PIROK 9.5.2015

KattiKaneli kertoo teille meidän lauantaista PIROKin kissanäyttelyssä Pirkkahallissa, Tampereella.

Oltiin lauantaina näytelmissä, oikein Pirkkahallissa

Heti alkuunsa mamma höpsähti. Se lähti ostaan mulle hiirtä,
mutta ostikin uudet verhot :) Ja tommosen nukkumapussukan!
Mulla oli ihan semmonen "päivä Prisenssana"

Mää tykkäsin kauheesti siitä "ylähyllystä".
Siinä mää köllöttelin oikestas koko päivän.

Mamma sai kaupanpäällisiksi semmosia jotain valeriaana -hiiriä. KissaKaramelli hermostu siitä hajusta ihan kamalasti! Se löi sikkoo päähän monta kertaa, kun NeitiC yritti leikkiä hiirellä. Mamma luuli ensin, että KissaKaramelli tahtoo omia sen hiiren. Mutta ei se niin menny. Mamma kun laitto toisenkin hiiren häkkiin, KissaKaramellille oman, hermostu se ihan täysin. Sitte ku mamma viimein tajus ja yritti ottaa hiiriä häkistä, löi KissaKaramelli kiukkuisesti mammaakin kädelle. Ei onneks antanu kuitenkaan kynttä! Läppäs vaan. 

KissaKaramelli oli kyllä pahalla päällä muutoinkin. Meillä kävi paljon viereita, niinku esimerkiks meirän mummo ja muita kotituttavia, mamman työkavereita, ja kissablogistaniasta Belan, Nipsun ja Gepsun ihmiset, Pepsin ja Maxin ihminen sekä Penan ihminen. KissaKaramelli mökötti toisille vieraille, ja yritti yhtä kiukuspäissään näykkäistäkin. Ei tykännyt muka rapsuttelusta! Mamma oli aika ihmeissään ja vei KissaKaramellin häkkiinsä mököttämään!

Täs se meidän valtakunta oli, henkilökunnan näkökulmasta!

Karkkikaksoset nukku tuplahäkissään. Yks täti kysy, että mikä
 kissoilla on vikana, kun ne nukkuu. Mammaa vähän nauratti,
mutta se yritti olla nauramatta ja kerto sille tätille, että
nukkuminen on kissojen hommaa, että me kissat nukutaan
jopa 13-18 tuntia päivässä. 

No sit alko tapahtuun. Ekaks oli KissaKaramellin näytelmät. Sillä oli sellanen tuomari kun Leslie van Grepst. Ja sillä oli tuomarioppilas, joku ruattalainen. KissaKaramelliä jännitti ihan kauheesti, mutta ei yhtä pahasti kuin viimeks. Tuomari kehui sitä kauniiksi ja turkkia hyväkuntoiseksi, mutta oli kuulemma tuumannu, ettei ota KissaKaramelliä näytelmien "jatkoille", koska katin täytyis jatkoilla osata iloita ja esitellä itteensä ylpeenä. Eikä KissaKaramelli edes tahtonut jatkoille! Siinä se sitten oli, KissaKaramellin työpäivä päätty siihen, ja se pääsi takas nukkuun.

KissaKaramellin toinen CAP -serti (kastraattina)

Seuraavaks oli mammalla tosi jännää. Mää olin menossa semmoselle tuomarille kun Conzáles-Redondo Jorge Fernández. Ja NeitiC oli menossa tuomarille Björkander Lena. Ne molemmat dumet otti kissoja pöydälle yhtä nopeesti ja meillä oli NeitiC:n kanssa koko ajan yhtä monta kissaa edellä jonossa. Mamma pelkäs, että se joutuis jakaantuu jotenkin kahdelle pöydälle yhtä aikaa. Meillä oli siis kova kisa, jonka NeitiC voitti. Se pääs ekaks. Tuomari kehu sitä kauheesti ja anto sille semmosen sertin. Halus NeitiC:n jatkojen etkoille. Eli se jäi miettimään, josko Neiti olis ollut sen päivän paras kastraattinaaras. Ei ollu. Monta kissaa yritti, yks turkkilainen, joku van sen sitte voitti. Se pääsi kuulemma jatkoille.

NeitiCassinen valmistui Premiereksi!

Karkkikaksoset "ruususten unilla" 

No sitte oli vihdoin mun vuoro. Mamma touhus sen Neidin kanssa, niin mun kasvattaja nappas mut. Se olikin jo laittanu munt nätiks. Puuteroi ja kaikkee hianoo prinsessa-hommaa:

No se tuomari, jolla oli tooosi pitkä nimi, tykkäs musta kauheesti. Ihan kauheesti. Mää pääsin semmoseen "värin paras" -valintaan. No siinä mää jouruin jo ihan vieraan tätin syliin, kun kaikilla tutummilla oli "muita hommia". Mut ei se mitään, mää olin tosi ilonen ja reipas, niinku aina. 

Mää hävisin sen värikisan tolle toooosi isolle jättikissalle. 

No sitten se tuamari vähän aatteli, että mää olisin paras kaikista pennuista, joita se oli tänään nähny. Mutta en ollu. Toi joku Irma tai birma oli:

Aika jännä kisa. Se kehu meitä molempia kilpaa!

Mutta ei se mitään, sain mää kuitenkin semmosen "pentu-sertin" ja ruusukkeen. No sitte munki työpäivä oli ohi. Sain ruokaa, otin torkut, ja sitte me lähdettiin kotiin. Ei onneks ollu pitkä matka :)

MUN! 

Mamma kävi kurkkimassa muitakin blogikissoja. Se löysi 5-vuotis synttäreitään juhlivan Ellan patjan alta, muttei Ellan ihmistä. Sitte mamma löysi Caleanan häkin, muttei vilaustakaan Caleanasta tai sen ihmisestä. Sitten mamma näki Penan ja Penan ihmiset. Pena ei vissiin tänään päässyt kertaakaan karkuun :) Paitti nominoinnista! Tai siis ny tänään ne vähä niinkö "lintsas", ku ne ei menny ollenkaan jatkojen etkoille :) :) :) 

Onnea kaikille karvakamuille serteistä ja synttäreistä ja semmosista. Ja hyviä unia kaikille, mua ainaki väsyttää, oli se niin pitkä päivä!