Tötterö vai paita, siinäpä kysymys

Kuten KissaKassinen edellisen bloggauksen haasteessaan paljasti, oli edessä leikkaus. Nyt se on jo takana. Sterilointi! Surun päivä!

KissaKassisesta suunniteltiin ensin kasvatuskissaa. Neiti on asunut meillä sijoituksessa ja pentuja suunniteltiin syntyväksi jo ennen vuoden vaihdetta, sulhanenkin oli jo valittuna. Neiti pääsi viime kuussa astutusreissulle, mutta reissu ei oikein ollut menestyksekäs. Kissa ei antanut astua, unohti kiimansa ja lakkasi syömästä ja liikkumastakin, kyhjötti vain, paniikissa. Liian arka katti! Ja koko kasvatussuunnitelmat ottivat takapakkia, ja katti lennähti näyttely/lemmikki-statukselle. Ei pentuja! No näillä mennään ja tähän taloon suunnitellaankin lisää pentuja KissaKaramellin kanssa, joskus hamassa tulevaisuudessa.

No, kunnei kerran tehdä pentuja, on kissan terveyden ja palvelijoiden mielenterveyden kannalta parasta sterilisoida katti turhan juoksemisen estämiseksi.

Hieman epäluuloisena eläinlääkärin odotustilassa.

NeitiKassinen nukutettiin toimenpidettä varten. Lääkäri tuuppasi injektion takamukseen ja poistui huoneesta. Kissa kuulemma nukahtaisi 10 min päästä. NeitiKassinen sammahti heti, samantien. Hetken päästä tullut hoitaja oli sitä mieltä, että nopea nukahdus johtui kissan rennosta olosta, ettei ollut turhaa stressannut. Sitä en tiedä, mutta kyllä neiti oli aika levollinen pistoksesta huolimatta. Hoitaja lähti pletku katti olallaan toimenpidehuoneeseen, ja lupasi soitella parin tunnin päästä, kunhan kissa alkaa heräilemään.

Kolmen tunnin päästä hain kissan kotiin. Tötteröpäinen herttuatar saapui pikkasen pöpperöisenä kotiin hoippuen ympäri kämppää tarkastuskierroksella. Katti kävi kotikierroksen aikana myös pissalla, joten päätin rauhoittaa lopulta katin levolle kantokoppaan. 

Siskokin kävi ihmettelemässä tulokkaan hajuja

Painikaveri Kong sai toimia tyynynä, jolla
tötteröpää saatiin tuettua mukavampaan asentoon.

Pitkien torkkujen jälkeen katti ei ollut enää niin pöpperöinen ja sai luvan tulla kopastaan. Iltaruokailun ajaksi otin tötterön pois. Heti kun neiti Herttuatar oli syönyt, alkoi hän nuolemaan haavasidetään. Laitoinkin tötterön heti takaisin. NeitiKassinen kiinnosti sekä Laikkua että KissaKaramelliä niin, että niitä piti ihan häätää ympäriltä turvaten herttuattarelle rauha levätä ja toipua.

Herttuatar tötteröineen

Yöksi NeitiKassinen vetäytyi sohvan alle nurkkaan nukkumaan.
Paikka jossa Hän ei normaalisti koskaan ole!

Aamulla NeitiKassinen oli jo selkeästi virkeämpi. Tötterö haittasi menoa ja ahdisti mieltä. Syömisestäkään ei tullut mitään, vaikka mamma otti tötterön pois, vaan piti alkaa nuolemaan itseään ja mahaansa. Niinpä siirryttiin suunnitelmaan B, eli kissanpaita. Kävin nappaamassa kaapista vanhan kuluneen paitani, ja leikkasin siitä irti hihan. Hihaan leikkasin reiät etutassuille. Puin paidan kissan päälle ja siinä mittasin takajalkojen paikat. Sujauttelin takajalat leikkaamiin koloihin ja Voilá, kissanpaita oli valmis! 

Nyt on hyvä tallustella....

...nuoleskella....

...kuunnella kodin ääniä ja muutoinkin vahtia joka solulla...

...ruokailukin taas kiinnostaa...

..ja paidalla pääsee muuten oikein hyvin pesullekin ;)

Näillä mennään. Kipulääkettä kerran vuorokaudessa vielä ainakin huomenna. Haavaside pitäisi pitää paikoillaan noin 5 vuorokautta ja kymmenen päivän ajan pitäisi estellä haavan nuoleskelu. Paitaa pidetään siis vielä pitkään. Onneksi se kelpaa!

PS.  Lämpimästi tervetuloa blogimme lukijoiksi; "Sinikilpikonna" ja "Piivi" =)