tiistai 14. helmikuuta 2017

Hiljaiseloa ja Suuria Suunnitelmia

Tultiin pikaisesti kertomaan, että mamma suunnittelee hurrrjia!

 Me ollaan lähdössä ulkomaille!

Meillä on omat passit ja kaikki!

 Jouduttiin kyllä käymään yhdellä ylimääräisellä piikillä ....
(ettei saada jotai vesikauhaa tai jotai)

....ja me joudutaan pesulle ennen matkaa, yhyhyyy!
WHUUUUUT???Piiloon!!

....mutta sitten plikat mennään!!
No joo pääasia on, että päästään mamman mukaan!

Ollaan harjoiteltu telttailua jo kovasti, kun kuulemma
päästään siellä telttailemaan tällä ikiomalla teltallamme.

Oiii kuinka onkin ollut mukavaa...

 ... kun mamma pitkästä aikaa kaivoi tämän meille leikkeihin.

Kirjotellaan sitten matkakertomusta, kun tullaan. Paitti jos on tylsää, siitä me ei virkata mitään...

Heippati ja terkkuja kaikille!

torstai 5. tammikuuta 2017

The world is my Oyster

Eilen satoi lunta. Hiljaisuus ja leijuva näkymä ikkunassa muistutti ihan lumihiutalepalloa 😻 

KissaKaramelli istui sohvan selkänojalla ulos tuijotellen, täysin lumoutuneena lumihiutaleista, ihan kuin minä aikanaan lapsena noista lumihiutalepalloista. KissaKaramelli tuijotti ulos pää kallellaan ja kehräsi kovaäänisesti ikkunasta avautuvalle maailmalleen. 

Vaikkei lumisade näissä kuvissa erotukaan, näkyy niistä kissan kaiho ja lumo. Kissan ja lumisateen luoman vahvan tunnelman vuoksi minäkin heittäydyin tunnelmalliseksi ja runojen siiville. Osa kuvateksteistä on napattu netistä tuntemattomilta ja osa on enemmän ja vähemmän allekirjoittaneen omaa käsialaa 😉


"Ruutujen takaa katson maailmaani.
Se on valkoinen, puhdas kuin lumi."

 "Siellä sataa lunta pehmeästi, minä kuuntelen.
Hetkessä tämä päivä muuttaa menneet päivät"

"Lumi peittää alleen maan
kalpeilla helmillään ja timanteillaan"
 
"Ikkunasta sitä katselen, pieni kissarukka. Ikkunaan ilmaantuu  myös jäinen kultakukka."

"En tiedä miksi minua kiehtoo tuo outo näky,
jossa lumi on puhdas ja välkkyvä,
jossa mikään ei liiku ja kuitenkin on niin elävää.
Hengitän ja näen hengitykseni huurun."

"Olen kuin satumaassa, jossa hiutaleet leijuvat kuin tuhannet timantit.
Yritän kerätä niitä sadoittain sieluuni, turkkiini, kaikkialle."

"Puiden lumisilla oksilla minua odottaa äärettömyys.
Olen valmiina lähtöön, lennän, leijun...
Olen lumen valtakunnassa - niin vapaa"

"Ei mikään ääni maailmassa voita ääntä leijuvan lumen -
Ainoaa maailmassa, joka hiljentää kellojen lyönnin;  
Ainoaa maailmassa joka peittää alleen kaupungin hälyn;
Ja kietoo kohtaajansa pehmeään syleilyyn.

Ääni, joka ei ole ääni ensinkään,
on niin hiljainen, pehmeä ja rakas, että se
lohduttaa jokaista, jonka äärelleen rauhoittaa."




Puhtaan valkean lumen myötä toivotamme kaikille ihanaa uutta, alkanutta vuotta 2017. 
Olkoon se meille armollinen !

perjantai 30. joulukuuta 2016

Mirrien joulu

Joulu se oli meilläkin. Kissat olivat tapansa mukaan hyvin avuliaita kaikissa jouluisissa puuhissa. Mieluisinta seurattavaa taisi olla tonttujen pakkauspuuhat, ainakin KissaKaramellille, joka vielä öisinkin hiipi pöydälle tarkistamaan, löytyisikö sitä herkku-lahjanarua jostain hällekin. Ei löytynyt! NeitiCassian nenuun tuntui eniten kinkku, ja Cinnaan osui parhaiten kuusi!

Niin, kaikkien kissojen mielestä mamma ihan hemmotteli karvakasojaan tuomalla sisään iiiiison herrrkullisen vesikupin, ja siihen iiiiiison puun tuoksuteltavaksi ja nakerreltavaksi. NeitiCassinen kävi pureskelemassa alaoksiston risuja poikki, joilla Cinna leikki itsensä illasta toiseen ihan läkähdyksiin. Cinna oli kuusesta todella lumoutunut. Hetken sitä ihmettelin, tämä oli kuitenkin jo Cinnan toinen joulu meillä. Sitten muistin.. Cinnahan saikin viime vuonna pennut juuri ennen joulua, eikä tainnut olla muusta paljoakaan kiinnostunut 😃 Mutta nyt Cinna viihtyi todella paljon kuusen alla. Tuijotellen, vähän nakerrelen, vettä hörppien. Cinna joka ei yleensä esimerkiksi ole kiinnostunut sohvan selkänojasta nukkumapaikkana, saattoikin löytyä sitä tuijottelemasta kuusta, tai nukahtaneena kesken ihailun, kuten tässä alla:

On pehmeän pörröinen unen maa, missä kissa saa rauhassa tassuttaa
ja vaania, nuuhkia sopukoita, joissa vilahtaa outoja hahmoja noita.
On hyrinää, murinaa, mau'utaa ja mukavasti kylkeä kääntää saa.












Pikkukissa kummastellen katsoi oven suusta
kun ei ollut koskaan ennen nähnyt joulukuusta.
"Punainen ja keinuva on juuri tuossa oksassa,
mitähän se sanoo jos nyt koetan tassulla?"

Kas, Kissalan lapset iloissaan 
ovat joulua viettämässä, 
he laulavat hiljaa miu, mau, mau, 
ovat piirissä pyörimässä. 

Ja hauska on heillä piirissään 
kun pyörivät riemuisasti, 
ja laulavat hiljaa, miu, mau, mau, 
ihan illasta aamuun asti.



Kävi meillä jouluaattona pukkikin, Ukko Punanuttu!

KissaKaramelli tarkisti pukin KAIKKI hajut 😂 
Myös Cinna tarkisti pukin Hoodit ja muuvit


Taisi löytyä pukin helmoista aikas monen kodin (suorastaan huumavat) tuoksut,
kun Cinna jäi niitä näin suu auki makustelemaan 😁  
 
Mielensäpahoittaja loukkaantui,
kun muut vaan tuntui saavan paketteja toistensa perään ....

Eikö mulle mamma oikeesti oo mitään? Tää pussi on ihan tyhjä?

No vihdoin MUN!!
Annas jätkä tänne se ja vähän sassiin!

No naru ainakin on sentään laatutavaraa!

Cinnaa sen sijaan paketti jännitti niin,
ettei meinannut uskaltaa mennä lähellekään

KissaKaramelli testaa!

Mitä, oliks tää joku yksinpeli vai? tuumaa Cinna
Lelusta viis, KissaKaramellin mielestä paras joululahja löytyi mamman paketista;
 villasukat, joilla nukkuessa näkee joulun parhaat unet :)

Kaikki lahjat olivat kissoille mieluisia. NeitiCassinenkin oli varsin innoissaan joukoissa mukana, mutta jostain syystä on onnistunut väistelemään valokuvia 😃


Yksi onneton kuva löytyi hetkestä, jossa NeitiCassia
intoutuu härnäämään tuolin alla istuskelevaa Cinnaa



Sitten vielä terkkuja Laitilasta, jossa asuu Cinnan pennuista Barnabas 💖


Barran joulupaisti 

"Lumisesta metsästä valjasteli kotipihalle kissimirri,
kas kummaa, sillä nyt suussaan olikin hiiri!
ylpeänä se kuljetti näyttämään kaikille metsänmaistia,
siitäpäs riittäisi Barra-herralle maukasta joulupaistia." 



Vauhdikkaita viime hetkiä tälle vuodelle ja rauhaisaa paukutonta 💣 vuodenvaihdetta kaikille!

torstai 17. marraskuuta 2016

Merkkipäiväänsä viettää


Tänään 2-vuotis merkkipäiväänsä viettää Kattikaneli alias Cinna

Juhlimme perhepiirissä

Ja onnittelemme koko Amurin T2-pesuetta
Kuva @Amurin siperiankissat

sunnuntai 13. marraskuuta 2016

Cinna ihmemaassa




"Katso tänne." Hän osoitti maata. "Mitä näet?"
"Jälkiä"", sanoi Nasu. "Tassunjälkiä."
Hän vingahti innoissaan.

"Oi Puh! Olisikohan se... tuota... Tärppä?"
"Ehkä on"", sanoi Puh. "Milloin on, milloin ei.
Tassunjäljistä ei koskaan tiedä."



Vaan ei tällä kertaa ollut Tärppä! Vaikkakin tämä kyseinen tassuttelija eittämättä olikin ihan "tärppästikkuna" ja silmät lautasina. Käytiin nimittäin Cinnan kanssa taivastelemassa lumisia maisemia. Cinnahan ei siis edelleenkään osaa kulkea valjaissa muutamia askelia pidempiä matkoja. Ulkoilu on enimmäkseen istuskelua ja tuijottelua. Minä kannan kissaa paikasta toiseen...mikä onkin muuten kuvaamisen kannalta ihan loistavaa! Postailenkin tässä nyt kuvia hämmentyneestä Cinnasta lumisissa maisemissa.


”Kertoisitko minulle mihin suuntaan täältä pitäisi lähteä?”
Se riippuu aika paljon siitä mihin haluat mennä,”
“Ei sillä niin väliä…,“
Sitten on se ja sama mihin suuntaan menet,”

"“Minä aion istua tässä,lakeija kissa sanoi, 
“huomiseen asti…tai ehkä ylihuomiseen,
 lakeija kissa jatkoi yhtä tyynesti
,
ihan kuin mitään ei olisi tapahtunut."

"Lakeija Kissa katsoi tilaisuuden sopivaksi ja toisti 
oman huomautuksensa hieman muunnellussa muodossa.
Minä aion istua tässä,” se sanoi, “aina silloin tällöin päiväkausia
."
"Liisa Kissa alkoi kuitenkin tuntea olonsa epämukavaksi...
Liisa Kissa etsiskeli pakotietä, ja pohtiessaan
pääsisikö livahtamaan kenenkään näkemättä."

"Liisa Kissa ei ollut koskaan nähnyt niin kummallista
krokettikenttää metsää: se oli täynnä vakoja lunta ja pengermiä jäätä." 

"Kissa tuntui ajattelevan, 
että sitä oli jo tarpeeksi näkyvissä."

“En pidä yhtään sen ulkonäöstä.."

"Melkein toivon, etten olisi mennyt siihen kaninkoloon lumiseen metsään,
mutta silti... silti... onhan tällainen elämä aika jännää!
Mitä ihmettä minulle on oikein tapahtunut?
Kuvittelin aina ennen kun luin satuja kuuntelin KarkkiKaksosia,
ettei sellaisia asioita koskaan oikeasti tapahdu, ja tässä minä nyt olen,
keskellä satua lumista metsää! Minusta pitäisi kirjoittaa kirja postaus.
Totta totisesti, ja kirjoitankin, kunhan kasvan isoksi ...

... - mutta, minähän olen jo iso!"

Sen pituinen se. Mamman oli jo aika kantaa hämmentynyt kissa kotiin lämmittelemään :)


Kuvatekstien lainaukset:
LIISA IHMEMAASSA. Kirjoittanut Lewis Carroll, suomennos Tuomas Nevanlinna




Ja tiedoksi kaikille, myös Karkkikaksoset pääsivät ulkoilemaan.
Se reissu jäi lyhyeksi, taloa kierrettiin heinänkorsia nakerrellen.
Muuta eivät tarjenneet!


Ensi viikolle on luvattu lämpenevää säätä!



Ps. ♥ Onnea ponnea Naukulaan viidestä ihanasta punanutusta 

maanantai 10. lokakuuta 2016

Mamman kanssa mustikassa vol 2

Kuten edellisessä postauksessa kerroinkin, kävin kesällä kissojen kanssa mustikkareissuissa. Ihan vaan lähimetsikössä, pikkuämpärin kanssa :) Kissoillamme laadunvalvonta pelaa kyllä todella hyvin, ja ne tekevät äärimmäisen tasalaatuista tarkkaa työtä! Nimittäin näiden marjareissujemme perusteella voin todeta, että kissan kärsivällisyys marjametsässä on tasan puoli kiloa :) Joka kerta :) Ei sen enempää, eikä vähempää :) Tässä yksi KissaKaramellin puolen kilon mittainen mustikkareissu kuvina:

Metsään vie mustikkakissan tie..
KissaKaramelli oli niiiiiiiin onnellinen
päästessään mamman kanssa metsään,
että pitkät tovit se vaan kehräili, kiersi
ympäri ja puski mammaa joka puolella.
Siinä oli välillä mustikkaämpärikin vaarassa
kaatua, niin tarmokkaasti  KissaKaramelli
näitä rakkaudentunnustuksiaan esitti
.
Rakkaudentunnossaan kissa päättikin etsiä
mammalle ne ihan parhaat mustikkamestat
Nuuh nuuh!
"Täällä mamma!"
"Siis kato kuinka paljon näitä on!"
"Eikös olekin hyvä paikka?"
"Mä oottelen tässä!."
"Mutta ooksää mamma huomannu, että 
nää on ihan kamalan pahan makuisia ?"

"Kultaseni älä huoli, sinä saat pitää tonnikalasi, minä hoitelen nämä marjat!"