lauantai 24. syyskuuta 2022

Päätös hoidosta

Edellisessä postauksessa kerroin Pörrön sairastumisesta FIP:iin. Tässä postauksessa kerron aluksi FIP:stä, mikä se oikein on ja mistä se tulee. Ja tuon laatikoidun fakta-osuuden jälkeen jatkuu Pörrön tarina.



Takaisin Pörrön tarinaan. Olimme koko Pörrön eläinsairaalassaoloajan tiiviisti yhteydessä Pörrön ruotsalaiseen kasvattajaan. Kun kerroimme eläinlääkärin vahvasta FIP-epäilystä, kertoi kasvattaja meille pohjoismaalaisesta julkisesta Facebook -ryhmästä Kampen mot FIP, josta saa ajantasaista tutkimustietoa FIP:stä. Ryhmästä saa myös tulkinta-apua oman kissansa labratutkimuksille, jos epäilee kissallaan olevan FIP. Lisäksi ryhmästä saa tietoa vuonna 2019 löytyneestä parantavasta hoidosta, jonka tohtori Niels Pederssenin tutkimusryhmä oli todennut varsin menestyksekkääksi. Artikkeli tutkimuksesta: "Efficacy and safety of the nucleoside analog GS-441524 for treatment of cats with naturally occurring feline infectious peritonitis"

Liityimme Facebook -ryhmään. Ryhmän tukihenkilö ja eläinlääkäri tulkitsivat Pörrön verikoevastaukset. Heidän vahva viestinsä oli, että kaikki löydökset viittaavat FIP:iin, mutta he suosittelivat odottamaan vielä vastausta Pörrön keuhkoihin kertyneestä nesteestä otettuun näytteeseen. Selvittelimme alustavasti hoitoon liittyviä käytännön asioista sekä hoidon kustannuksia. Pörrön kasvattaja lupasi auttaa meitä kaikin mahdollisin tavoin. Tätä edellä mainittua parantavaa hoitoa ei valitettavasti vielä saa Suomesta eläinlääkäreiden kautta, mutta Ruotsissa saa (ja Australiassa ja Iso-Britanniassa)! Naapurimaassamme Ruotsissa on tällä hetkellä jo useita eläinklinikoita, joilla on lisenssi BOVAn valmisteisiin ja hoitoprotokollaan. Eli rekisteröityjä kaupallisia lääkevalmisteita ei vielä ole saatavilla, mutta eläinlääkärit voivat saada lisenssin (laillisen luvan nukleosidianalogiin eli Remdesiviriin) Bova Aus'in kautta. Linkki australialaiseen artikkeliin: "Treatment of FIP in cats with subcutaneous remdesivir followed by oral GS-441524 tablets"

Luettelo lisenssin hankkineista klinikoista Ruotsissa, tilanne 09/2022: 

    • AniCura Djursjukhuset Albano, Danderyd, Tukholma
    • AniCura Regiondjursjukhuset Bagarmossen, Tukholma
    • Anicura Jägarvallens Djursjukhus, Linköping
    • AniCura Djursjukuset, Hässleholm 
    • Väsby Djursjukhus, Tukholma
    • Blå Stjärnans Djursjukhus, Göteborg
    • Din Djurklinik, Mölndal
    • Lejonets Veterinärer, Knislinge
    • Evidensia, koko ketju Ruotsissa

Suomessa ollaan valitettavasti tässäkin asiassa Ruotsia jäljessä ja suomalaiset kissanomistajat joutuvat vielä hoitamaan FIP-kissansa itse epävirallisesti ja omalla vastuulla. Eli suomalaiset kissanomistajat joutuvat hankkimaan ja antamaan lääkityksen itse. Tai hakeutumaan hoitoon Ruotsiin. Odotan kovasti sitä, mikä eläinlääkäri tekee ensimmäisen avauksen ja hankkii BOVAn lisenssin FIP:in hoitoon.

 

No, me edelleen toivoimme, että Pörrön sairauteen löytyisi joku muu syy ja jäimme odottamaan vastausta Pörröjen keuhkojen effuusionesteestä otetusta näytteestä. Kun eläinsairaalan eläinlääkäri sitten viimein muutaman päivän päästä soitti, saimme 100% vahvistuksen sille, että Pörröllä oli FIP. Tieto lamautti meidät. Ja Pörrön kasvattajan. Diagnoosi iski meihin monella tasolla. Ensinnäkin ihanalle suloiselle Pörrölle oli luvassa elinpäiviä enää alle kaksi viikkoa! Olimme menettämässä koko kissan, rakkaan lemmikin. Toisekseen, oliko Pörrö meillä jouluna vieraillessaan tartuttanut A-pennuille kissakoronan? Oliko niillä riski sairastua ja menehtyä FIP:iin? Menettäisimmekö lisää kissoja? Kolmannekseen, jos Pörrö jollain ihmeen ilveellä tai tällä uudella hoidolla selviäisi, ei FIP-kissasta olisi enää siitoskolliksi. Menetimme siis siitoskollin ja siihen liittyvät jalostussuunnitelmat! Neljännekseen, Pörrön kasvattajallakin oli vielä jalostussuunnitelmia Pörrön emolle. Mutta Pörrön diagnoosin jälkeen Pörrön emo steriloitiin jo muutaman päivän päästä. Siihen loppui senkin kissan jalostusura. 

Pörrön kasvattaja on hyvin huolellinen ja vastuullinen, kasvattaja jo toisessa sukupolvessa. Hän tutkii tarkkaan sukulinjoja, tehden kissoilleen suositeltuja testejä laajemmin terveys- ja geenitestejä. Hän on mukana Clean Genealogy Group:ssa, jonka jäsenille siperiankissojen terveys ja puhtaat sukulinjat ovat prioriteetti nro 1 kasvatuksessa. Hän on myös tosi tarkka esim. vessahygieniasta kissojensa kanssa - kaikilla aikuisilla kissoilla on omat mikrosirulukolliset vessansa. Tästä syystä kasvattaja olettaa, että Pörrön emon täytyi olla ns. kissakoronan krooninen kantaja. Pörrö sai kissakoronan juuri emoltaan,  samoin kuin FIP:ille altistavan geenistön. 

Kasvattajan mikrosiruvessat

Olin hermoromahduksen partaalla sekä Pörrön sairastumisesta, että myöskin siitä pelosta, että oliko Pörrö voinut tartuttaa meille marraskuun lopussa syntyneet A-pennut kissakoronaan. Kellään pennuista ei ollut missään vaiheessa ollut ripulia, mutta eihän Pörrölläkään ollut ripulia, ei pojallani asuessaan, mutta ei myöskään syntymäkodissaan. No miksi ajattelin Pörrön tartuttaneen? Koska kävin ajoittain katsomassa Pörröä ja Pörrö oli poikani mukana meillä joulunpyhät. Olimme tuolloin vielä autuaan tietämättömiä Pörrön sairastumisesta. A-pentueen kissakoronan (FCoV) mahdollisuus on kuitenkin häviävän pieni. Ensinnäkin jouduimme Karamellin takia eriyttämään Pörröä ja Karamellia. Niinpä Pörröllä oli ikioma vessa. Ja Pörrön jouluvierailun päätyttyä tämä Pörrön vessa kannettiin autotalliin odottamaan Pörrön seuraavaa vierailua meillä. Ja pennut asuivat tuolloin vielä pesässään makuuhuoneessa. Toki muutama pentu piipahteli joulun pyhinä myös kodin puolella. Tämän vuoksi hermoilin sitä häviävän pientä mahdollisuutta, josko Pörrö olisi tassuissaan kantanut virusta kotimme lattioille. Pennut olivat jouluna kuitenkin vasta alle 4 viikkoa vanhoja, eli pennuilla oli vielä emonmaidon antama immuniteetti viruksille. Toinen mahdollinen tartuntatapa olisi voinut olla minun vierailut pojallani Pörrön luona. Olisinhan voinut kantaa kissakoronan kotiini käsissäni tai vaatteissani. Mutta tähänkään en usko, sillä näin riskiryhmään kuuluvana pesin ja desinfioin ihmisten COVID-19 vuoksi aina käteni huolellisesti kotiin saapuessani. Sekä vaihdoin ns. kotivaatteet ylleni. Ja silloin, kun pennut asuivat vielä makuuhuoneessa, desinfioin käteni vielä makuuhuoneessakin, aina ennen pentuihin koskemista. Mietin myös A-pentujen mahdollista FIP -periytyvyyttä. En tiedä A-pentujen emo Cinnan linjoissa olleen yhtään FIP tapausta. Myöskään isä Pobedan mahdollisista FIP-linjoista ei ainakaan ole tietoa. Ja molemmilla kissoilla on kuitenkin useitakin muita pentueita. Tietääkseni kaikki terveitä. Vaikka todennäköisyydet A-pentueen sairastumisesta ovat kaiken kaikkiaan häviävän pienet, painaa huoli kuitenkin edelleen mieltäni. Varmaan koko näiden kissojen eliniän.

Pörröllä oli eläinsairaalasta päästyään
 "puku" päällä, koska kyljessä oli haava
imulaitteen ja dreenin jäljiltä.

Pörrön sairastumisen aiheuttaneen alkushokin jälkeen päädyimme kokeilemaan hoitoa, pelastaaksemme Pörrön lemmikkinä. Lemmikkinä, koska ne siitoskollin urasuunnitelmat tosiaan valuivat viemäriin FIP:in perinnöllisyyden myötä. Onneksi meillä oli juuri ruotsalainen kasvattaja ja pääsimme hänen avullaan hoidon piiriin. Kerroin Pörröä hoitaneen suomalaisen eläinsairaalan eläinlääkärille, että aloitamme hoidon. Pyysin tätä suomalaista eläinlääkäriä yhteistyöhön kanssamme hoidon ajaksi. Hoidossa kun tulee kissan terveyttä tarkkailla mm. laboratoriotutkimuksin vähintään 4 vkon välein (ja useimminkin mikäli kissan vointi sitä vaatisi). Eläinlääkäri kieltäytyi ja sanoi, että muita kissojani voin toki heillä käyttää, mutta Pörrö ei ole tervetullut. Eläinsairaalassa koettiin, etteivät he voi olla osallisia hoitoprosessissa, joka ei ole Suomessa vielä virallinen. Niinpä jäimme siltä osin valitettavan yksin sairaan kissan ja haastavan hoidon kanssa. 


Tukenamme tällä pitkällä matkallamme oli onneksi sentään julkinen Facebook -ryhmä. Tässä Kampen mot FIP -ryhmässä on jäseniä, jotka ovat kiinnostuneita uusimmasta tutkimustiedosta ja hoidon kehittämisestä. Lisäksi siellä on kissanomistajia, joiden kissat ovat kuolleet FIP.iin. Ryhmässä on myös henkilöitä, joilla on FIP:iin sairastunut kissa ja jotka päätyvät aloittamaan hoidon, virallisen (Ruotsissa) tai epävirallisen (muissa pohjoismaissa). Ryhmässä saa asiantuntevia neuvoja FIP:iin ja sen hoitoon liittyvissä asioissa. Ryhmässä on toivoa ylläpitävä, iloitseva henki. Kiitos heille kaikille, erityisesti suomalaisille jäsenille, tämän kauhean kokemuksen jakamisesta sekä konkreettisesta avusta. Kampen mot FIP -ryhmä on varsinkin omalla vastuulla toteutettavassa hoidossa ensisijaisen tärkeä tuki, ettei kukaan ajaudu hankkimaan lääkettä (tai pahimmassa tapauksessa jotain maustettua keittosuolaa tmv.) epämääräisiltä mustan pörssin toimittajilta, joita alkaa olla jo hurjan paljon markkinoilla. Ryhmästä saa tukea ja turvaa myös haastaviin hetkiin ja ongelmatilanteisiin sekä kissan terveyden ja hyvinvoinnin arviointiin. 

En tule jakamaan julkisesti tarkkoja yksityiskohtaisia ohjeita turvallisuussyistä. Ettei kukaan huolestunut kissanomistaja ala sooloilemaan. Hoito vaatii aina yhteistyötä eläinlääkärin kanssa. Meilläkin oli taustatukena ruotsalainen eläinlääkäri. Lisäksi suinpäin netistä lääkettä ostettaessa voi päätyä ostamaan mitä sattuu. Liikkeellä on täysin villejä valmisteita, ilman minkäänlaista hoitavaa vaikutusta. Niinpä niin kauan, kuin valmistetta ei Suomessa saa eläinlääkärin kautta, on äärimmäisen tärkeää aloittaa hoito, jossei oman eläinlääkärin tuella, niin ainakin asiantuntevassa ohjauksessa. Että saa käyttöönsä turvallisia valmisteita ja kissan sairauteen ja oireisiin tepsivät tutkitut, oikeat yksilölliset lääkeannokset. Ja että osaa arvioida hoidon vaikutuksia sekä taudin mahdollista pahenemista. Vaikka hoito onkin todella tehokasta, kaikki eivät silti valitettavasti selviä! Mutta miten kävi Pörrölle? Se jää seuraavaan postaukseen...

Jatkoa seuraa, stay edelleen tuned ...

maanantai 5. syyskuuta 2022

Pörrön sairastuminen

Olen jo pitkään lupaillut tutuille kissaihmisille kirjoittaa tänne Pörrön sairastumisesta. Aikaa on jo näistä lupauksistani vierähtänyt, koska tämän blogitekstin aloittaminen on ollut todella vaikeaa .. kipu viiltää edelleen, enkä ole säästynyt kyyneliltä tätä kirjoittaessa. Vaikka kyse on joidenkin mielestä VAIN kissasta, on kyse rakkaasta lemmikistä ja perheenjäsenestä, poikani silmäterästä. 

Tarina on pitkä, joten jaan sen useampaan osaan. Tämä ensimmäinen osa kertoo Pörrön sairastumisesta FIP:iin eli kissojen tarttuvaan vatsakalvontulehdukseen. Jatkossa kerron lisää ja jaan tietoa FIP:istä ja kerron myös parantavasta hoidosta. Kyllä, parantavasta hoidosta!!!!  60-luvulta aina vuoteen 2019 asti on tauti ollut 100% tappava! Siihen ei ole aiemmin ole ollut parantavaa hoitoa, ainoastaan ns. tukihoitoja kissan voinnin parantamiseksi. FIP- diagnostiikkakin on ollut erittäin haastavaa. Meillä Suomessakin elää edelleen sitkeästi myytti siitä, että FIP voidaan diagnosoida vasta ruumiinavauksessa. Tosiasiassa diagnostiikka on kehittynyt huimasti ja varma diagnoosi voidaan asettaa erityisesti märkä FIP -tautimuodossa. Mutta näistä kaikista myöhemmin lisää, nyt aiheena Pörrön sairastuminen:

Pörrö aka SE*Voyakas Pyotr Pyatigorsk muutti Ruotsista Suomeen 5 kuukauden ikäisenä pojalleni, JustKittying ja Balladin -kissaloiden omistukseen. 
Tulevaisuudennäkymänä oli siitoskollin ura. Pörrö osoittautui luonteeltaan varsin valloittavaksi syli- ja seurakissaksi jo laivamatkalla Ruotsista Suomeen.

Kotiutuminen sujui hyvin. Pörröstä ja pojastani muodostui hyvin nopeasti tiivis kaksikko, varsinainen majakka- ja perävaunu viihtyen aina samassa huoneessa - kissa kun kulki pojan perässä joka paikkaan. 


Pörrön Suomeen muutto ajoittautui JustKittying ja Balladin -kissaloille kiireiseen aikaan: molemmissa oli pienet pennut eikä meiltä kasvattajilta ehkä riittänyt tarpeeksi huomiota havaitsemaan Pörrön kasvun hidastumista ja pysähtymistä eikä kissan yleistä "väsähtämistä". Kissa kun osaa tunnetusti piilottaa ja salata vaivansa ja kipunsa todella hyvin. Näin jälkikäteen, kun olemme asiaa yhdessä analysoineet, on näitä mainittuja merkkejä ollut havaittavissa, mutta siinä ajassa ei niistä huomattu huolestua sen enempää, vaikka esim. kasvu vähän mietitytti. Kun kissa muuttui pikku hiljaa vaisummaksi, ajatteli poikani kissan "hidastuneen vauhdin" kuuluvan asiaan. Hän ajatteli kissan kasvavan ja kissanpentuvaiheen leikkisyyden jo jäävän pikkuhiljaa taakse. Ja  toisaalta ... eipä se sairastumisen aiempi havaitseminen olisi mitään muuttanut. Sairauden kulkua ei ainakaan vielä toistaiseksi tunneta tarpeeksi tarkkaan eikä sitä osata mitenkään muuttaa tai ehkäistä. 

Pörrön ollessa 7kk ikäinen, poikani kyseli, onko kissan hengästyminen tavallista. Hetken Pörrön hetkittäisiä hengästymisiä pohdittuamme, päädyin pyytämään poikaani lähettämään mulle seuraavalla kerralla videokuvaa tilanteesta. 

Ei mennyt montaa päivää, kun pojalta tuli iltamyöhällä video ja kauhistunut viesti, että tää on nyt paljon pahempi kuin koskaan:


Ja videon nähtyäni lähdimme vielä samana iltana (yönä) eläinsairaalaan. Eläinsairaalassa Pörrö vietiin heti lisähapelle ja odottamaan eläinlääkäriä. Me ei saatu mennä kissan mukaan, vaan jäimme kuin orvot pirut käytävälle... 

Loputtomalta tuntuneen ajan jälkeen pääsimme tapaamaan eläinlääkäriä ja pikaisesti myös Pörröä. Pörröllä oli otettu röntgen-kuvat. Niissä näkyi, että kissan keuhkot olivat kirjaimellisesti täynnä nestettä. 

Thorax kuva kissan FIP

Työdiagnoosina Pörrölle oli pyathorax. Pörrö jäi sairaalaan ja meidät passitettiin kotiin. Eläinlääkäri kertoi, että neste keuhkoissa on aika tavallinenkin oire nuorella kissalla ja että yleensä syynä on joku bakteeri. Eikä niistä kuulemma aina edes päästä selville, mistä ja miten bakteeri keuhkoihin on päätynyt. 

Seuraavat päivät olivat painajaismaisia. Emme saaneet mennä katsomaan kissaa, olimme pelkkien puhelinaikojen armoilla. Yhtenäkään päivänä ei lääkäri soittanut silloin, kun oli luvattu. Ehdin joka päivä yrittää soittaa useita kertoja, ennenkuin sain jonkun kiinni. Hoitajat eivät kertoneet tilanteesta MITÄÄN, paitsi että kissa on syönyt ja pissannut. Ja että on ihana kissa. 

Joka päivä saimme eläinlääkäriltä tiedon, ettei Pörrö pääsisi kotiin vielä tänäänkään. Ja saimme jonkun arvion tehtävistä lisätutkimuksista ja niiden kustannuksista. Mutta vastausta sairastumisen syystä ei tutkimuksista tuntunut löytyvän. Tutkimuksilla saatiin poissuljettua sydänsairaudet, lymfoomat, syöpä… Kolmantena päivänä lääkäri viimein sanoi, ettei FIP:iä voi poissulkea, koska pleuranesteestä otetusta näytteestä ei löydy bakteeria. Eläinlääkäri kertoi, että FIP:iin ei ole parantavaa hoitoa. Kuolleisuus on 100% ja eliniän ennuste on 1-2 viikkoa. Sydämeni pysähtyi kauhusta. Seuraavat yöt ja päivät tuntuivat painajaisilta! 

Pörrö oli eläinsairaalassa yhteensä 5 päivää. Sen verran meni aikaa keuhkojen huuhteluun ja ”kuivattamiseen”. 
Kun Pörrö sitten viimein pääsi kotiin, oli työdiagnoosina FIP. Tai oli mikä oli, tiedettiin, että kissa oli vakavasti sairas ja pääsi kotiin viitesanoilla, että toipumiseen menee viikkoja. Jos toipuisi! Ja että jos kissalla todella olisi FIP, ei kissa todellakaan toipuisi. Jos kyseessä olisi FIP, alkaisi hengitysvaikeudet uudestaan keuhkojen täyttyessä nesteellä. Tällöin edessä uusi sairaalareissu ja eutanasia, koska FIP:iin ei ole Suomessa parantavaa hoitoa. Pörrölle annettiin kontrolliaika eläinsairaalalle viikon päähän, ja lähdimme kissan kanssa kotiin, sydän täynnä huolta. 

Muutaman päivän päästä eläinsairaalan eläinlääkäri sitten viimein soitti. Pörrön keuhkojen effuusionesteen näytevastaus antoi 100% vahvistuksen sille, että Pörröllä oli FIP. Tieto lamautti meidät.  

Pörrö oli todella uupunut ja nukkui paljon. Ruokahalu oli huonoa ja leikkiä kissa jaksoi vain hetken kerrallaan. Ja meitä musersi tieto, että hengitysvaikeuksien ilmaantuessa ei meillä olisi muuta vaihtoehtoa kuin päästää kissa kärsimyksistään ikiuneen sateenkaarisillalle. Pörrö oli lähes tauotta poikani sylissä tai kainalossa. Poikani halusi viettää kissan kanssa joka sekunnin, mitä aikaa oli jäljellä. Tilastojen valossa sitä ei ollut paljoa, noin 9 vrk diagnoosista... 

Mutta against all odds... Elikkäs vastoin kaikkia odotuksia Pörrön tarina jatkuu, joten STAY TUNED our crazy catladies and catgentlemen ... 

Jatko-osa tarinaan löytyy täältä ...

maanantai 20. kesäkuuta 2022

Hallan ekat näytelmät huhtikuussa

Käytiin huhtikuussa Hallan aka JustKittying Dancing Queenin kanssa ER-SYDin kissanäyttelyssä Helsingin kauppakeskus Redissä. Tässä viimein kuvakertomus Hallan ihkaekoista näytelmistä, klikkaahan kuvia isommiksi.

Halla aka FI*JustKittying Dancing Queen
Photo @tessochka

Halla valitsi automatkalla nukkumapaikakseen vessan

Olinkin jo korona-aikana ihan unohtanut, millainen hulina näyttelyissä on 

Kasvattaja ja kasvatti

Halla ihmetteli häkkinsä sisustusta..

... ja häkin edustalla pyöriviä ihmisiä

Kristallikruunu aiheutti ihmisille hilpeyttä 

Halla koitti pohtia, että oisko se lelu häntä viihdyttämään...

Tuomarina oli Olga Komissarova Virosta


Tuomarilla oli myös tuomariopiskelija

Molemmat mittaili ja tutki Hallaa tarkkaan

Ja he molemmat pitivät Hallasta kovasti ...

Niin kovasti, että Halla sai EX1 arvostelun... 

sekä Tuomarin Paras -tuloksen (TP-NOM).
Se TP -NOM oli menolippu paneeliin kaikkien tuomareiden pyöriteltäviksi.
Paneelissa kissaneiti sai yhden äänen 😻

Paluulippu paneelista oman palvelijan syliin.

Halla taisi kyllä vähän ihmetellä reissua ja ruusuketta, että ..
"paljon melua tyhjästä"

Halla aka FI*JustKittying Dancing Queen
Photo @tessochka

Kyllä Hän on niin nätti ja ihana 💖

lauantai 30. huhtikuuta 2022

10v

Karamelli ja Cassia täyttävät tänään 10 vuotta! 



Kiitos Tessaliinalle näistä ihanista karvapalloista!

Nämä karvapallokaunottaret ovat sulostuttaneet elämäämme jo kokonaisen vuosikymmenen! Wappuaatto on juuri sopiva päivä juhlistaa sisaruksia herkkuruoalla ja rapsuilla! Täältä juhlien lomasta toivotamme kaikille kivaa Wappua ja ihanaa kevättä! 

 
PS. Onnea myös KissaBlogikaverillemme, Kuningatar Pepsille, joka täyttää jo 14v!

maanantai 11. huhtikuuta 2022

Cinna eläkkeelle

Cinna on ollut aivan mainio emo ja on tehnyt tähän maailmaan 19 ihanaa pentua kolmessa pentueessa (Amurin B3-, Amurin D4- ja JustKittying A-pentue): Kiitos ja anteeks, kävin sieltä sun täältä nappaamassa kuvia Cinnan muruista 💝 Kaikki ovat todella ihania kissapersoonia, ainoastaan Amurin Betuelista en ole kuullut mitään, enkä nähnyt kuvia aikuisena. 

Ylärivissä Amurin B3 pentue: Penni, Hilla, Barra, Manuel, Veikka ja Betuel
Seitsikko vasemmalla Amurin D4 pentue:
ylärivissä Inkeri, Olga, Melvin, alhaalla: Ulla ja Maija, Damaris ja Darling
Kuusikko oikella: JustKittying A-pentue:
ylhäällä Urho, Pomo, Miltton, alhaalla: Hilla, Helmi ja Halla

Alunperin olin suunnitellut leikkauttavani Cinnan jo edellisen pentueen jälkeen. Asiaa pohdittuani halusinkin kuitenkin teettää ensimmäisen oman pentueeni juuri Cinnalla. Ja siinä vaiheessa päätin myös, että tämän ensimmäisen oman pentueeni jälkeen Cinna saa jäädä eläkkeelle. Jatkan kasvatusta kahdella Cinnan sijoitukseen menneellä pennulla. 

Niinpä oli aika tilata Cinnalle sterkka-aika. Olin kuullut Pyynikin Eläinlääkäreiden Saarasta, joka tekee steriloinnin kyljestä, ja että näin haavasta tulee todella pieni. Tämän valitsin myös Cinnalle, josko toipuminen olisi nopeampaa ja helpompaa, kuin aikoinaan Karkkikaksosilla. Kaikki sujuikin hyvin, voin todella lämpimästi suositella Saaraa muillekin.

Cinna lähti kotiin päästyäme heti hoippumaan pitkin kämppää. Ohjeena oli olla antamatta ruokaa, kunnes kissa on selvinnyt nukutuksesta. Kissa oli kuitenkin eri mieltä ja päivysti tiukasti ruokakuppien edessä ja huuteli kuin humalainen nakkikioskilla... 


Onneksi kissa rauhoittui syliini nukkumaan. Välillä heräsi pyytelemään ruokaa, mutta sain kuin sainkin palautettua kissan useita kertoja takaisin syliini nukkumaan. 


Cinnalla oli päällään toipilaspuku, koska haavaa ei saanut nuolla 7-10 vuorokauteen. Onneksi puku ei pahemmin vaivannut, eikä Cinna tehnyt mitään Houdineja, eli karannut puvustaan, mitä karkkikaksoset aikoinaan teki monta kertaa päivässä 😁

Viekussa soffalla. Voi näitä kissojen asentoja...

Sterkkahaava on todella pieni.

Toissapäivänä viimein riisuin puvun Cinnalta ja
ai autuas, kun olikin kiva oikoa itseään "nakkena"

Toivotaan lokoisia kissaneläkepäiviä mun murulle 💗

perjantai 25. maaliskuuta 2022

Paljon onnea 2-vuotiaille

Paljon onnea ihanalle Amurin D4 -pentueelle ❤️

❤️ Inkeri aka Amurin Diamond
❤️ Ulla aka Amurin Diana 
❤️ Damaris aka Amurin Damaris
❤️ Olga aka Amurin Drusilla 
❤️ Darling aka Amurin Darling 
❤️ Maija aka Amurin Damascus sekä
❤️ Melvin aka Amurin Darius

Miten nämäkin täyttävät jo 2 vuotta?



torstai 24. maaliskuuta 2022

Kehävaihe

Mä en tällä kertaa ehtinyt ollenkaan postailemaan tänne pennuista. He ovat jo lentäneet pesästä, mutta  mulla roikkuu luonnoksina useita aihioita postauksille. Päädyin postaamaan tämänkin, koska ovat niin söpöjä noissa kuvissa.

Pennut asuivat siis pahvilaatikosta ja kaksiosta päästyään turvallisuussyistä vielä vähän aikaa tässä leikkikehässä. Meidän koti on liian avara ja vaaranpaikkoja täynnä näin pienille, siksi heidän piiriään rajattiin vielä vähän aikaa. Leikkikehässä vietetään aikaa, kunnes sen seinät ei enää näitä pitele.

Mutta sen pidemmittä höpinöittä, kuvat kertovat enemmän, klikkailehan niitä suuremmiksi.

Kehä lintuperspektiivistä

Vakkaripaikat muodostuu nopsaan

Maitobaari vai makuualusta?

Superi eli Super Trouper

PALLO!

"Onks sulla jotain asiaa?"



KissaKaramelli pääsi taas mummolaan hermolomalle.
Tässä vielä kotona haaveilemassa rauhallisemmista ajoista ilman pentuja.

perjantai 11. helmikuuta 2022

Vanhentuneita pentukuulumisia

Hello! Viikot ovat hurahtaneet touhutessa, eikä olla ehditty edes kuulumisia kertoa.. Pentumaailmassa aika menee vilisemällä ja tapahtumia on joka päivä aikamoinen määrä, niin että ajantajukin katoaa 😬.

Pennut asuivat aiemmin mainitussa kaksiossa ehkä muutamia päiviä. 







Kaksio kävi kuitenkin hyvin nopeasti pieneksi, ja kissat kiipeilivät kirjaimellisesti pitkin seiniä.  Öisin niitä ilmestyi sänkyyn ❤️. Muuten ihana ajatus, mutta pelkäsin niiden liiskaantuvan alleni kääntäessäni kylkeä. Niinpä jouluhumun laskeuduttua ja vieraiden lähdettyä siirsin pennut kotimme sydämeen pentukehään. 

Mutta siitä seuraavassa, jotta saan jakaa teille enemmän kuvia 😂