lauantai 1. maaliskuuta 2014

NeitiCassisen karkureissu

Kiitos kaikille myötäelämisestä, sisäkissamme karkureissu oli ikävä ja pelottava kokemus. Kerronkin tässä teille koko tarinan.
 
NeitiKassinen tänä iltana,
valtaamassa jälleen paikkaa tietokoneen edessä =)


Meidän perheen ihmispalvelijat päättivät lähteä hiihtolomalla ihan ulkomaille saakka lomailemaan. Kissat vietiin hoitoon perheeseen, jossa olivat olleet ennenkin "lomailemassa". Tosin perhe oli tällä kertaa mökillään, joka sijaitsee 42 kilometrin päässä meiltä kotoa, tismalleen kaupungin toisessa päässä. Kissat olivat kerran vierailleet pikaisesti tuolla mökillä, mutta eivät koskaan olleet ulkoilleet siellä. Varsin vierasta seutua siis.

No eipä mitään, eipä vissiin. Pakkasimme sunnuntaina aamupäivällä kissat tavaroineen autoon ja veimme ne hoitopaikkaansa. Kissat oli matkan rauhallisia ja perilläkin nuuskivat ja tutkivat paikkoja innoisssaan, erityisen innoissaan olivat mökin kaikista puurakenteista, joita pitkin pääsi korkealle ja melkein ihan joka paikkaan. Kaikki oli hyvin ja me lähdimme omille matkoillemme innoissamme.

Pääsimme perille kohteeseemme seuraavan päivänä, maanantaiaamupäivällä. Päästyämme hotelliin saimme tekstiviestin, että NeitiCassinen on karannut yöllä. Siinä samassa salamanväläyksessä tajusin tehneeni emämokan. Muistin heti, että olin täysin unohtanut kertoa sukulaisille, että sitten viime vierailun NeitiCassinen on oppinut avaamaan oven kuin oven kahvaan hyppäämällä. Ja siksi kotonamme ulko-ovi on aina lukossa.


Sukulaisemme oli herännyt aamuyöllä puoli kuuden jälkeen johonkin kolaukseen ja nousi katsomaan mitä tapahtui. Ensimmäisenä hän näki avonaisen oven ja KissaKaramellin takan edessä hämmästyneenä, silmät suurina. Ovi kiinni ja täysetsintä päälle, ja tilanne selvisi nopeasti, että toinen kissoista puuttui.

Noniin, siinä sitä oltiin. Karmein tilanne ikinä. Me ulkomailla ja kissa karkuteillä kotimaassa.

He ihmettelivät kovasti sitä, miten ihmeessä ulko-ovi oli "aukiauki". He eivät millään meinanneet ymmärtää ja uskoa, että kissanketale osaa avata ovet. NeitiCassinen oli hypännyt oven auki ja hävinnyt aamusumuun. Heillä kun on mökin ovi aina "auki, siis ei lukittuna, vaan niin että aukeaa sisältä kahvasta. Ulkopuolella ei kahvaa olekaan, ettei sieltä mitään mörköjä sisään pääse =) .

Perhe etsi kissaa "kissain ja koirain" kanssa, heti katoamishetkestä alkaen, ja koko päivän. Veivät kotoamme tuodun viltin ja kantokopan ja ruokaa kuistille.  Ja etsiskelivät kissaa laserosoittimien avulla ja KissaKaramellin avulla ja vaikka miten. Mutta NeitiCassisesta ei näkynyt vilaustakaan, ei karvatupsua eikä hännännipukkaa. Katti oli kadonnut kuin tuhka tuleen.

Me olimme ulkomailla, emmekä voineet kuin tsempata ja kannustaa perhettä, neuvoa vähän ja lopulta laittaa kaikkiin sähköisiin välineisiin katoamisilmoitukset. Olin jo AIVAN varma, että sitä kissaa ei siten ikinä löydy. Ajattelin kissan lähteneen kohti kotia, kun sitä kerran ei näkynyt missään lähistöllä. Ja siltä kotimatkalta Tampereen kaupungin läpi ei kissaparka taatusti olisi selvinnyt!

Lopulta 15,5 tunnin kateissaolon jälkeen, maanantai illalla puolikymmeneltä kissa oli hypähtänyt mökin ikkunalaudalle. Saimme siitä heti viestin ja olimme todella huojentuneita, se on hengissä!

Kissa ei ollut antanut itseään kiinni, ja niinpä perhe tyytyi jättämään mökin oven raolleen. Houkuttelivat KissaKaramellin ja ruokien avulla, ja lopulta NeitiCassinen hiipi sisään kello kymmeneltä illalla,  puolen tunnin houkuttelun päälle, oltuaan reissussa noin 16 tuntia.  Oli kuulemma kovin kylmissään, ja hakeutui heti lämpimään paikkaan nukkumaan. Ei kuulemma ollut nälkäinen, mitälie saalistellut päivän aikana =) . Tais olla kissalle "elämänsä reissu" =)

Työvoitto, hallelujah meidänkin lomamatkan pelastus. Saatoimme asettua huojentuineina nukkumaan, kun tiesimme kissan olevan tallessa ja oven takalukossa =)

Palasimme kotiin keskiviikkona. Karkureissu ei näkynyt kissassa mitenkään =) Eikä muukaan lomareissu, onnelliset kissat saapuivat kotiin ja kehräsivät jo heti mennen tullen.

Loppu hyvin kaikki hyvin! Huoh!


Torstaina saimmekin paketin ulkomailta, Zooplussalta

CatDancer lelu oli oikein mieleinen =)

Ps. Meilläkin on muuten eteisen/tuulikaapin oven kahva nyt käännettynä nurinpäin. Saattaa vieraat hämmästellä, miten meiltä pääsee ulos =)  Mutta eipä pääse kissa eteiseenkään asti, josko jostain syytä ulko-ovi olisi joskus auki. Ja onhan tuo kissojen eteiseen pääsykin aiheuttanut säikäyksiä, kissat ovat muutaman kerran istuneet kotiintullessamme eteisessä ulko-oven takana, ja läheltä piti tilanteita on pari takana.

30 kommenttia:

  1. Olipa hirmee seikkailu! Onneks NeitiKassinen palas mökille, eikä lähteny hortoileen kotiinpäin. Täytyy todeta, että Neiti on todella viksu, kun on oppinut avaamaan ovet.

    Sitten me lopuks uskalletaan tunnustaa, että meitä kovasti nauratti tää lause: NeitiKassinen oli hypännyt oven auki ja hävinnyt aamusumuun. Hih hih, hävinny aamusumuun. Sä kirjotat hauskasti. Tykätään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, kiitos =)
      Tunnustuksia on kiva saada.

      Poista
  2. Tuo olisi kyllä mitä kauhein tilanne! Kissa pulassa ja itse täysin kyvytön tekemään mitään :( Hyvä kuitenkin, että karkulainen löysi takaisin lähtöpaikkaansa terveenä ja hyvävoimaisena. Toivottavasti ei toista tempaustansa.

    Meilläkin on ulko-ovi aina lukossa-lukossa. Friede osaa hypätä kahvaan ja avata ovet, vaikka se ei sitä ole tehnyt pitkään aikaan. Ja tästä tuli mieleen, että kissanhoito-ohjeisiin pitää lisätä merkintä ovista! (Olen kirjoittanut ohjeet kissanhoitoon siltä varalta, jos niitä joskus pitää jonkun muun hoitaa.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mahtava idea, kissanhoito-ohjeet. Niin ei aina tarttis yrittää pinnistellä, mitä pitikään muistaa sanoa. Ja tosiaan toi ovi-homma olis taatusti hoidossa!

      Poista
  3. Apua, ihan karmea tilanne kun itse ei voi tehdä mitään karkulaisen löytämiseksi! Onneksi, onneksi saitte karkulaisen vahingoittumattomana takaisin ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sillä taisi olla elämänsä seikkailu =)

      Poista
  4. Apuaapuapapua! Onneksi kaikki kääntyi oikeinpäin. Siinä vaiheessa tästä tuli tosi hyvä tarina <3

    VastaaPoista
  5. Missähän NeitiKassinen on karkumatkansa aikana kuljeskellut vai onkohan kenties nököttänyt vain jossain piilossa ihan paikoillaan? Onneksi kaikki kääntyi hyvin päin! Olipa kyllä melkoinen trina, huh!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jaa'a. Muuta ei tiedetä, kuin se, että 8 henkilöä ja yks katti etsivät päivän mittaan tunteja, näkemättä vilaustakaan.

      Tuona päivänä satoi vettä, luultavasti lymyili enimmäkseen jossain lähistöllä jonkun mökin tai saunarakennuksen alla, mitä siinä lähistöllä on. Etsintäjoukot kyllä pyllistelivät naapureidenkin saunojen alle näkemättä kattia, mutta ei se vielä kerro sitä, etteikö katti olis jossain parrun päällä könöttänyt..

      Kai se oli kiva leikki seurata, että mitä noi oikein vouhkaa ja möyhkää noitten lasereittenkin kanssa =)

      Poista
  6. Huh, sepäs oli tarina! Meillä pidetään myös ulko-ovea aina "lukossa-lukossa" ihan varmuuden vuoksi, vaikkei kissat ole ikinä osoittaneetkaan osaavansa aukoa ovia. Eihän sitä ikinä tiedä, milloin ne senkin tempun oppivat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meilläkin meni aikansa, ennenkuin älyttiin, että se on kissa joka niitä ovia aukoo. Meillä teinit yrittää hallita kissojen (ja aikuisten) kulkemisia huoneisiin, ja pitävät oviaan aina kiinni. Poika oli alkuun mulle vihainen, että mitä äitee duunaa ja käy öisin hiippailemassa hänen huoneessaan ja jättää ovetkin auki.. kunnes selvisi, että kattihan se olikin =) Ensin ei uskottu. Mutta ennenpitkää oli pakko uskoa, varsinkin kun lopulta näki kissan istuvan kahvan päällä =)

      Poista
  7. Huh huh. Karmaisevan jännittävä tarina, jolla oli arvoisensa onnellinen loppu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi! Nyt jännityksellä odotetaan, innostuiko katti villistä vapauden tunteesta, ja yrittääkö joka välissä karata!

      Poista
  8. Huh-huh sanon minäkin, kaikkein pahin tilanne kun ei ole itse paikalla eikä voi oikein tehdä mitään. Onneksi NeitiKassinen palasi ehjänä takaisin ja tekin voitte nauttia loppulomasta ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näipä! Väännettiin kotonakin eteisen oven kahva nurinpäin, ettei pääse enää eteiseenkään. Oltiin nyt viikonloppuna miehen kanssa poissa kotoa, ja meidän ollut lasten ja kissojen vahti sanoi, että viime yönä katti oli useaan kertaan yrittänyt eteiseen ja oli oikein huutanut ja ulissut kiukkuisena, kun ei ovi auennut =)

      Poista
  9. Entistä kamalampaa, jos ei edes pysty osallistumaan etsintöihin! Onneksi tämä päättyi hyvin <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siinä ehti tosiaan voimattomana luopua toivosta, kun ei koko päivänä etsijät nähneet katista vilaustakaan.

      Poista
  10. Neiti Cassinen! Wau! Kerrot sitten joskus kissoin kesken missä seikkailit ja mitä näit, hys nyt... ei ihmisille... <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Purrrrrrrrrr, kurrrrrrrr, tietenkin Myrtti. Nyt shhhhhh

      Poista
  11. Hui että, voin vain kuvitella, miten kamalaa on ollut odotella kuulumisia voimatta tehdä mitään... Onneksi tarinalla oli onnellinen loppu! Täytyy pitää tämä mielessä, sitten kun joskus omakotitaloon päästään eikä ulko-ovesta olekaan enää vastassa rappukäytävä (josta kissan saa vielä kiinni), eikä ovikaan ole aina lukossa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rappukäytävä onkin hyvä "vara". Meillä on ovesta viiden metrin päässä autotie. Siellä missä karkasi, on onneksi lähistöllä vain vähän asutusta ja autoja; pikku mökkitie vain.

      Poista
  12. No huh huh. Loppu hyvin kaikki hyvin. Kyllä vaan kissat on viisaita ja kekseliäitä. No tietty hypätään ovenkahvan päälle jos tekee mieli ulkomaailmaa vähän tutkia :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinpä! Ja tämä neiti on Kovin vaativainen, vahvatahtoinen! Nalli isolla äNNällä ;)

      Poista
  13. Ai kamala, hirveä tunne olla niin avuttomana kaukana ja varmasti hoitajillekin, kun on heille hoidettava uskottu ja sitten se menee ja katoaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yritettiin kyllä vakuuttaa hoitajille, että meidän oma moka kun ei muistettu varoittaa ovista, mutta eihän se tietenkään rauhoittanut..ennenkuin katti palasi "rikospaikalle" =)

      Poista
  14. Onpa ollut kauhea tilanne! Mikä onni, että NeitiKassinen palasi vahingoittumattomana. Kyllä sydän nyrjähtää sisäkissan kadotessa hetkeksikin ulos irtaalleen...

    Tätikissojen luona on myös kahvat nurin käännettyinä. Ennen kääntöä on höpötassuja haettu niin puun latvasta kuin lähimetsästäkin. Ikinä eivät onneksi ole pitempään olleet karussa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä luulen, ettei meilläkään neiti olisi kotosalla pitkälle lipsahtanut. Mutta karkupaikka oli keskellä metsää ilman selkeää rajattua omaa pihaa.. Sehän oli kaupunkilähiössä elävälle katille kuin päiväuni lumotussa metsässä :)

      Poista

Kiitos, kiva kun kommentoit