksi painon seuraaminen kannattaa.

Paino voi muuttua, vaikka kissa söisi normaalisti

Kissan painonmuutosta ei pidä ajatella pelkästään sen syömän ruokamäärän kautta. Kissa voi laihtua, vaikka sen ruokahalu vaikuttaisi normaalilta. Toisaalta ruokahalu voi myös lisääntyä tai vähentyä samalla, kun painossa tapahtuu muutoksia. Siksi esimerkiksi selittämätön laihtuminen kannattaa aina huomioida.

Myös kasvavan kissan kohdalla kasvun hidastuminen tai pysähtyminen on asia, jota ei pidä ohittaa olankohautuksella.

Yksittäinen punnitus ei tietenkään kerro, mikä muutoksen aiheuttaa. Se kertoo kuitenkin, että jotain on muuttunut. Ja se voi olla erittäin tärkeä havainto.

Mutta mikä on kissalle sopiva paino?

Tässä kohtaa pelkkä vaaka ei enää riitä. Paino on kissalle hyvin yksilöllinen, johon vaikuttaa  mm. kissan rotu ja sukupuoli, sekä perimä, minkä kokoiset vanhemmat ovat. Myös se, onko kissa leikattu vai leikkaamaton vaikuttaa painoon ja ruokahaluun. Tässä kohtaa ei voi jättää myöskään mainitsematta  proteiinin saannin merkitystä kissan kasvuun, lihaksistoon ja ylipäätään terveyteen, hyvinvointiin ja hengissä pysymiseen.  

Proteiinin merkitys kissalle: 

Kissa on ns. pakollinen lihansyöjä (eli ehdoton lihansyöjä, engl. obligate carnivore ja se tarkoittaa eläintä, jonka on biologisesti pakko syödä lihaa pysyäkseen hengissä ja terveenä), jonka elimistö käyttää proteiinia jatkuvasti energiaksi eikä osaa säädellä sen hajotusta. Liian vähäproteiininen ruokavalio johtaa nopeasti lihasten surkastumiseen eli lihasatoon. Proteiinin puute kissan ruokavaliossa on sille hengenvaarallinen tila, joka johtaa lopulta kuolemaan.

Kasvu ja koko: Kasvavat pennut ja aktiiviset kissat tarvitsevat riittävän korkean proteiinipitoisuuden saavuttaakseen normaalin kokonsa ja terveet lihaksensa

Jatkuva tarve: Kissa tarvitsee runsaasti laadukasta proteiinia ylläpitääkseen kudoksiaan ja lihasmassaansa.

Lihaskato: Jos ruoassa ei ole tarpeeksi proteiinia, kissa alkaa hajottaa omien lihastensa proteiineja energiantuotantoon.

Siperiankissa on rotuna kookas ja hitaasti kehittyvä

Kissa voi kasvaa ja kehittyä lihaksistoltaan ja rakenteeltaan vielä pitkään aikuisuuden puolella, jopa useiden vuosien ajan. Siksi esimerkiksi kahden siperiankissan sama painolukema ei automaattisesti tarkoita, että niiden pitäisi näyttää samanlaisilta. Kissan koko, luusto, lihaksikkuus ja yksilöllinen rakenne vaikuttavat siihen, mikä on juuri sille sopiva paino. Siperiankissoilla suuntaa-antavat aikuispainot ovat yleensä noin:

Naaras 3,5–5 kg
Kolli 5–8 kg

Katso myös kissaa, älä vain vaakaa

Kissan painoa kannattaa arvioida yhdessä vartalon muodon ja tunnustelun kanssa. Ihannepainoisella kissalla kylkiluut ja vyötärö eivät yleensä näy, mutta ne löytyvät kevyesti tunnustelemalla. Jos kylkiluita joutuu oikein kaivelemaan turkin ja ihonalaisen kudoksen alta, eikä vyötäröä tahdo löytää, rasvaa on todennäköisesti kertynyt liikaa. 

Selkärangan ja kylkiluiden tarkistus: Silitä kämmenellä varovasti ensin kissan selkärankaa pitkin ja sitten molempia kylkiä pitkin. Selkärangan ja kylkiluiden tulisi tuntua helposti ohuen rasvakerroksen alta, mutta niiden ei tulisi olla ulkonevia eikä näkyvissä.

Vyötärötarkistus: Ylhäältä katsottuna terveellä kissalla on näkyvä vyötärölinja kylkiluiden takana. Siperiankissalla turkki piilottaa tämän vyötärölinjaan kuuluvan kaventuman helposti, mutta voit tunnustella, kapeneeko keho kylkiluiden ja lonkkien välissä, oikeastaan heti lonkkien yläpuolella.

Myös alavatsan roikkuminen voi olla merkki ylipainosta. On kuitenkin hyvä muistaa, että kissan vatsan alueella voi olla myös täysin normaali primordial pouch, eli vatsan löysä ihopussi. Pelkän roikkuvan vatsan perusteella kissaa ei siis pidä julistaa ylipainoiseksi. Kokonaisuus ratkaisee.

Millä kissan voi punnita?

Kissan punnitsemiseen ei tarvita mitään erikoista. Pienelle pennulle toimii esimerkiksi keittiövaaka ja sopivan kokoinen taikinakulho.

Isommalle kissalle voi käyttää esimerkiksi matkalaukku- tai kalavaakaa. Kissa voidaan punnita turvallisesti esimerkiksi ämpärissä tai kassissa, kunhan väline on tukeva ja kissa pysyy siinä rauhallisesti. Myös vauvavaaka on oivallinen kissojen punnitukseen. Niitä näyttää olevan netin käytetyn tavaran markkinoilla jatkuvasti saatavilla suhteellisen edullisestikin.

Mutta tavallisella henkilövaa'allakin pärjää. Jos sinulla on tarkka henkilövaaka, voit punnita sillä kissan kulhossa tai ämpärissä. Mutta jos vaaka on epätarkka, näkyy heitto hurjempana juuri pienissä, kissankokoisissa luvuissa. Silloin kannattaa punnita ensin itsensä ja sitten uudestaan itsensä kissa sylissä ja vähentää ensimmäinen lukema toisesta. Erotus on kissan paino.

Tärkeintä ei ole täydellinen desimaalin tarkkuus, vaan se, että painon kehitystä pystyy seuraamaan luotettavasti.

Hilla aka
IC JCH KCH FI*JustKittying Lady Luck
Kuva: Milka-Riikka

Kirjaa painot ylös

Tämä on ehkä kaikkein hyödyllisin pieni vinkki. Älä luota siihen, että muistat vielä puolen vuoden päästä, painoiko kissa silloin 5,2 vai 5,7 kiloa. Kirjaa paino ylös. Se voi olla puhelimen muistiinpanoissa, kalenterissa, taulukossa tai vaikka kissan omaan terveystietojen seurantaan. Kun painot ovat tallessa, niistä alkaa muodostua kissan oma käyrä. 

Ja eläinlääkärille siitä voi olla paljon hyötyä. Kun vastaanotolla kysytään: "Onko kissan painossa tapahtunut muutosta?" on huomattavasti helpompi vastata, jos tiedät, mitä painolle on oikeasti tapahtunut.

Milloin eläinlääkäriin?

Jos kissa on selvästi ali- tai ylipainoinen, sen paino muuttuu merkittävästi tai olet huolissasi sen syömisestä tai painosta, asia kannattaa ottaa puheeksi eläinlääkärin kanssa.

Erityisesti selittämätön laihtuminen tai kasvavan kissan kasvun pysähtyminen on asia, jota ei kannata jäädä seuraamaan kuukausiksi kotona. 

Punnitus ei ole diagnoosi. Se on pieni kotona tehtävä terveydenseurannan työkalu, joka voi auttaa huomaamaan muutoksen ennen kuin siitä tulee suuri.

Ja sitten se tärkein

Kissan punnitseminen ei ole suoritus. Ei ole olemassa yhtä maagista numeroa, johon jokaisen kissan pitäisi mahtua. Tavoitteena ei ole saada kissaa mahdollisimman kevyeksi tai isoksi, vaan pitää se omalle keholleen sopivassa kunnossa ja huomata mahdolliset muutokset ajoissa. Pentuna kerran viikossa. Aikuisena kerran kuukaudessa. Siihen menee muutama minuutti kerrallaan. Pieni rutiini, josta voi olla yllättävän suuri hyöty.

Elvi aka
FI*JustKittying Milky Way
Kuva: Emilia

Pieni punnitushetki tänään voi kertoa paljon kissasi huomisesta. 🤍

G-pentueen tyttö etsii sijoituskotia

FI*JustKittying Duchess

Kasvattajan elämässä kaikki ei aina mene käsikirjoituksen mukaan. Milloin kissalla ilmenee jokin terveysongelma, ja kissa pitää jättää pois kasvatusohjelmasta, milloin kissan kasvu ja kehitys ei etenekään toivotulla tavalla, tai kissan luonne ja persoonallisuus ei olekaan ihan täydellinen kasvatukseen ja näyttelytouhuihin. Joskus pentuun sitoutuneelle perheelle tulee elämään kierrepalloja ja suunnitelmat muuttuvat. Elämä on ja niin kävi just nyt!

Tämän 5.4.2026 syntyneen G-pentueen tyttösen oli tarkoitus muuttaa luovutusiässä ennalta sovittuun sijoituskotiin. Olimme jo ehtineet tehdä suunnitelmia tulevaisuutta varten, mutta elämä heitti mutkan matkaan ja perhe joutui luopumaan ajatuksesta ottaa pentu kotiinsa. Syy ei mitenkään liittynyt kissaan.

Niinpä tämä tärppästikkeli, pieni neiti etsii nyt omaa sijoituskotiaan. Ja ehkä juuri sinun kotisi voisi olla se oikea.

Miksi sijoituskoti?

Moni yllättyy kuullessaan, että kaikki kasvattajan jalostuskissat eivät asu kasvattajan omassa kodissa. Näin on myös meillä.

FI*JustKittying on pieni kotikissala, jossa kissat ovat ennen kaikkea perheenjäseniä. En halua kasvattaa kissamäärää loputtomasti, sillä liian suuret kissaryhmät eivät ole hyväksi kissoille eivätkä ihmisille. Siksi osa kissalamme kasvatukseen jäävistä kissoista asuu tarkoin valituissa sijoituskodeissa.

Käytännössä sijoituskissa elää aivan tavallista kissan elämää omassa perheessään. Se nukkuu seurassa, seuraa ihmisiään huoneesta toiseen, kerjää herkkuja keittiössä ja valvoo ikkunasta lintujen liikkeitä siinä missä mikä tahansa rakastettu lemmikkikissakin. Erona on se, että kissa osallistuu myöhemmin myös kissalamme kasvatustyöhön.

Millainen koti olisi hakusessa?

Etsin ennen kaikkea ihmisiä, joiden kanssa yhteistyö tuntuu luontevalta. Sijoituskoti ei ole pelkkä kissanottaja, vaan tärkeä osa kissalan toimintaa parin vuoden ajan. Siksi toivon, että voimme puhua avoimesti ja luottaa toisiimme.

Toivon kodin sijaitsevan Tampereella tai kohtuullisen ajomatkan päässä Tampereesta. Jos asut kauempana, en pääse mukaan synnytykseen enkä auttamaan pentujen hoidossa kuin etäohjauksella.

Aikaisempi kokemus kissoista on plussaa, mutta kaikkein tärkeintä on halu oppia ja sitoutua kissan hyvinvointiin.

Näyttelyharrastus ei ole välttämätön, mutta kiinnostus sitä kohtaan katsotaan ehdottomasti eduksi. Käyn itse aktiivisesti näyttelyissä ja vastaan näyttelyihin sekä jalostukseen liittyvistä järjestelyistä ja kustannuksista. Paitsi jos asut kauempana, en pysty hoitamaan kissan näyttelyreissuja pesuineen, vaan ne jää sinulle hoidettavaksi.

Entä tämä tyttö?

Tämä pieni hopeakilppari-pörröpallo on juuri nyt noin 10 viikon ikäinen. Hän on kasvanut normaalissa kotiympäristössä emonsa ja sisarustensa kanssa, tottunut arjen ääniin, ihmisiin ja tavalliseen perhe-elämään.

Luonteesta on vielä tässä iässä mahdotonta kertoa kaikkea, mutta ainakin vauhtia, uteliaisuutta ja siperiankissan määrätietoisuutta löytyy jo nyt. Ja kyllä, hän on juuri niin pehmeä kuin kuvista näyttää.

Kiinnostuitko?

Jos sijoituskotina toimiminen voisi kiinnostaa sinua, suosittelen lukemaan ensin sijoituskoti -sivumme huolellisesti.

Sen jälkeen laita minulle sähköpostia osoitteeseen miettsa(at)nic.fi.

Kerrothan viestissäsi hieman itsestäsi, perheestäsi, kodistasi, elämäntilanteestasi, mahdollisista muista eläimistä sekä kokemuksestasi kissojen kanssa.

Toivon löytäväni tälle pienelle tytölle kodin, jossa hän saa viettää koko elämänsä rakastettuna perheenjäsenenä. Sillä vaikka kasvattajana iloitsen jokaisesta tulevasta sukupolvesta, kaikkein tärkeintä ovat edelleen ne kissat itse.

Miksi kasvattaja toivoo kasvattiensa käyvän näyttelyissä?

Cinna aka FI*Amurin Tirsa

Tähän saattaa liittyä joskus väärinymmärryksiä. Moni saattaa ajattella, että kasvattaja haluaa näyttelyihin vain voittoja, ruusukkeita, titteleitä tai kiiltokuvamaista menestystä varten. Totuus on paljon arkisempi — ja paljon tärkeämpi.

Cinnan aka FI*Amurin Tirsan eka BIS-voitto

Kasvattajalle näyttelyt ovat ennen kaikkea työkalu arvioida omaa kasvatustyötään. Lisäksi se on erittäin hyvä tapa levittää rotutietoutta omasta rodustaan suurelle kissanäyttely-yleisölle. 

Kun pentu muuttaa maailmalle, kasvattaja ei enää näe päivittäin, miten se kehittyy. Millaiseksi rakenne kasvaa? Millainen turkin laatu aikuisena on? Säilyykö rodunomainen ulkonäkö, rakenne ja ilme? Entä  näkyykö kissassa tasapainoinen luonne ja hyvä hermorakenne myös vieraassa ympäristössä?

Hilla aka FI*JustKittying Lady Luck

Näyttelyissä ulkopuolinen tuomari arvioi kissaa rotumääritelmän kautta. Kirjalliset arvostelut kertovat kasvattajalle valtavan paljon siitä, onnistuiko vanhempien yhdistelmä juuri niin kuin oli toivottu — vai löytyykö jotain, mitä tulevaisuudessa pitäisi tehdä toisin. Se on jalostustyössä kullanarvoista tietoa.

Ja kyllä — rehellisesti sanottuna jokainen kasvattaja tuntee myös pientä ylpeyttä nähdessään kasvattejaan näyttelyissä. Ei pelkästään menestyksen vuoksi, vaan siksi, että siellä kulkee pala omaa vuosien työtä, valintoja, unelmia ja joskus myös epävarmuutta. Jokainen pentu ja pentue jättää jäljen kasvattajaansa.

Hertta aka FI*JustKittying Lady Double Dealer

Lemmy aka FI*JustKittying Revolution

Kasvattajalle on myös tärkeää nähdä, miten hyvin pentu pärjää tilanteessa, joka on kissalle oikeasti vaativa. Näyttelyhalli on täynnä ääniä, vieraita ihmisiä, hajuja ja käsittelyä. Siellä näkyy nopeasti, onko pentu saanut hyvän sosiaalistamisen ja millainen sen luontainen itsevarmuus on. Rohkea ja tasapainoinen kissa ei synny sattumalta.

Tähän liittyen on kuitenkin myös tärkeää muistaa, että kissoilla on aivan kuten ihmisilläkin erilaisia temperamentteja ja persoonallisuuksia. Toiset ovat luonnostaan rohkeita, nopeita sopeutumaan ja viihtyvät hälinässä ja esiintyessä kuin pienet rocktähdet. Toiset taas ovat rauhallisempia, pehmeämpiä tai hieman ujompia uusissa tilanteissa. Se ei automaattisesti tarkoita huonoa luonnetta, huonoa hermorakennetta tai epäonnistunutta sosiaalistamista. Kaikki kissat eivät ole esiintyjiä — eikä niiden tarvitsekaan olla.

Halla aka FI*JustKittying Dancing Queen

Kissanäyttelyistä pitää myös muistaa yksi tärkeä asia: hyvä kasvatuskissa ja hyvä näyttelykissa eivät aina ole sama kissa. Joskus näyttelyissä menestyy kissa, jossa on näyttävä “wow-efekti” juuri sen hetken kissatrendien mukaan. Samaan aikaan jalostuksellisesti äärimmäisen arvokas kissa voi jäädä näyttelyissä vähemmälle huomiolle. Rotumääritelmä ei ole koskaan täysin yksiselitteinen matematiikan kaava, vaan sen sisälle mahtuu aina tulkintaa, mieltymyksiä ja aikakausien vaihtuvia ihanteita. Kauneuskin on lopulta katsojan silmissä — myös näyttelypöydällä.

Siksi yksittäinen näyttelytulos ei koskaan kerro koko totuutta kissasta tai kasvatustyöstä. Kokonaisuus ratkaisee: terveys, luonne, sukutausta, rakenne, rodunomaisuus ja se, millaisia ominaisuuksia kissa jättää jälkeläisilleen.

Näyttelyiden pitäisi olla kissanomistajille ennen kaikkea mukava harrastus. Ei suoritus. Ei pakko. Uudella omistajalla on aina oikeus päättää, millaista elämää kissansa kanssa haluaa elää, eikä näyttelyissä käyminen tai käymättä jättäminen tee kenestäkään parempaa tai huononpaa kissanomistajaa.

Mutta kasvattajalle merkitsee paljon, jos edes muutaman kerran saa palautetta myös näyttelykehien kautta. Se auttaa kasvattajaa kehittymään, tekemään parempia valintoja tulevaisuudessa — ja jatkamaan työtä rodun eteen vähän viisaampana kuin ennen.

Siksi rohkenen toivoa, että tällekin pojalle löytyisi ennen heinäkuun puoltaväliä näyttelyistä innostunut koti. 

FI*JustKittying Heathaze

Haluatko ilmiantaa itsesi? Lue lisää täältä