Sijoituskissa?

Joskus minulta kysytään, miksi osa kissalani kissoista asuu sijoituskodeissa eikä minun omassa kodissani. Vastaus löytyy oikeastaan siitä, millaista kasvatusta haluan tehdä. FI*JustKittying on pieni kotikissala, jossa kissat ovat ennen kaikkea perheenjäseniä.

En halua kasvattaa kotini kissamäärää loputtomasti, sillä liian suuri kissajoukko ei ole hyväksi kissoille eikä ihmisille. Vaikka siperiankissat ovat yleensä sosiaalisia, eivät kissat ole varsinaisia laumaeläimiä. Kaikki eivät viihdy suurissa ryhmissä, eikä jokainen kissa halua jakaa kotiaan jatkuvasti uusien kissojen kanssa. Lisäksi suurissa kissayhteisöissä piilee terveysriskejä, eikä vahinkoastumisten mahdollisuuttakaan voi täysin sulkea pois. Jokainen kissa lisää myös taloudellisia kuluja sekä kissojen hoidosta aiheutuvaa päivittäistä työmäärää.

Photo: Tuomas Pennanen

Niinpä sijoituskodit mahdollistavat sen, että kissalamme kasvatukseen jäävät kissat saavat elää tavallista perhe-elämää omassa kodissaan, samalla kun minä voin jatkaa vastuullista pienimuotoista kasvatustyötä.  Käytännössä sijoituskoti tarkoittaa sitä, että pentu muuttaa luovutusiässä omaan kotiinsa ja elää siellä normaalina rakastettuna lemmikkinä. Kissa jää kuitenkin määräajaksi kasvattajan omistukseen, koska sitä käytetään myöhemmin kasvatuksessa.

Minulle sijoituskoti ei ole pelkkä sopimus. Se on yhteistyösuhde, joka kestää vähintään toista vuotta, enintään joitakin vuosia. Parhaimmillaan sijoituskodista tulee osa kissalan tarinaa. Iloitaan yhdessä kissan arjesta, kasvusta ja kehityksestä, näyttelytuloksista, jännitetään terveystutkimusten tuloksia, odotetaan ensimmäisiä pentuja ja niiden syntymää. Ja tietenkin seurataan yhdessä, kuinka siitä pienestä karvapallosta kasvaa aikuinen kissa. Siksi etsin ennen kaikkea ihmisiä, joiden kanssa yhteistyö tuntuu luontevalta ja joiden koti tarjoaa kissalle turvallisen loppuelämän kodin. 

Sijoituskoti ei sovi kaikille. Sijoituskoti ei ole ilmainen tapa hankkia rotukissaa. Se on sitoutumista yhteistyöhön kasvattajan kanssa. Vaikka suurin osa arjesta on aivan tavallista kissaelämää, voi matkan varrella tulla myös äänekkäitä kiimoja, merkkaamista, hormonitoiminnan aiheuttamaa ruokahaluttomuutta, näyttelyitä, terveystutkimuksia, astutuksia ja niitä kissanpentuja, joista pitää huolehtia kuin pienistä lapsista. Siksi sijoituskotiin kannattaa lähteä mukaan vain silloin, kun ajatus tuntuu aidosti omalta. 

Oikealle ihmiselle sijoituskoti voi tarjota ainutlaatuisen mahdollisuuden päästä mukaan vastuulliseen kissankasvatukseen ja seurata läheltä yhden kissan koko elämän mittaista matkaa. Naaraskissan kanssa pääsee lisäksi seuraamaan aitiopaikalta kissanpentujen elämää syntymästä luovutusikään asti. Se on kokemus, jota en itse vaihtaisi pois.

Mitä tarkoittaa sijoituskissan ottaminen?

Sijoituskissa muuttaa luovutusiässä sijoituskotiin, mutta kissa jää kasvattajan omistukseen, eikä kissasta näin ollen makseta ostohintaa. Sijoituskissasta maksetaan luovutushetkellä vakuusmaksu, joka palautetaan sitten, jos ja kun sijoitussopimuksen ehdot on täyttyneet ja kissa siirtyy sijoituskodin omistukseen. Käytännössä sijoituskoti ei maksa kissasta normaalia kauppahintaa, ja kasvattaja vastaa myös jalostuskäyttöön liittyvistä terveystutkimuksista. Sijoituskissa elää normaalia kissan elämää sijoituskodissaan perheenjäsenenä, mutta sen kanssa käydään välillä kasvattajan kanssa kissanäyttelyissä. Omaa innostusta näyttelyharrastukseen ei sijoituskodilta vaadita, mutta mieluusti myös sijoituskoti saa lähteä mukaan näyttelyyn niin halutessaan. Noin vuoden iässä kasvattaja teettää sijoituskissalla pentuja. Sovitun astutus- /pentu- /pentuemäärän tai aikamäärän kuluttua kissa siirtyy sijoituskodin omistukseen. 

Sijoituskoti vastaa kissan tavanomaisesta elämästä ja siihen liittyvistä kuluista (kissatarvikkeet, rokotukset, ruoat, hiekat, lelut, sairastumiset ja vakuutus) ja minä kasvattajana vastaan kaikista näyttelyihin ja jalostukseen liittyvistä kuluista (jalostuskissalle tehdään tavallista laajemmat terveys- ja geenitestit). 

Sijoituskissan pitäminen ei AINA ole helppoa. Jotkut kissat saattavat pahimmillaan alkaa merkkailla, kiimailla tai "kollitella" jo kauan ennen kuin astutus on mahdollinen. Sijoituskissaa ei kuitenkaan saa steriloida/kastroida, vaikka kissan hormonitoiminta aiheuttaisi näitä ikäviä ilmiöitä. Mutta parhaassa tapauksessa sijoituskoti saa nauttia kissaelämästä ja tästä omasta ihanasta siperiankissastaan  ihan normaaliin tapaan kissan koko elämän ajan. Mikäli sijoituskissa on naaras ja pennut tehdään sovitusti sijoituskotiin, saa sijoituskoti nauttia myös kasvattamisen parhaista puolista eli elämästä ihanien kissanpentujen kanssa.

Kun kissa sijoitetaan, kirjoitetaan kirjallinen sijoitussopimus (Suomen Kissaliiton sopimuspohja), jossa sovitaan tarkemmin mm. maksuista, korvauksista ja vakuutuksista, sekä siitä kuinka monet pennut sopimus sisältää, hoidetaanko pennutus kasvattajan luona vai kissan kotona. Siitoskollin kohdalla sovitaan mm. missä kolli käy hoitamassa oman osansa eli naaraiden astutukset. 

Toiveita sijoituskodille:

• Toivon, että tutustumme kunnolla ennen sijoituspäätöstä. Sijoituskissa tuo meidät osaksi toistemme elämää pitkäksi aikaa. Keskustelemme kissan hyvinvoinnista, terveydestä, näyttelyistä, mahdollisista pentusuunnitelmista ja joskus myös niistä hetkistä, kun jokin asia mietityttää tai huolestuttaa. Siksi meille on tärkeää, että pystymme puhumaan avoimesti ja että luotamme toisiimme.
• Olethan kiinnostunut näyttelyttämään kissaa. Pääasiassa minä kasvattajana vien kissan näyttelyyn, mutta toivon sinua mukaan. Kissa tulee pestä sijoituskodissa noin viikkoa ennen kissanäyttelyä. Saat tähän kyllä opastusta, aineet ja ohjeet.  
• Sijoituskodin tulee olla suhteellisen lähellä Tamperetta, kohtuullisen ajomatkan päässä. Näin minulle ei tule liian pitkä matka kissan luo.
  
• Mikäli asut kauempana Tampereesta, kuin kartan ympyrän sisällä, omaathan taidot ja rohkeuden tehdä asioita omatoimisesti. En välttämättä pääse luoksesi synnytykseen; en voi tulla hakemaan kissaa näyttelyihin, saati sitten tulla aina viikkoa ennen pesemään sitä. En myöskään pääse auttamaan pentujen hoidossa. Voin ainoastaan neuvoa puhelimitse kaukana asuvia.

Asuthan ympyrän sisällä?

Kiinnostuitko sijoituksesta?

Jos sijoituskotina toimiminen kiinnostaa sinua, älä epäröi ottaa yhteyttä. Vastaan mielelläni kysymyksiin ja kerron tarkemmin juuri meidän kissalamme sijoitusperiaatteista.

Otahan yhteyttä sähköpostilla: miettsa(at)nic.fi ja esittelethän itsesi, perheesi, kotisi, asuinpaikkasi, elämäntilanteesi sekä kokemuksesi kissoista ja mahdollisesti näiden synnytyksistä ja pennuista. Esittelethän myös kotisi muut eläimet ja miten teillä eläinten kanssa ulkoillaan? Ja kerrothan rehellisesti mahdollista allergioistanne. 

Tutkimusten mukaan tiineillä ja imettäville emoilla sekä pennuilla on selkeästi normaalia korkeampia Fel D1-pitoisuuksia. Eli mikäli perheessänne on tai on ollut lieviä oireita, ei sijoituskissa pentuineen ole hyvä idea ollenkaan. "Kissapölyä" on näissä hommissa liikkeellä todella paljon ja  se saattaa pahentaa tilannetta niin, että perheesi allergikko ei kestä enää edes sitä omaa karvaturria pentujen jälkeen. 

Naaras

Naaraskissoilla alkaa kiimat yleensä ½ - 1½ -vuotiaana (aikaisintaan 4kk iässä mutta voi olla, että ensimmäinen näkyvä kiima tulee vasta  2-vuotiaana).  Kiima kestää keskimäärin 5-6 vrk ja toistuu noin 2-3 viikon välein. Kiiman aikana kissa mouruaa (suorastaan huutaa kollia), pyörii hellyydenkipeänä, kurnuttaa ja on levoton, kiiman aikana kissa syö ja nukkuu huonosti. Jotkut naaraskissat saattavat kiiman aikana myös kolleja houkutellakseen merkkailla, eli tirautella häntä väristen pissaa ihmisen näkökulmasta täysin vääriin paikkoihin. Kissan kiima-aika saattaa olla hermoja raastavaa aikaa  ihmisille. Sijoituskissaa ei kuitenkaan saa steriloida, vaikka kissan hormonitoiminta aiheuttaisi näitä ikäviä ilmiöitä. Kaikki kissat, varsinkaan naaraat, eivät onneksi merkkaile.

Pennutusten ajankohta on noin vuoden ikäisenä terveystestien jälkeen. Kun sijoitusnaaraalle tulee kiima, astutetaan naaras valitun uroksen kanssa. Astumiset saavat kissalla aikaan munasolujen irtoamisen eli ovulaation ja parhaiten tämä tapahtuu, jos naaraskissa parittelee useammin kuin kerran, kiiman keskivaiheilla. Astutukset tulee rajoittaa 1-2 vuorokauden sisälle, jolloin synnytysajan arvioiminen on tarkempaa.

Kissan tiineys kestää keskimäärin 65vrk astutuksesta. Pennut syntyvät ja kasvavat yleensä sijoituskodissa. Kasvattajalta saa tietysti kaiken tarvitseman avun sekä synnytyksen että pentujakson aikana. Voimme tarvittaessa sopia myös kissan synnyttämisestä ja pentuajasta kasvattajalla, mutta se on mielestäni liian pitkä aika kissan olla poissa omasta kodistaan, sijoituskodista.

Pennut asuvat emon kanssa vähintään 14-viikkoa, suositusluovutusikään saakka. Kannattaa varautua siihen, että sijoituskodissa tulee käymään pennunkatsojia sekä minä kasvattajana käyn hyvin usein katsomassa ja kuvaamassa pentuja. 

Uroskissa

Uroskissa on hedelmällinen noin 7-12 kuukauden iässä. Virtsan haju muuttuu voimakkaammaksi, kissa voi olla stressaantunut ja levoton, ja alkaa huutaa naaraiden perään, erityisesti öisin. Yleensä ruokahalu laskee ja kissa voi laihtuakin. Pahimmillaan siitoskollit voivat alkaa merkkailla, mutta onneksi eivät kaikki. Erityisen riskialtis hetki merkkailuun on heti treffien jälkeen.

Astutus, eli parittelu tapahtuu useimmiten uroskissan kotona. Tätä varten olisi hyvä olla olemassa rajattu tila/huone, joka on helposti siivottavissa (esimerkiksi kylpyhuone). Astutukseen menee yleensä pari päivää. Joissain tapauksissa astutukset voidaan hoitaa myös naaraan kotona.