Parhaat asiat elämässä eivät aina tule juuri silloin, kun niitä tekee mieli. Ne tulevat silloin, kun niiden aika on. Tämä pätee aika hyvin myös siperiankissan kasvatukseen. Kun haaveissa on ikioma siperiankissa, on täysin ymmärrettävää haluta tietää, milloin seuraava pentue syntyy ja voisiko siitä löytyä juuri se oma pieni perheenjäsen. Kasvattajalle tuleekin usein kysymyksiä seuraavasta pentueesta, vapaista pennuista ja siitä, voisiko juuri tulevasta pentueesta saada pennun. Kysymykset ovat aivan luonnollisia. Mutta kasvatustyössä asiat eivät oikeastaan etene ihan sillä tavalla kuin pentua odottava ihminen ehkä toivoisi.
Pentuja ei tehdä tilauksesta, varastoon eikä liukuhihnalla. Pentue suunnitellaan osaksi pitkäjänteistä jalostustyötä, ja yhdistelmiä mietitään terveyden, luonteen, periytyvien ominaisuuksien, rotuominaisuuksien ja sukutaulujen perusteella. Tavoitteena ei ole vain saada aikaan pentuja, vaan kasvattaa seuraavaa sukupolvea mahdollisimman harkitusti. Suunnitelma voi siis olla hyvinkin tarkka. Silti se on vain suunnitelma. Kissat eivät nimittäin lue kalenteria, eivätkä ne varsinaisesti tunnu olevan kovin kiinnostuneita ihmisen aikatauluista. Astutus voi onnistua tai olla onnistumatta, kiima voi mennä ohi ihmisten huomaamatta ja suunniteltu yhdistelmä voi siirtyä myöhemmäksi. Joskus luonto päättää toisin kokonaan.
Bella
Juuri nyt tätä odottamisen ja suunnittelemisen väliä eletään Bella-neidin kanssa. Mutta tiedoksi teille, Bellan "kesäloma" on ohi ja tytöllä on ollut jo yksi kiima, johon me ihmiset ei valitettavasti ehditty mukaan. Seuraavasta sitten. Toivotaan, että tällä kertaa ihmisten ja kissan kalenterit sattuvat paremmin yksiin. Ja että vielä kissatkin tykkää toisistaan!
Ja jos kaikki menee kasvattajan suunnitelmien mukaan, seuraavaksi odotetaan pentuja. Mutta siinäkään vaiheessa ei vielä tiedetä, millaisia koteja pennut tarvitsevat. Pentueen syntyessä kasvattajan työ ei nimittäin ole vain seurata, milloin pennut ovat tarpeeksi vanhoja muuttamaan uusiin koteihinsa. Jokainen pentu kasvaa omaksi yksilökseen, ja samalla alkaa selvitä, millaisia ominaisuuksia niillä on. Luonne kehittyy ja tulee näkyviin vähitellen. Rakenteesta ja rotutyypistä saa paremmin käsitystä ajan kanssa. Kasvua ja kehitystä seurataan tarkkaan.
 |
| Cinnan salamatkustajat vuodelta 2016 |
Ensimmäisenä kasvattaja joutuu miettimään omaa kasvatustyötään. Löytyykö pentueesta sellainen naaras tai uros, jonka kanssa voisi olla järkevää jatkaa seuraavaan sukupolveen? Jos löytyy, tarvitaan myös sille sopiva sijoituskoti. Mielellään kasvatukseen jäisi sekä naaras että uros, jos vaan pentue ja omat suunnitelmat sen mahdollistavat.
Sen jälkeen katsotaan mahdollisia näyttelykoteja. Kaikkien kasvattien ei tarvitse olla näyttelykissoja, mutta on hienoa, jos joku pennuista pääsee kotiin, jossa sen kanssa halutaan harrastaa ja mahdollisesti käydä näyttelyissä. Näyttelykoti ei kuitenkaan tarkoita vain titteleitä ja näyttelyruusukkeita. Tärkeintä on edelleen se, että kissa on rakastettu perheenjäsen ja että sen kanssa halutaan viettää yhteistä elämää.
 |
| F-pentue |
Vasta tämän jälkeen tiedetään, kuinka monta pentua mahdollisesti jää lemmikkikoteihin. Ja tässä kohtaa pentueen koko ratkaisee jo paljon. Jos pentuja syntyy vähän ja joukossa on esimerkiksi jalostukseen sopiva naaras ja uros sekä näyttelykotiin sopiva pentu, lemmikkikoteihin ei välttämättä jää montaa pentua. Joskus ei yhtään. Siksi pentulistaa ei voi ajatella tavallisena jonona, jossa ensimmäisenä ilmoittautunut saa valita ensin ja viimeinen ottaa sen, mitä jäljelle jää.
 |
| A-pentue FI*JustKittying Lovelight, Voulez-Vous jaDancing Queen |
Pentu ja koti pitää sovittaa yhteen. Väri ja sukupuoli voivat toki olla toiveita, eikä niiden toivominen ole mitenkään väärin. Monella tulevalla kissanomistajalla on mielessään tietyn näköinen siperiankissa jo ennen kuin ensimmäistäkään pentua on syntynyt. Kasvattajan näkökulmasta paljon tärkeämpää on kuitenkin se, millainen juuri kyseinen pentu on ja millaiseen elämään se on kasvamassa. Rauhallinen pentu voi viihtyä aivan erilaisessa kodissa kuin hyvin aktiivinen ja vauhdikas sisarus. Joku tarvitsee paljon tekemistä ja meininkiä, toiselle taas sopii rauhallisempi arki. Yksi voi olla luonteva näyttelykissa, toinen taas tuntuu syntyneen juuri siihen tehtävään, jossa se valloittaa yhden perheen sohvan ja sydämet loppuiäkseen.
Samalla mietitään myös perhettä. Millainen koti on? Onko siellä lapsia, muita eläimiä tai paljon vilskettä? Millaista arkea perhe elää? Mitä he kissalta toivovat ja mitä heillä on tarjota sille? Hyvä koti ei siis ole automaattisesti hyvä koti jokaiselle pennulle, eikä hyvä pentu ole automaattisesti oikea pentu jokaiseen kotiin.
 |
| Juni FI*JustKittying Fortuneteller |
Tässä kohtaa odottaminen alkaa saada vähän erilaisen merkityksen. Joskus juuri toivottua väriä ei synny. Joskus syntyy väärä sukupuoli. Joskus pentue jää pieneksi. Joskus kaikki jalostukseen tai näyttelyihin suunnitellut pennut löytyvät samasta pentueesta. Ja joskus se pentu, jota joku perhe on odottanut, syntyykin vasta seuraavaan pentueeseen. Se voi tuntua pitkältä ajalta silloin, kun oma koti on jo valmiina kissaa varten. Kasvattajan näkökulmasta odottaminen on kuitenkin osa tätä työtä. Pieni kasvattaja ei voi eikä halua pitää jatkuvasti pentuja saatavilla vain siksi, että kysyntää olisi. Pentueitä suunnitellaan silloin, kun niiden aika on, eikä vain silloin, kun joku sattuu kysymään, milloin seuraava pentu vapautuu.
Minulle kasvatustyö on ennen kaikkea pitkäjänteistä tekemistä. Yksi pentue ei ole irrallinen tapahtuma, vaan osa vuosien mittaista kokonaisuutta. Jokainen yhdistelmä vaikuttaa seuraavaan sukupolveen, ja jokainen syntyvä pentu on yksilö, jonka kanssa joku perhe tulee toivottavasti jakamaan monta vuotta, jopa pari vuosikymmentä. Siksi pentua ei voi luvata etukäteen pelkän toiveen perusteella. Voi suunnitella, voi toivoa ja voi pitää peukkuja. Voi katsoa sukutauluja, tehdä terveystutkimuksia ja miettiä yhdistelmiä. Mutta lopulta pitää myös hyväksyä se, että kissat saavat oman sanansa sanoa. Ja joskus se tarkoittaa odottamista.
 |
| Loimu FI*JustKittying Heathaze |
Ehkä juuri siksi kannattaa muistaa, että kyse ei lopulta ole siitä, kuinka nopeasti pentu saadaan kotiin. Kyse on siitä, millainen pieni yksilö sinne lopulta muuttaa ja kuinka hyvin se sopii juuri siihen elämään.
Pentuja ei tehdä tilauksesta, ei varastoon eikä liukuhihnalla. Niitä kasvatetaan rakkaudella tulevaisuutta varten. Siksi pennun odottaminen ei ole vain hidasta kaupankäyntiä. Se on osa vastuullista kasvatustyötä.
