sunnuntai 25. lokakuuta 2026
Pentuja odotettavissa
keskiviikko 23. syyskuuta 2026
Miksi siperiankissanpentua joutuu joskus odottamaan?
Parhaat asiat elämässä eivät aina tule juuri silloin, kun niitä tekee mieli. Ne tulevat silloin, kun niiden aika on. Tämä pätee aika hyvin myös siperiankissan kasvatukseen. Kun haaveissa on ikioma siperiankissa, on täysin ymmärrettävää haluta tietää, milloin seuraava pentue syntyy ja voisiko siitä löytyä juuri se oma pieni perheenjäsen. Kasvattajalle tuleekin usein kysymyksiä seuraavasta pentueesta, vapaista pennuista ja siitä, voisiko juuri tulevasta pentueesta saada pennun. Kysymykset ovat aivan luonnollisia. Mutta kasvatustyössä asiat eivät oikeastaan etene ihan sillä tavalla kuin pentua odottava ihminen ehkä toivoisi.
Pentuja ei tehdä tilauksesta, varastoon eikä liukuhihnalla. Pentue suunnitellaan osaksi pitkäjänteistä jalostustyötä, ja yhdistelmiä mietitään terveyden, luonteen, periytyvien ominaisuuksien, rotuominaisuuksien ja sukutaulujen perusteella. Tavoitteena ei ole vain saada aikaan pentuja, vaan kasvattaa seuraavaa sukupolvea mahdollisimman harkitusti. Suunnitelma voi siis olla hyvinkin tarkka. Silti se on vain suunnitelma. Kissat eivät nimittäin lue kalenteria, eivätkä ne varsinaisesti tunnu olevan kovin kiinnostuneita ihmisen aikatauluista. Astutus voi onnistua tai olla onnistumatta, kiima voi mennä ohi ihmisten huomaamatta ja suunniteltu yhdistelmä voi siirtyä myöhemmäksi. Joskus luonto päättää toisin kokonaan.
Bella
Juuri nyt tätä odottamisen ja suunnittelemisen väliä eletään Bella-neidin kanssa. Mutta tiedoksi teille, Bellan "kesäloma" on ohi ja tytöllä on ollut jo yksi kiima, johon me ihmiset ei valitettavasti ehditty mukaan. Seuraavasta sitten. Toivotaan, että tällä kertaa ihmisten ja kissan kalenterit sattuvat paremmin yksiin. Ja että vielä kissatkin tykkää toisistaan!
Ja jos kaikki menee kasvattajan suunnitelmien mukaan, seuraavaksi odotetaan pentuja. Mutta siinäkään vaiheessa ei vielä tiedetä, millaisia koteja pennut tarvitsevat. Pentueen syntyessä kasvattajan työ ei nimittäin ole vain seurata, milloin pennut ovat tarpeeksi vanhoja muuttamaan uusiin koteihinsa. Jokainen pentu kasvaa omaksi yksilökseen, ja samalla alkaa selvitä, millaisia ominaisuuksia niillä on. Luonne kehittyy ja tulee näkyviin vähitellen. Rakenteesta ja rotutyypistä saa paremmin käsitystä ajan kanssa. Kasvua ja kehitystä seurataan tarkkaan.
| Cinnan salamatkustajat vuodelta 2016 |
Ensimmäisenä kasvattaja joutuu miettimään omaa kasvatustyötään. Löytyykö pentueesta sellainen naaras tai uros, jonka kanssa voisi olla järkevää jatkaa seuraavaan sukupolveen? Jos löytyy, tarvitaan myös sille sopiva sijoituskoti. Mielellään kasvatukseen jäisi sekä naaras että uros, jos vaan pentue ja omat suunnitelmat sen mahdollistavat.
Sen jälkeen katsotaan mahdollisia näyttelykoteja. Kaikkien kasvattien ei tarvitse olla näyttelykissoja, mutta on hienoa, jos joku pennuista pääsee kotiin, jossa sen kanssa halutaan harrastaa ja mahdollisesti käydä näyttelyissä. Näyttelykoti ei kuitenkaan tarkoita vain titteleitä ja näyttelyruusukkeita. Tärkeintä on edelleen se, että kissa on rakastettu perheenjäsen ja että sen kanssa halutaan viettää yhteistä elämää.
![]() |
| F-pentue |
Vasta tämän jälkeen tiedetään, kuinka monta pentua mahdollisesti jää lemmikkikoteihin. Ja tässä kohtaa pentueen koko ratkaisee jo paljon. Jos pentuja syntyy vähän ja joukossa on esimerkiksi jalostukseen sopiva naaras ja uros sekä näyttelykotiin sopiva pentu, lemmikkikoteihin ei välttämättä jää montaa pentua. Joskus ei yhtään. Siksi pentulistaa ei voi ajatella tavallisena jonona, jossa ensimmäisenä ilmoittautunut saa valita ensin ja viimeinen ottaa sen, mitä jäljelle jää.
![]() |
| A-pentue FI*JustKittying Lovelight, Voulez-Vous jaDancing Queen |
Pentu ja koti pitää sovittaa yhteen. Väri ja sukupuoli voivat toki olla toiveita, eikä niiden toivominen ole mitenkään väärin. Monella tulevalla kissanomistajalla on mielessään tietyn näköinen siperiankissa jo ennen kuin ensimmäistäkään pentua on syntynyt. Kasvattajan näkökulmasta paljon tärkeämpää on kuitenkin se, millainen juuri kyseinen pentu on ja millaiseen elämään se on kasvamassa. Rauhallinen pentu voi viihtyä aivan erilaisessa kodissa kuin hyvin aktiivinen ja vauhdikas sisarus. Joku tarvitsee paljon tekemistä ja meininkiä, toiselle taas sopii rauhallisempi arki. Yksi voi olla luonteva näyttelykissa, toinen taas tuntuu syntyneen juuri siihen tehtävään, jossa se valloittaa yhden perheen sohvan ja sydämet loppuiäkseen.
Samalla mietitään myös perhettä. Millainen koti on? Onko siellä lapsia, muita eläimiä tai paljon vilskettä? Millaista arkea perhe elää? Mitä he kissalta toivovat ja mitä heillä on tarjota sille? Hyvä koti ei siis ole automaattisesti hyvä koti jokaiselle pennulle, eikä hyvä pentu ole automaattisesti oikea pentu jokaiseen kotiin.
![]() |
| Juni FI*JustKittying Fortuneteller |
Tässä kohtaa odottaminen alkaa saada vähän erilaisen merkityksen. Joskus juuri toivottua väriä ei synny. Joskus syntyy väärä sukupuoli. Joskus pentue jää pieneksi. Joskus kaikki jalostukseen tai näyttelyihin suunnitellut pennut löytyvät samasta pentueesta. Ja joskus se pentu, jota joku perhe on odottanut, syntyykin vasta seuraavaan pentueeseen. Se voi tuntua pitkältä ajalta silloin, kun oma koti on jo valmiina kissaa varten. Kasvattajan näkökulmasta odottaminen on kuitenkin osa tätä työtä. Pieni kasvattaja ei voi eikä halua pitää jatkuvasti pentuja saatavilla vain siksi, että kysyntää olisi. Pentueitä suunnitellaan silloin, kun niiden aika on, eikä vain silloin, kun joku sattuu kysymään, milloin seuraava pentu vapautuu.
Minulle kasvatustyö on ennen kaikkea pitkäjänteistä tekemistä. Yksi pentue ei ole irrallinen tapahtuma, vaan osa vuosien mittaista kokonaisuutta. Jokainen yhdistelmä vaikuttaa seuraavaan sukupolveen, ja jokainen syntyvä pentu on yksilö, jonka kanssa joku perhe tulee toivottavasti jakamaan monta vuotta, jopa pari vuosikymmentä. Siksi pentua ei voi luvata etukäteen pelkän toiveen perusteella. Voi suunnitella, voi toivoa ja voi pitää peukkuja. Voi katsoa sukutauluja, tehdä terveystutkimuksia ja miettiä yhdistelmiä. Mutta lopulta pitää myös hyväksyä se, että kissat saavat oman sanansa sanoa. Ja joskus se tarkoittaa odottamista.
![]() |
| Loimu FI*JustKittying Heathaze |
Ehkä juuri siksi kannattaa muistaa, että kyse ei lopulta ole siitä, kuinka nopeasti pentu saadaan kotiin. Kyse on siitä, millainen pieni yksilö sinne lopulta muuttaa ja kuinka hyvin se sopii juuri siihen elämään.
Pentuja ei tehdä tilauksesta, ei varastoon eikä liukuhihnalla. Niitä kasvatetaan rakkaudella tulevaisuutta varten. Siksi pennun odottaminen ei ole vain hidasta kaupankäyntiä. Se on osa vastuullista kasvatustyötä.
Bellan seuraavaa kiimaa odotellessa. Tällä kertaa toivotaan, että ihmiset pysyvät aikataulussa 😸
maanantai 24. elokuuta 2026
Kissan paino ei ole vain numero
– Miksi kissan säännöllinen punnitseminen kannattaa
Kissa on mestari piilottamaan vaivansa. Se on yksi syy siihen, miksi kissan hyvinvointia kannattaa seurata silloinkin, kun kaikki näyttää olevan ihan tavallista ja normaalia. Yksi helpoimmista kotona tehtävistä rutiineista on kissan säännöllinen punnitseminen. Punnitus ei kerro kaikkea kissan terveydestä, mutta se antaa meille yhden tärkeän palasen kokonaisuudesta. Vielä tärkeämpää kuin yksittäinen painolukema on se, miten paino muuttuu ajan mittaan.
![]() |
| Hilla aka IC JCH KCH FI*JustKittying Lady Luck |
Punnitse pentua säännöllisesti
Pennun kasvua on hyvä seurata punnitsemalla se noin kerran viikossa. Näin mahdolliset muutokset huomataan nopeasti. Kasvavalla pennulla painon pitäisi pitkällä aikavälillä kehittyä ylöspäin. Jos kasvu pysähtyy tai paino lähtee laskuun, pitää asia ottaa vakavasti ja selvittää nopeasti, mistä muutos johtuu.
Taustalla voi olla jotakin hyvin arkista, mutta joskus painonmuutos voi olla ensimmäisiä merkkejä terveysongelmasta tai jopa vakavasta sairaudesta. Siksi ei kannata odottaa siihen asti, että pentu näyttää sairaalta.
Jos olisin aikoinaan noudattanut tätä ohjetta itsekin, olisin huomannut mm. Pörrön sairastumisen paljon aikaisemmin. Se ei nyt lopputulosta muuta, Pörrön sairaus (FIP) ei ollut ehkäistävissä ja Pörrö on onneksi hengissä. Mutta tilanteen aikaisempi havaitseminen olisi varmasti vähentänyt kissan kokemaa kärsimystä.
Nyt kaikenlaiset erilaiset kokemukset ovat nimenomaan kasvattaneet minua kasvattajana ja kissan omistajana ja suosittelen ehdottomasti kissojen säännöllistä punnitsemista!
Aikuiselle kissalle riittää harvempi punnitus
Kun kissa on kasvanut aikuiseksi, kuukausittainen punnitus on jo hyvä rutiini. Kuukauden välein otettu painolukema muodostaa ajan mittaan oman pienen painohistorian. Sen avulla huomaa paljon helpommin muutoksen, joka muuten saattaisi jäädä arjen keskellä huomaamatta.
Kissan paino voi muuttua hiljalleen. Erityisesti ylipaino on usein tällainen hiipivä ongelma. Kissa ei yhtäkkiä herää aamulla ylipainoisena, vaan ylimääräisiä grammoja kertyy vähän kerrallaan. Ja juuri siksi painon seuraaminen kannattaa.
Paino voi muuttua, vaikka kissa söisi normaalisti
Kissan painonmuutosta ei pidä ajatella pelkästään sen syömän ruokamäärän kautta. Kissa voi laihtua, vaikka sen ruokahalu vaikuttaisi normaalilta. Toisaalta ruokahalu voi myös lisääntyä tai vähentyä samalla, kun painossa tapahtuu muutoksia. Siksi esimerkiksi selittämätön laihtuminen kannattaa aina huomioida.
Myös kasvavan kissan kohdalla kasvun hidastuminen tai pysähtyminen on asia, jota ei pidä ohittaa olankohautuksella.
Yksittäinen punnitus ei tietenkään kerro, mikä muutoksen aiheuttaa. Se kertoo kuitenkin, että jotain on muuttunut. Ja se voi olla erittäin tärkeä havainto.
Mutta mikä on kissalle sopiva paino?
Tässä kohtaa pelkkä vaaka ei enää riitä. Paino on kissalle hyvin yksilöllinen, johon vaikuttaa mm. kissan rotu ja sukupuoli, sekä perimä, minkä kokoiset vanhemmat ovat. Myös se, onko kissa leikattu vai leikkaamaton vaikuttaa painoon ja ruokahaluun. Tässä kohtaa ei voi jättää myöskään mainitsematta proteiinin saannin merkitystä kissan kasvuun, lihaksistoon ja ylipäätään terveyteen, hyvinvointiin ja hengissä pysymiseen.
Proteiinin merkitys kissalle:
Kissa on ns. pakollinen lihansyöjä (eli ehdoton lihansyöjä, engl. obligate carnivore ja se tarkoittaa eläintä, jonka on biologisesti pakko syödä lihaa pysyäkseen hengissä ja terveenä), jonka elimistö käyttää proteiinia jatkuvasti energiaksi eikä osaa säädellä sen hajotusta. Liian vähäproteiininen ruokavalio johtaa nopeasti lihasten surkastumiseen eli lihasatoon. Proteiinin puute kissan ruokavaliossa on sille hengenvaarallinen tila, joka johtaa lopulta kuolemaan.
Kasvu ja koko: Kasvavat pennut ja aktiiviset kissat tarvitsevat riittävän korkean proteiinipitoisuuden saavuttaakseen normaalin kokonsa ja terveet lihaksensa
Jatkuva tarve: Kissa tarvitsee runsaasti laadukasta proteiinia ylläpitääkseen kudoksiaan ja lihasmassaansa.
Lihaskato: Jos ruoassa ei ole tarpeeksi proteiinia, kissa alkaa hajottaa omien lihastensa proteiineja energiantuotantoon.
Siperiankissa on rotuna kookas ja hitaasti kehittyvä
Kissa voi kasvaa ja kehittyä lihaksistoltaan ja rakenteeltaan vielä pitkään aikuisuuden puolella, jopa useiden vuosien ajan. Siksi esimerkiksi kahden siperiankissan sama painolukema ei automaattisesti tarkoita, että niiden pitäisi näyttää samanlaisilta. Kissan koko, luusto, lihaksikkuus ja yksilöllinen rakenne vaikuttavat siihen, mikä on juuri sille sopiva paino. Siperiankissoilla suuntaa-antavat aikuispainot ovat yleensä noin:
Naaras 3,5–5 kg
Kolli 5–8 kg
Katso myös kissaa, älä vain vaakaa
Kissan painoa kannattaa arvioida yhdessä vartalon muodon ja tunnustelun kanssa. Ihannepainoisella kissalla kylkiluut ja vyötärö eivät yleensä näy, mutta ne löytyvät kevyesti tunnustelemalla. Jos kylkiluita joutuu oikein kaivelemaan turkin ja ihonalaisen kudoksen alta, eikä vyötäröä tahdo löytää, rasvaa on todennäköisesti kertynyt liikaa.
Selkärangan ja kylkiluiden tarkistus: Silitä kämmenellä varovasti ensin kissan selkärankaa pitkin ja sitten molempia kylkiä pitkin. Selkärangan ja kylkiluiden tulisi tuntua helposti ohuen rasvakerroksen alta, mutta niiden ei tulisi olla ulkonevia eikä näkyvissä.
Vyötärötarkistus: Ylhäältä katsottuna terveellä kissalla on näkyvä vyötärölinja kylkiluiden takana. Siperiankissalla turkki piilottaa tämän vyötärölinjaan kuuluvan kaventuman helposti, mutta voit tunnustella, kapeneeko keho kylkiluiden ja lonkkien välissä, oikeastaan heti lonkkien yläpuolella.
Myös alavatsan roikkuminen voi olla merkki ylipainosta. On kuitenkin hyvä muistaa, että kissan vatsan alueella voi olla myös täysin normaali primordial pouch, eli vatsan löysä ihopussi. Pelkän roikkuvan vatsan perusteella kissaa ei siis pidä julistaa ylipainoiseksi. Kokonaisuus ratkaisee.
Millä kissan voi punnita?
Kissan punnitsemiseen ei tarvita mitään erikoista. Pienelle pennulle toimii esimerkiksi keittiövaaka ja sopivan kokoinen taikinakulho.
Isommalle kissalle voi käyttää esimerkiksi matkalaukku- tai kalavaakaa. Kissa voidaan punnita turvallisesti esimerkiksi ämpärissä tai kassissa, kunhan väline on tukeva ja kissa pysyy siinä rauhallisesti. Myös vauvavaaka on oivallinen kissojen punnitukseen. Niitä näyttää olevan netin käytetyn tavaran markkinoilla jatkuvasti saatavilla suhteellisen edullisestikin.
Mutta tavallisella henkilövaa'allakin pärjää. Jos sinulla on tarkka henkilövaaka, voit punnita sillä kissan kulhossa tai ämpärissä. Mutta jos vaaka on epätarkka, näkyy heitto hurjempana juuri pienissä, kissankokoisissa luvuissa. Silloin kannattaa punnita ensin itsensä ja sitten uudestaan itsensä kissa sylissä ja vähentää ensimmäinen lukema toisesta. Erotus on kissan paino.
Tärkeintä ei ole täydellinen desimaalin tarkkuus, vaan se, että painon kehitystä pystyy seuraamaan luotettavasti.
![]() |
| Hilla aka IC JCH KCH FI*JustKittying Lady Luck Kuva: Milka-Riikka |
Kirjaa painot ylös
Tämä on ehkä kaikkein hyödyllisin pieni vinkki. Älä luota siihen, että muistat vielä puolen vuoden päästä, painoiko kissa silloin 5,2 vai 5,7 kiloa. Kirjaa paino ylös. Se voi olla puhelimen muistiinpanoissa, kalenterissa, taulukossa tai vaikka kissan omaan terveystietojen seurantaan. Kun painot ovat tallessa, niistä alkaa muodostua kissan oma käyrä.
Ja eläinlääkärille siitä voi olla paljon hyötyä. Kun vastaanotolla kysytään: "Onko kissan painossa tapahtunut muutosta?" on huomattavasti helpompi vastata, jos tiedät, mitä painolle on oikeasti tapahtunut.
Milloin eläinlääkäriin?
Jos kissa on selvästi ali- tai ylipainoinen, sen paino muuttuu merkittävästi tai olet huolissasi sen syömisestä tai painosta, asia kannattaa ottaa puheeksi eläinlääkärin kanssa.
Erityisesti selittämätön laihtuminen tai kasvavan kissan kasvun pysähtyminen on asia, jota ei kannata jäädä seuraamaan kuukausiksi kotona.
Punnitus ei ole diagnoosi. Se on pieni kotona tehtävä terveydenseurannan työkalu, joka voi auttaa huomaamaan muutoksen ennen kuin siitä tulee suuri.
Ja sitten se tärkein
Kissan punnitseminen ei ole suoritus. Ei ole olemassa yhtä maagista numeroa, johon jokaisen kissan pitäisi mahtua. Tavoitteena ei ole saada kissaa mahdollisimman kevyeksi tai isoksi, vaan pitää se omalle keholleen sopivassa kunnossa ja huomata mahdolliset muutokset ajoissa. Pentuna kerran viikossa. Aikuisena kerran kuukaudessa. Siihen menee muutama minuutti kerrallaan. Pieni rutiini, josta voi olla yllättävän suuri hyöty.
![]() |
| Elvi aka FI*JustKittying Milky Way Kuva: Emilia |
Pieni punnitushetki tänään voi kertoa paljon kissasi huomisesta. 🤍
perjantai 12. kesäkuuta 2026
G-pentueen tyttö etsii sijoituskotia
![]() |
| FI*JustKittying Duchess |
Kasvattajan elämässä kaikki ei aina mene käsikirjoituksen mukaan. Milloin kissalla ilmenee jokin terveysongelma, ja kissa pitää jättää pois kasvatusohjelmasta, milloin kissan kasvu ja kehitys ei etenekään toivotulla tavalla, tai kissan luonne ja persoonallisuus ei olekaan ihan täydellinen kasvatukseen ja näyttelytouhuihin. Joskus pentuun sitoutuneelle perheelle tulee elämään kierrepalloja ja suunnitelmat muuttuvat. Elämä on ja niin kävi just nyt!
Tämän 5.4.2026 syntyneen G-pentueen tyttösen oli tarkoitus muuttaa luovutusiässä ennalta sovittuun sijoituskotiin. Olimme jo ehtineet tehdä suunnitelmia tulevaisuutta varten, mutta elämä heitti mutkan matkaan ja perhe joutui luopumaan ajatuksesta ottaa pentu kotiinsa. Syy ei mitenkään liittynyt kissaan.
Niinpä tämä tärppästikkeli, pieni neiti etsii nyt omaa sijoituskotiaan. Ja ehkä juuri sinun kotisi voisi olla se oikea.
Miksi sijoituskoti?
Moni yllättyy kuullessaan, että kaikki kasvattajan jalostuskissat eivät asu kasvattajan omassa kodissa. Näin on myös meillä.
FI*JustKittying on pieni kotikissala, jossa kissat ovat ennen kaikkea perheenjäseniä. En halua kasvattaa kissamäärää loputtomasti, sillä liian suuret kissaryhmät eivät ole hyväksi kissoille eivätkä ihmisille. Siksi osa kissalamme kasvatukseen jäävistä kissoista asuu tarkoin valituissa sijoituskodeissa.
Käytännössä sijoituskissa elää aivan tavallista kissan elämää omassa perheessään. Se nukkuu seurassa, seuraa ihmisiään huoneesta toiseen, kerjää herkkuja keittiössä ja valvoo ikkunasta lintujen liikkeitä siinä missä mikä tahansa rakastettu lemmikkikissakin. Erona on se, että kissa osallistuu myöhemmin myös kissalamme kasvatustyöhön.
Millainen koti olisi hakusessa?
Etsin ennen kaikkea ihmisiä, joiden kanssa yhteistyö tuntuu luontevalta. Sijoituskoti ei ole pelkkä kissanottaja, vaan tärkeä osa kissalan toimintaa parin vuoden ajan. Siksi toivon, että voimme puhua avoimesti ja luottaa toisiimme.
Toivon kodin sijaitsevan Tampereella tai kohtuullisen ajomatkan päässä Tampereesta. Jos asut kauempana, en pääse mukaan synnytykseen enkä auttamaan pentujen hoidossa kuin etäohjauksella.
Aikaisempi kokemus kissoista on plussaa, mutta kaikkein tärkeintä on halu oppia ja sitoutua kissan hyvinvointiin.
Näyttelyharrastus ei ole välttämätön, mutta kiinnostus sitä kohtaan katsotaan ehdottomasti eduksi. Käyn itse aktiivisesti näyttelyissä ja vastaan näyttelyihin sekä jalostukseen liittyvistä järjestelyistä ja kustannuksista. Paitsi jos asut kauempana, en pysty hoitamaan kissan näyttelyreissuja pesuineen, vaan ne jää sinulle hoidettavaksi.
Entä tämä tyttö?
Tämä pieni hopeakilppari-pörröpallo on juuri nyt noin 10 viikon ikäinen. Hän on kasvanut normaalissa kotiympäristössä emonsa ja sisarustensa kanssa, tottunut arjen ääniin, ihmisiin ja tavalliseen perhe-elämään.
Luonteesta on vielä tässä iässä mahdotonta kertoa kaikkea, mutta ainakin vauhtia, uteliaisuutta ja siperiankissan määrätietoisuutta löytyy jo nyt. Ja kyllä, hän on juuri niin pehmeä kuin kuvista näyttää.
Kiinnostuitko?
Jos sijoituskotina toimiminen voisi kiinnostaa sinua, suosittelen lukemaan ensin sijoituskoti -sivumme huolellisesti.
Sen jälkeen laita minulle sähköpostia osoitteeseen miettsa(at)nic.fi.
Kerrothan viestissäsi hieman itsestäsi, perheestäsi, kodistasi, elämäntilanteestasi, mahdollisista muista eläimistä sekä kokemuksestasi kissojen kanssa.
Toivon löytäväni tälle pienelle tytölle kodin, jossa hän saa viettää koko elämänsä rakastettuna perheenjäsenenä. Sillä vaikka kasvattajana iloitsen jokaisesta tulevasta sukupolvesta, kaikkein tärkeintä ovat edelleen ne kissat itse.
sunnuntai 24. toukokuuta 2026
Miksi kasvattaja toivoo kasvattiensa käyvän näyttelyissä?
![]() |
| Cinna aka FI*Amurin Tirsa |
Tähän saattaa liittyä joskus väärinymmärryksiä. Moni saattaa ajattella, että kasvattaja haluaa näyttelyihin vain voittoja, ruusukkeita, titteleitä tai kiiltokuvamaista menestystä varten. Totuus on paljon arkisempi — ja paljon tärkeämpi.
![]() |
| Cinnan aka FI*Amurin Tirsan eka BIS-voitto |
Kasvattajalle näyttelyt ovat ennen kaikkea työkalu arvioida omaa kasvatustyötään. Lisäksi se on erittäin hyvä tapa levittää rotutietoutta omasta rodustaan suurelle kissanäyttely-yleisölle.
Kun pentu muuttaa maailmalle, kasvattaja ei enää näe päivittäin, miten se kehittyy. Millaiseksi rakenne kasvaa? Millainen turkin laatu aikuisena on? Säilyykö rodunomainen ulkonäkö, rakenne ja ilme? Entä näkyykö kissassa tasapainoinen luonne ja hyvä hermorakenne myös vieraassa ympäristössä?
![]() |
| Hilla aka FI*JustKittying Lady Luck |
Näyttelyissä ulkopuolinen tuomari arvioi kissaa rotumääritelmän kautta. Kirjalliset arvostelut kertovat kasvattajalle valtavan paljon siitä, onnistuiko vanhempien yhdistelmä juuri niin kuin oli toivottu — vai löytyykö jotain, mitä tulevaisuudessa pitäisi tehdä toisin. Se on jalostustyössä kullanarvoista tietoa.
Ja kyllä — rehellisesti sanottuna jokainen kasvattaja tuntee myös pientä ylpeyttä nähdessään kasvattejaan näyttelyissä. Ei pelkästään menestyksen vuoksi, vaan siksi, että siellä kulkee pala omaa vuosien työtä, valintoja, unelmia ja joskus myös epävarmuutta. Jokainen pentu ja pentue jättää jäljen kasvattajaansa.
![]() |
| Hertta aka FI*JustKittying Lady Double Dealer |
![]() |
| Lemmy aka FI*JustKittying Revolution |
Kasvattajalle on myös tärkeää nähdä, miten hyvin pentu pärjää tilanteessa, joka on kissalle oikeasti vaativa. Näyttelyhalli on täynnä ääniä, vieraita ihmisiä, hajuja ja käsittelyä. Siellä näkyy nopeasti, onko pentu saanut hyvän sosiaalistamisen ja millainen sen luontainen itsevarmuus on. Rohkea ja tasapainoinen kissa ei synny sattumalta.
Tähän liittyen on kuitenkin myös tärkeää muistaa, että kissoilla on aivan kuten ihmisilläkin erilaisia temperamentteja ja persoonallisuuksia. Toiset ovat luonnostaan rohkeita, nopeita sopeutumaan ja viihtyvät hälinässä ja esiintyessä kuin pienet rocktähdet. Toiset taas ovat rauhallisempia, pehmeämpiä tai hieman ujompia uusissa tilanteissa. Se ei automaattisesti tarkoita huonoa luonnetta, huonoa hermorakennetta tai epäonnistunutta sosiaalistamista. Kaikki kissat eivät ole esiintyjiä — eikä niiden tarvitsekaan olla.
![]() |
| Halla aka FI*JustKittying Dancing Queen |
Kissanäyttelyistä pitää myös muistaa yksi tärkeä asia: hyvä kasvatuskissa ja hyvä näyttelykissa eivät aina ole sama kissa. Joskus näyttelyissä menestyy kissa, jossa on näyttävä “wow-efekti” juuri sen hetken kissatrendien mukaan. Samaan aikaan jalostuksellisesti äärimmäisen arvokas kissa voi jäädä näyttelyissä vähemmälle huomiolle. Rotumääritelmä ei ole koskaan täysin yksiselitteinen matematiikan kaava, vaan sen sisälle mahtuu aina tulkintaa, mieltymyksiä ja aikakausien vaihtuvia ihanteita. Kauneuskin on lopulta katsojan silmissä — myös näyttelypöydällä.
Siksi yksittäinen näyttelytulos ei koskaan kerro koko totuutta kissasta tai kasvatustyöstä. Kokonaisuus ratkaisee: terveys, luonne, sukutausta, rakenne, rodunomaisuus ja se, millaisia ominaisuuksia kissa jättää jälkeläisilleen.

![]() |
| FI*JustKittying Heathaze |
perjantai 3. huhtikuuta 2026
Ellen synnytystarina F-pentujen nimien taustalla
F-pentueen syntymästä on jo yli kuusi viikkoa, ehkä viimein pystyn palaamaan synnytykseen ja kertomaan, miten se oikein meni. Koen tämän kertomisen erittäin tärkeäksi, koska synnytys määritteli tällä kertaa pentujen nimeämisen. (Miten meillä pennut nimetään - Eli meidän kissalan nimeämispolitiikasta voit lukea jutun täältä)
Varoitus! Jos sua ällöttää synnytystarinat, älä jatka tästä pidemmälle!
Ellen synnytys käynnistyi lauantaina 14.2. Elle alkoi olla alkuillasta levoton ja seurankipeä. Koska viimeksi D-pentueen syntyessä, kesti Ellen avautumisvaihe yli vuorokauden, ja niinpä varauduimme siihen nytkin. Kun menin illalla Vesilahteen, Elle oli pentuhuoneessa, ja asetuin sinne seuraksi. Elle meni välillä synnytyspesään rymsteeraamaan, eli järjestämään peitteitä oman mielensä mukaan ja välillä tuli ulos sieltä pitkiksikin ajoiksi huoneen lattialle pötköttelemään. Elle vaihtoi jatkuvasti paikkaa, pesään ja pesästä pois. Ilta vaihtui yöksi ja yö aamuksi, aamu vaihtui päiväksi ja päivä illaksi. Eikä mitään erityistä tapahtunut. Ei näkyviä supistuksia, ei vapinaa, ei huohotusta.
Sunnuntaina kuuden aikaan Elle alkoi ponnisttella. Siitä tunnin kuluttua näkyi nestepussi ja synnytyksen eteneminen loppui siihen. Elleltä loppui näkyvät supistukset eikä Elle enää ponnistellut. Niinpä hetken odoteteltuani soitin eläinlääkäriin, josta kehoitettiin tulemaan kiireesti näytille. Lähdimme sijoitusperheen Hannan kanssa kohti Tamperetta!
Eläinlääkärissä otettiin verikokeita, tarkistettiin ettei ollut tulehdusta tai liian matalia kalium -arvoja. Sitten tarkistettiin ultralla pentujen sykkeet. Eläinlääkäri sanoi, ettei löydä yhdeltä sykkeitä lainkaan, ja että 1-2:lla on alentuneet sykkeet (hyvin heikot selviytymismahdollisuudet ) ja että 1-2:lla on hyvät sykkeet. Alentuneet sykkeet olivat kuulemma rajalla, eikä kriteerit sektioon vielä täyttyneet. Otettiin vielä röntgenkuva, jonka perusteella arvioitiin, missä asennossa synnytyskanavassa oleva pentu oli. Röntgenkuvan perusteella pentu oli ihan hyvässä asennossa, eikä muodostanut synnytysestettä. Niinpä kriteerit sektiolle eivät vieläkään täyttyneet.
![]() |
| Ellelle laitettiin tippa |
Ellelle tuotiin lattialle pehmustettu pahvilaatikko, jossa olisi ehkä nippanappa mahtunut synnyttämään. Sijoituskodin Ninakin tuli klinikalle perässä. Istuimme kaikki lattialla Ellen vieressä. Ellelle annettiin oksitosiini, jonka toivottiin käynnistävän kunnon supistukset, mutta valitettavasti näin ei käynyt. Eläinlääkäri ehdotti vielä toista oksitosiiniannosta ja kertoi sen joskus auttavan merkittävästi, vaikkei ensimmäinen olisikaan vaikuttanut auttavan lainkaan. Eläinlääkäri koitti myös avustaa syntymässä olevaa pentua ulos, mutta se oli liian kaukana, eikä siitä ollut mahdollista saada otetta. Tässä kaikessa oli mennyt jo 4 tuntia siitä, kun saavuimme klinikalle.
Kun eläinlääkäri viimein tuli laittamaan toista oksitosiinia, oli röntgenkuvastakin kulunut jo tunti, eli se yksi pentu oli ollut jo ainakin tunnin synnytyskanavassa ja Elle oli aivan puhki. Sanoin eläinlääkärille, että ei enää sitä toista oksitosiinia, että on mennyt jo liian kauan aikaa, etää nyt on pakko mennä sektioon. Ja eläinlääkäri vastasi minulle sanoen jotain kauhistuttavaa: että luultavasti kaikki pennut on jo menetetty! Tai ainakin ovat loputkin jo niin heikkoja, etteivät tule selviämään. Että Elle voitaisiin siirtää kiireellisestä kiireettömään sektioon, mikä tarkoittaisi sitä, että he tekisivät toiselle, meidän jälkeen tulleelle kissalle sektion ensin, ja Elle joutuisi odottamaan sektioon pääsyä.
Tässä kohtaa jouduttiin todella taistelemaan. Vastustin eläinlääkärin ehdotusta, ja niinpä hän olisi halunnut tehdä vielä uuden ultran, että löytyykö enää sykkeitä ollenkaan, onko perusteita kiireelliseen sektioon. Kerroin eläinlääkärille hyvin pontevasti, että se on ajanhukkaa, tunsin vielä potkuja Ellen masusta, että nyt on mentävä sektioon heti!!!
Ja lopulta eläinlääkäri uskoi ja lähti valmistelemaan sektiota. Ja minä toivoin viimeiseen asti, että Elle olisi saanut punnattua pennun ulos omin voimin, mutta Elle oli aivan puhki, liian väsynyt. Eikä supistukset olleet tarpeeksi voimakkaita. Lopulta hoitaja tuli ja haki Ellen leikkaussaliin ja me kolme menimme aulaan odottelemaan.
Kyllä mä tiedän, että olisin voinut vaatia sektiota jo heti. Mutta kuuntelin eläinlääkäriä, mitä ne kriteerit ja suositukset on. Ja viimeiseen asti toivoin, että Elle saisi ponnistettua vauvat itse, koska tiedän muiden kasvattajien kokemuksista, kuinka vaikea tilanne sektio voi sekä emolle että pennuille olla. Pentuja kuolee ja emot menevät sekaisin lääkkeistä ja välillä tosi huonoon kuntoon sektiosta. Ja sitten pentuja joutuu letkuttamaan päiviä tai jopa viikkoja, kun emo ei pysty hoitamaan tai imettämään pentuja.
No me istuimme hyvin järkyttyneinä odotustilassa. Noin tunnin päästä eläinlääkäri kävi käytävällä sanomassa, että pennut ovat syntyneet ja KAIKKI ovat elossa, että koittavat saada Elleä hereille. Pelkäsin ihan kamalasti Ellen puolesta ja oltiin todella hämmentyneitä, että kaikki pennut olivatkin elossa. Yhdeltähän ei löytynyt tunteja aiemmin edes sydänääniä!?! No, hetken päästä eläinlääkäri tuli sanomaan, etteivät pennut meinaa virota, että kaikki ovat kriittisessä tilassa. Tunnin kuluttua eläinlääkäri tuli sanomaan, että pennut kyllä hengittävät, mutteivat muuten virkoa, eivät liikehdi, eikä hamuile. Että tunti on pitkä aika henkilökunnan virotella ja että heidän on nyt viipymättä siirryttävä seuraavaan, sen toisen kissan keisarinleikkaukseen. Että mitä? Siis mitä!? Että tää oli tässä? Eläinlääkäri sanoi, että voitte kyllä itse jatkaa virottelua, jos haluatte ja jaksatte.
Niinpä hoitaja toi meille 5 ihanaa kaunista pentua viroteltaviksi. Tuli lämpöpatjaa ja happipullo ison tötterön kanssa. Pyyhkeitä ja kertakäyttökäsineitä täytettäväksi lämpimällä vedellä, että voidaan pitää niiden avulla pentuja lämpimänä. Hoitaja toi myös Ellen, joka oli ihan sekaisin opiaateista. Elle vain poukkoili levottomasti, loikki ja pyrki pois laatikosta. Elle oli kirjaimellisesti kuin päätön kana! Yritettiin antaa Ellelle pentuja ja niiden peppuja haisteltavaksi, jotta Ellen emonvaistot heräisivät. Mutta ei auttanut. Jouduimme lukitsemaan Ellen kantokoppaan (jossa se riehui mm. keittosuolatippaa varten tassussa olleen kanyylinsa irti.).
Puolitoista tuntia me kolme (sijoituskodin Nina ja Hanna sekä minä) pidettiin pentuja hengissä, ja koitettiin aktivoida ja virotella niitä sekä pitää lämpiminä. Tarkistettiin aina välillä, vieläkö hengittää. Koitettiin aktivoida hieromalla pyyhkeellä ja pitää lämpimänä, ettei ruumiinlämpö laske liikaa. Kun joku pentu alkoi vähän liikehtiä, laskettiin lämpöpatjalle happitöttterön alle, ja keskityttiin seuraavaan. Välillä koitettiin pitää paria pentua yhdessä, että ne aktivoisivat ja lämmittäisivät myös toisiaan. Tarjottiin välillä Ellelle haisteltavaksi. Mutta vaikka me tehtiin mitä, pennut olivat vaisuja, hengittivät kyllä, mutta eivät liikehtineet eivätkä hamuilleet nisiä etsien. Se puolitoista tuntia, kun viroteltiin ja lämmiteltiin pentuja ja Elle oli ihan sekaisin opiaateista... en muista että olisi niin pitkää puolitoista tuntista ollut! Onneksi meitä oli kolme!
![]() |
| Ihana kaunis tilkkutäkki, hengitti, muttei liikkunut |
Puoli kahdelta yöllä eläinlääkäri tuli siitä toisesta sektiosta ja kertoi menevänsä kirjoittamaan paperit kuntoon. Että tulee sitten katsomaan pennut, että josseivat ole vironneet kunnolla, pitää ne eläinsuojelullisista syistä lopettaa.......... En voi mitenkään, ikinä, en millään sanoilla kertoa, miltä meistä siinä hetkessä tuntui! Mutta voin kertoa, että itkin lähes koko eläinlääkärireissun! Se tunteiden vuoristorata: kun on vaarassa Elle ja on vaarassa pennut, ja ei ole sydänääniä tai on heikkoja, ja ensin ei voida tehdä sektioo, ja sitten ei enää kannata tehdä sektioo. Ja onkin yhtäkkiä eläviä pentuja ja seuraavassa hetkessä ne on taas kriittisessä tilassa, eivätkä näytä virkoavan. Ja sitten eläinlääkäri sanoo tulevansa lopettamaan ne!!! Ja Elle oli edelleen kuin helvetin esikartanosta karannut!
Juteltiin siinä sitten keskenämme, ettei eläinlääkäri tulisi pitämään pentuja elinkelpoisina, kun he eivät vieläkään äännelleet, hamuilleet eikä liikehtineet emoa etsien. Oltiin aivan varmoja, että eläinlääkäri tulisi suosittelemaan eutanasiaa. Ja että vaikka me jollain ihmeellä saataisiin pennut mukaamme, emme saisi millään niitä pysymään hengissä (lämpiminä) automatkaa Tampereelta Vesilahteen ilman Elleä. Niinpä vaikka Elle oli vielä ihan sekaisin, päätettiin antaa pennut Ellelle. Ninan sanoin: Meillä ei ollut mitään menetettavää. Ilman Elleä me menetettäisiin pennut joka tapauksessa!
Otettiin Elle kopasta takaisin pahvilaatikkoon ja annettiin vielä kerran haistaa yhtä pentua. Ja viimein Elle kiinnostui pennusta, alkoi haistella ja nuolla. Laitettiin heti kaikki pennut pahvilaatikkoon Ellelle ja Elle alkoi hoitaa niitä: pestä nuolemalla ja jutella. Ei mennyt kuin hetki, niin pennut alkoivat kaikki liikkua ja pari hamuili jo nisille. Ja pennut lämpenivät! Kun eläinlääkäri sitten hetken päästä tuli tarkistamaan pennut, joka ikinen niistä kiljui, kun eläinlääkäri avasi suun ja tarkisti kitalaen. Ja pennut oli lämpimiä ja niihin oli tullut jänteyyttä! Olimme niin riemuissamme, ettei sitäkään pysty millään sanoilla kuvailemaan! Elle kirjaimellisesti havahtui kreivin aikaan hoitamaan pentuja ja pelasti ne!
Saatiin siis Elle ja kaikki pennut mukaan ja lähdettiin takaisin Vesilahteen. Autossa kopasta kuului jonkun/joidenkin pentujen kiljumista ja se oli pelkkää musiikkia korville. Kello taisi olla vähän vaille neljä aamuyöllä, kun päästiin Ellen kotiin Vesilahteen. Elle ja pennut pentuhuoneeseen, pentupesään, Ellelle ruokaa ja sitten nukkumaan. Jäin nukkumaan pentuhuoneen vierassänkyyn. Aamulla jännitti herätessä, olivatko kaikki selvinneet ensimmäisen yönsä, ja olihan ne!
Melkoisia taistelijoita, Elle sekä pennut 💕
Ja nyt pennut ovat jo yli 6 viikkoa vanhoja, ihania pirpanoita. Ja Elle on ollut aivan täydellinen emo. Suurin suru on siinä, että Hanna ja Nina olivat toivoneet Ellelle vielä yhtä pentuetta, mutta nyt keisarinleikkauksesta johtuen teimme yhdessä päätöksen, että Elle saa jäädä eläkkeelle! No more babies 😢. Nyt kun olette kuulleet tämän tarinan, seuraavaksi on aika julkaista näiden taistelijoiden nimet 💖... arvaatko jo bändin?
torstai 12. maaliskuuta 2026
Pentu-uutisia jälleen
Hilla ja Zorro treffasivat tammikuun lopulla, ja jos kaikki menee hyvin, meille syntyy pikkukarvapalloja pääsiäisen tienoolla. Molemmat vanhemmat on terveystestattuja ja erittäin hyväluonteisia kissoja, jotka asuvat normaaleissa kotiolosuhteissa, sijoituskodeissa. Pennut tulevat syntymään Tampereen Villilään.
Olen todella innoissani tästä kaksikosta, molemmat ovat niin ihania kissoja, että odotan heidän rakkaudenhedelmiltään paljon! Ja jos tässä todella käy niin onnellisesti, että saamme näille ihanille kissoille jälkipolvea, niin etsimme ensisijaisesti sijoituskotia jalostukseen jäävälle/jääville pennuille, sekä näyttelyistä kiinnostuneita /innostuvia koteja. Lemmikkikoteja etsitään vasta näiden edellämainittujen jälkeen.
Mikäli olet kiinnostunut pennuistamme, luethan tämän. Siperiankissoja syntyy kysyntää vähemmän, ja meidänkin pennuille on usein odottajia ja on jo saatettu sopia joitain kotiehdokkaita, vaikken varsinaisia varauksia koskaan etukäteen otakaan. Ja etukäteisvarauksia en ota siksi, että en voi luvata yhtään pentua, ennenkuin ne ovat syntyneet ja nähdään että ovat terveitä ja kaikin puolin kunnossa.
![]() |
| Zorro ihastui heti ensikohtaamisessa Hilla vasta yön pimeinä tunteina 💕 |
Minkävärisiä pennuista voi tulla:
Hilla kantaa kuviottomuutta, joten pennut tulevat olemaan joko kuviollisia tai kuviottomia. Tai mitä luultavimmin molempia. Ja koska Zorro on bicolor (valkoisella), tulee osa, arviolta suunnilleen puolet pennuista olemaan valkolaikkuisia. Ja koska Zorro on savu ja Elle kuviollinen joka kantaa kuviottomuutta, voi osa pennuista olla hopeisia tai savun värisiä. Hilla kantaa diluutiota, mutta koska Zorro ei kanna, niin "vaalennusvärejä" (sininen tai creme) ei ole luvassa.
Perusvärit määräytyvät sukupuolisidonnaisesti, niinpä pentujen mahdolliset värit ovat:
Naaraspennut: Naaraat perivät väriä kummaltakin vanhemmalta:
- Ruskeatabby tai ruskeatabby valkoisella TAI kuviottomana: musta tai musta valkoisella
- Hopeatabby tai hopeatabby valkoisella TAI kuviottomana savu tai savu valkoisella.
- Kilpikonnatabby tai kilpikonnatabby valkoisella TAI kuvioton kilpikonna tai kilpikonna valkoisella
- Hopeakilpikonnatabby tai hopeakilpikonna, valkoisella tai ilman
Urospennut: Urokset perivät värinsä vain emoltaan:
- Ruskeatabby tai ruskeatabby valkoisella TAI kuviottomana: musta tai musta valkoisella
- Hopeatabby tai hopeatabby valkoisella TAI kuviottomana savu tai savu valkoisella.
- Punatabby tai punatabby valkoisella TAI kuvioton punainen tai punainen valkoisella
- Punahopeatabby tai punahopeatabby valkoisella TAI kuvioton punahopea tai punahopea valkoisella
Lyhyesti sanottuna pentueessa tulee olemaan kuviottomia ja/tai kuviollisia pentuja, ja ne voivat olla ruskeita, mustia, punaisia, hopeisia, savuja, kilpikonna- tai hopeakilpikonnavärisiä, joilla voi olla myös valkoista tai sitten ei.
torstai 19. helmikuuta 2026
Elle ja Zorro saivat pentuja
Meille syntyi maanantaina 5 ihanaa pikkupentua 💛 Ellen synnytys käynnistyi lauantaina. Elle alkoi olla alkuillasta levoton ja seurankipeä. Niinpä pakkasin tavarani ja lähdin kohti sijoituskotia, koska olen aina kissalamme pentujen synnytyksessä mukana. Synnytyksessä tarvittavat tarvikkeet olivatkin jo Ellen kotona, mutta otin omat "yöpymistarvikkeeni". Näissä hommissa yleensä menee tovi.
Synnytys ei kuitenkaan edennyt "oppikirjan" mukaan, ja jouduimme sunnuntai-iltana lähtemään eläinlääkäriin hakemaan synnytysapua. Elle sai lopulta maanantain puolella, sektiolla 5 ihanaa pentua, kolme kilpparia valkoisella ja kaksi ruskea-valkoista (joista toinen saattaa olla hopeatabby-valkoisella). Alustavan arvion mukaan kolme tyttöä (kilpparit) ja kaksi poikaa. Mutta tämä voi vielä muuttua päivien myötä.
![]() |
| FI*JustKittying F-pentue |
Nyt pari viikkoa eletään antamalla mahdollisimman täydellinen pesärauha. Pennut ovat emon kanssa pentupesässä, niitä vain punnitaan pari kertaa päivässä. Ja tarkistetaan navat ja Ellen haava ja nisät. Muuten annetaan Ellelle toipumisrauha ja pennuille kasvurauha❤️
lauantai 17. tammikuuta 2026
Pentu-uutisia
Elle ja Zorro treffasivat joulukuun puolivälissä, ja jos kaikki menee hyvin, meille syntyy pikkukarvapalloja helmikuun puolivälissä. Molemmat vanhemmat on terveystestattuja ja erittäin hyväluonteisia kissoja, jotka asuvat normaaleissa kotiolosuhteissa, sijoituskodeissa. Pennut tulevat syntymään Vesilahdelle.
![]() |
| Tutustumista hajujen kautta, toistensa bokseista |
Jos tässä todella käy niin onnellisesti, että saamme näille ihanille kissoille jälkipolvea, niin etsimme ensisijaisesti sijoituskotia jalostukseen jäävälle/jääville pennuille, sekä näyttelyistä kiinnostuneita /innostuvia koteja. Lemmikkikoteja etsitään vasta näiden edellämainittujen jälkeen.
Mikäli olet kiinnostunut pennuistamme, luethan tämän. Siperiankissoja syntyy kysyntää vähemmän, ja meidänkin pennuille on usein odottajia ja on jo saatettu sopia joitain kotiehdokkaita, vaikken varsinaisia varauksia koskaan etukäteen otakaan. Ja etukäteisvarauksia en ota siksi, että en voi luvata yhtään pentua, ennenkuin ne ovat syntyneet ja nähdään että ovat terveitä ja kaikin puolin kunnossa.
Minkävärisiä pennuista voi tulla:
Elle ei kanna kuviottomuutta, joten kaikki pennut tulevat olemaan kuviollisia, ei siis lainkaan yksivärisiä. Ja koska Zorro on bicolor (valkoisella), tulee osa, arviolta suunnilleen puolet pennuista olemaan valkolaikkuisia. Ja koska Zorro on savu ja Elle kuviollinen, voi osa pennuista olla hopeisia (savusta syntyvä kuviollisten väri). Kumpikaan kissoista ei kanna diluutiota, eli "vaalennusvärejä" (sininen tai creme) ei ole luvassa. Perusvärit määräytyvät sukupuolisidonnaisesti, niinpä mahdolliset värit ovat:
Naaraspennut: Naaraat perivät väriä kummaltakin vanhemmalta:
- Ruskeatabby valkoisella tai ilman
- Hopeatabby valkoisella tai ilman
- Kilpikonnatabby valkoisella tai ilman
- Hopeakilpikonnatabby valkoisella tai ilman
Urospennut: Urokset perivät värinsä vain emoltaan:
- Ruskeatabby valkoisella tai ilman
- Hopeatabby valkoisella tai ilman
- Punainen valkoisella tai ilman
- Punahopea valkoisella tai ilman
Lyhyesti sanottuna pentueessa tulee olemaan vain kuviollisia pentuja, ja ne voivat olla ruskeita, punaisia, hopeisia, kilpikonna- tai hopeakilpikonnavärisiä, joilla voi olla myös valkoista tai sitten ei.
torstai 1. tammikuuta 2026
ByeBye 2025
![]() |
| FI*JustKittying siperiankissat |
✨ *Missä onnistuimme*
E-pentue. Tammikuussa syntynyt, Hallan toinen pentue oli aivan upea🥰. Sekä luonteet että ulkonäkö just niinkuin pitää! Täyttä kultaa. Olen niin kiitollinen sijoituskodin Pekalle ja Merjalle sekä tytöille sitoutumisesta tämän pentueen hoitoon, vaikka koko poppoo (minut mukaan lukien) joutui tekemään erinäisiä toimenpiteitä ja uhrauksia perheen äidin allergisoitumisen vuoksi. Tilanne oli erittäin stressaava ja jätti eittämättä jälkensä kaikille osapuolille. Mutta pentue on upea, perhe palasi normiarkeen ja allergiakin ehkä vielä ajan kanssa talttuu, toivottavasti.
Bella. Heinäkuussa kävin ostamassa Puolasta "toisen linjan" jalostukseen kissalaamme. Bella (Zoana Duma Cara*PL) oli upea valinta. Kiitos Karolinalle Bellasta, joka on sujahtanut meille paremmin kuin kala veteen! Vaikka en osannutkaan lukea sukutauluja ehkä niin hyvin kuin luulin, olen superiloinen Bellasta. Parempaa luonnetta ei voisi edes toivoa ja Bella on nimensä veroinen, todella kaunis. Nyt peukut pystyyn, että saadaan vuoden ensimmäisellä kolmanneksella puhtaat paperit terveystutkimuksista ja päästään suunnittelemaan Bellalle treffejä! Mulla olis parikin upeaa hottista mielessä, joista Bella voi tykätä 😚.
Zorro. Vuonna 2024 Ruotsista hankittu kollipoika on osoittautunut todella upeaksi, eikä vähiten luonteeltaan. Zorrolle (SE*Voyakas Enisei) on siunaantunut jo yksi ihana pentuekin ja toiveissa on vielä muutama. Eli Zorro kuuluu ehdottomasti vuoden 2025 suuriin onnistumisiin. Toivottavasti myös vuoden 2026 😊.
Kissojemme näyttelymenestys:
- Kissalamme kantaemo Cinna (FI*Amurin Tirsa) valmistui Supreme Premioriksi jääden samalla eläkkeelle näyttelyhommista. Alkuvuodesta 2025 Cinnaa juhlittiin Suomen siperiankissat ry:n vuoden 2024 Kastraattinaaraana 🥰. PIROKin tilastoissa Cinna ylsi sijalle 3 ja Suomen Kissaliiton tilastoissa Cinna oli vuonna 2024 kakkoskategorian kastraattinaaraista sijalla 11 💖.
- Halla (A-pentueen FI*JustKittying Dancing Queen) palasi loppuvuodesta vauvalomaltaan näyttelyareenoille ja kerää hienosti sertejä siihen viimeiseen, korkeimpaan titteliin 😍. Halla oli kolmannella sijalla Suomen siperinkissat ry:n aikuisissa naaraissa vuonna 2024.
- B-pentueesta kolme sisarusta jatkoivat upeasti näyttelyuraansa:
- Lemmy (FI*JustKittying Revolution) palasi näyttelyihin kastraattina ja valmistui Premioriksi ollen myös kertaalleen värin paras, ja mun korvat kuumottavat vieläkin siitä upeasta palautteesta, mitä Lemmy on saanut. Lemmy oli hopealla, eli kakkosena Suomen siperiankissat ry:n vuoden 2024 aikuisissa uroksissa 🥰.
- Sisarensa Queeni (FI*JustKittying Her Majesty) valmistui International Premioriksi ja jatkaa seuraavan tittelin metsästystä. Queeni oli kolmannella sijalla Suomen siperinkissat ry:n kastraattinaaraissa vuonna 2024. Ja RUROKin paras kastraattinaaras 2024.
- Ja Elle (FI*JustKittying Eleanor Rigby) valmistui sekä Championiksi että International Championiksi, ollen kertaalleen tuomarin paras.
- Ellen super'ihana tytär Hilla (D-pentueen FI*JustKittying Lady Luck) valmistui Junior Championiksi, Championiksi sekä International Championiksi, ollen 5 kertaa värin paras ja neljä kertaa tuomarin paras. Hilla oli kolmannella sijalla Suomen siperinkissat ry:n nuorissa vuonna 2024.
- Ihana kollipoikamme Pumba (E-pentueen FI*JustKittying Boogie Wonderland) valmistui Kitten Championiksi sekä Junior Championiksi, ollen kertaalleen värin paras ja kaksi kertaa tuomarin paras.
- Ja Bella (Zoana DumaCara*PL) teki näyttelydebyyttinsä, saaden pari sertiä ja valtavasti kehuja.
- Myös Zorro (SE*Voyakas Enisei) kävi alkuvuodesta, junnuiässä, piipahtamassa PIROKin näyttelyssä saaden hurjan upeat arvostelut, vaikka hävisikin junnusertin kilpailijalle. Zorro jäi siitä pitkälle näyttelytauolle, tärkeisiin kollin hommiin ja palaa näyttelyareenalle vasta kun pääsee lomille kollin tehtävistään.
Erityiset kiitokset Pekka, Tuija, Katja, Nina ja Hanna, Ulla ja Olli, että ootte käyneet näyttelyissä 🥰.
![]() |
| Minä ja Cinna Kuva: Nina |
Sijoituskodit: Tämä alku on suoraan viime vuodelta, mutta niin tärkeä osa kissalamme toimintaa, että nostan sen edelleen ja uudelleen esiin: Jalostuskissojemme sijoituskotien sitoutuminen: Sekä Hallan että Ellen sijoituskodit halusivat jatkaa yhteistyötä toisen pentueen verran – mikä on kyllä todella suuri luottamuksen osoitus! Kiitos Pekka ja Merja vielä kerran E-pentueesta sekä Nina ja Hanna, kyllä se seuraava pentue sieltä vielä tulee ❤️. Myös Hillan sijoituskoti on todellinen aarre, kiitos Milka-Riikka ja Jari ❤️. Tänä vuonna 2026 toivottavasti pääsemme jo nauttimaan yhteistyön hedelmistä, pikku karvapalloista. Ja Hansu ja Jake - ootte korvaamattomia, kiitos kaikesta rakkaudesta, mitä kollipoikamme Zorro teillä saa ❤️. Ja kollimatkansa alussa Pumban kanssa, Ulla, Olli ja Karkki ootte ihania, olen niin kiitollinen teistä, myös Siirille❤️.
![]() |
| Hilla FI*JustKittying Lady Luck |
Yhteistyö toisten kissaloiden kanssa: Kiitos FI*Punakoivun ja FI*Catillus -kissaloille ystävyydestä ja hyvästä yhteistyöstä myös vuonna 2025 ❤️. Kiitos FI*Jylhäkallion kaikesta, viikoittaisesta taustatuesta ja ystävyydestä, tänäkin vuonna. Kiitos myös teille kaikille muille kasvattajille ja kissaihmisille, jotka olette jakaneet hetkiä ja asioita, tukeneet, kannustaneet ja opettaneet ihan konkreettisestikin.
Yhteisön tuki: Teidän, meidän seuraajiemme kanssa olemme jakaneet yhdessä unohtumattomia hetkiä, inspiraatiota ja iloa. Lyhyesti sanottuna kaikki kissalamme tapahtumat!
💭 *Missä ei oltu niin onnekkaita*
Emolinjan katkeaminen: Suuri suru siitä, ettei E-pentueesta jäänyt tyttöä jalostukseen. Tärkeä emolinja Cinna - Halla jää nyt Ellen ja Hillan varaan, vaikka olin niiiin toivonut näistä toista linjaa kasvatukseen.
- Maailman ihanimmalta Fantsulta (FI*JustKittying Fantasy) paljastui purentavika, joka on nyt ajan mittaan onneksi lievittynyt, eikä Fantsulta jouduttu poistamaan alakulmureista kuin maitohammas-versiot. Ja toistaiseksi todellakin näyttää siltä, että Fantsu saa pitää kaikki pysyvät hampaansa! Se on juhlan paikka, mutta purentavian vuoksi Fantsu jäi pois jalostusohjelmastani, ja Fantsu on jo sterkattu. Kiitos Taru ja Aleksi kaikesta, te ootte just paras koti Fantsulle, kissa suorastaan kukoistaa teillä ❤️.
- Upea Elvi (FI*JustKittying Milky Way) lähti sterkkaamattomana lemmikiksi ihanaan kotiin, ja olimme sopineet olevamme tiiviisti yhteydessä, jotta kissa voisi käydä meillä tutustumassa muihin kissoihimme ja minuun kunnolla. Että josko alkuvuodesta 2026 päätyisimme yhdessä tekemään Elvistä emon JustKittying -pentueelle. Tämä jäi kuitenkin toteutumatta omien kiireitteni vuoksi. Suureksi pettymyksekseni en kyennyt ylläpitämään suhdetta Elviin. Sitten mutkistin kuvioita vielä hankkimalla Bellan. Niinpä Elvin pennut eivät tuntuneetkaan "niin hyvältä kuviolta" Elvin omistajan eikä minunkaan mielestä. Vaikka yhteinen päätös Elvin sterkkaamisesta jouluviikolla iski kuin tikari, oli se Elville ja Emilialle maailman paras ja ainoa oikea ratkaisu ❤️. Käytännön kannalta myös minulle, mutta tuo upean emolinjan menetys sattuu kasvattaja-minääni lujaa.
- E-pentueesta jäi kuitenkin maailman paras Pumba ❤️(FI*JustKittying Boogie Wonderland). Meillä on todella suuret odotukset ja toiveet sille, että Pumba saa alkuvuodesta puhtaat paperit terveystesteistä ja saadaan Pumballe jälkeläisiä niin omaan, kuin muihinkin kissaloihin.
![]() |
| Pumba FI*JustKittying Boogie Wonderland |
💭 *Missä on parannettavaa*
Some - tarinoiden eheys ja jatkuvuus: Haluaisin yhdistää postaukset paremmin "suurempaan tarinaan" ja tuoda enemmän arkisia ja seikkailullisia hetkiä esille, erityisesti videoiden muodossa.
Psst. Tänään on muuten julkaistu uusin postaus Instassa: Reels - muistoja vuodesta 2025.
![]() |
| Photo: Tuomas Pennanen |
❤️ Iso kiitos teille kaikille teille,
että olette olleet osa meidän tarinaa,
joko kissojen kanssa tai "ruudun toisella puolen".
Olettehan mukana myös ensi vuonna?❤️
.jpg)













.jpeg)
.jpeg)
.jpeg)
.jpeg)

.jpeg)














)%20(3).jpg)
.jpeg)


