sunnuntai 31. elokuuta 2014

Metsän siimeksessä

Karkkikaksoset ovat nopeasti päässeet kiinni arjen rytmiin ja rutiineihin kesälomien jälkeen. Jopa nopeammin kuin me ihmiset. Aamuisin kissulit tarkkailevat meidän puuhia. Aika nopsaa katit huomaa, olemmekö lähdössä töihin ja kouluun vaiko emme. Kun NeitiCassinen huomaa, etten ole lähdössä töihin, alkaa hän kiertämään minua ympäri pyytäen ulko-ovelle, lenkille. Jos lupaan, että lähdetään, tulee KissaKaramellikin jalkoihin pyörimään. Ja sitten mennään :)

Viikonloppumme sujui siis ulkoillessa. Sekä kissojen kanssa että puutarhan syyshommissa. Kissojen kanssa olimme molempina päivinä "viidakkoreiteillä", ja jalkakäytäviä kuljimme vain päästäksemme metsään :)

Metsän hengettäret, täältä me tullaan..
Rinta rinnan ...
..Peppu pepun...
(Tää kuva on oikeesti jo edellisviikonlopulta, mutta kun tää sopi teemaan ja tarinaan...)
...ja nokat nokitusten.
Nuuh. Hei tsiiis pliis, mitä sää oot syäny?
Siis pikkasen hajurakoa kiitos!
Mutta ulkona oli lauantaina vähän kolea sää,
sisällä jo piti ihan lämmitellä tiiviisti sikkon viekussa!
Meillä oli lauantaina yökylässä ihana 4-vuotias prinsessatyttö.
Prinsessalla kävi tuuri, hän sai turvakseen tavallista pörröisemmän unilelun...

Sunnuntaina suuntasimme jälleen metsään. Tosin matka meinasi
 tyssätä tauottomana kuuluvaan koiran haukuntaan.  NeitiCassisen
piti kauan tuijottaa, tuleeko se "räksy" sieltä mutkan takaa vai ei. 
Ilmeestä päätellen KissaKaramelliä harmitti moinen viivyttely,
vaikkakin hää hyödynsikin koko odottelun ruohonsyöntiin
:)

Ei se koira kuitenkaan ilmiintynyt ! Niinpä lopulta matka jatkui metsään :)
Kissat valitsivat reitikseen ympyräisen pururadan läpi menevän metsäpolun. 
Välillä se koiran haukunta sai Karkkikaksoset jähmettymään.
Ensin piti varmistua reitin turvallisuudesta....
... ennenkuin matka saattoi jatkua!
Pienen pururadan "sisustassa" kuului kaikenlaisia muitakin ääniä...
mm yksi mies juoksi ympyrää ja niisti "ilmaan" vähän väliä.
Se ääni sai kissat valppaaksi, ja tuntuivat luulevan ukkoa vähintään "hiiviöksi" :)
"Hiiveistä hiiviöistä" huolimatta jännittävintä taisi kuitenkin olla
kohtaaminen sittisontiaisen kanssa. KissaKaramelli ainakin vaati
selitystä, että mikä se oikein oli.
Eikä kumpikaan uskaltanut koskea siihen =)

Ihanaa syyskuun ensimmäistä viikkoa! Sää näyttää paljon paremmalle kuin elokuussa, joten tervetuloa syys! Ja tervetuloa Pajunkissa lukijaksemme :)

Muuten, saimme tänään postia, nam nam! Postaamme paketista ihan lähiaikoina. Slurps!

16 kommenttia:

  1. Mukavan näköistä metsäretkeilyä:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kissojen, pääsen välillä metsään minäkin. Yksin ei tulisi lähdettyä... minä kun en sienestä tmv.

      Poista
  2. Vai että sittisontiainen! Miksei se jännä olekin ;)

    Kaikenkaikkiaan teillä on kyllä hienot ulkoilumaastot siellä. Enkä lakkaa ihmettelemästä tyttöjen kylmäpäisyyttä! Kyllä ei joka kissa lenkkeile tuolleen, kun on ihmisiä, KOIRIA, autoja ja kaikkia kulkijoita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onnenamme on hoidettu pururata ihan nurkalla. Kohta ikävä kyllä lenkki lyhenee talven ajaksi. Se kun on talvisin varattu vain suksijoille, ja me ei osata suksia.... (vielä :) ) Ajatelkaas meitä tandemsuksilla viuhumassa alamäkee :)

      Niitä muita kulkijoitakin nämä hämmästyttää. Hyvin usein pysähtyvät kommentoimaan jotain.. Ihmettelevät enimmäkseen :) Välillä, aika usein kuulen sanottavan: "mää oon kattellu teitä ennenkin, nehän kulkee kuin koirat.." tai "mitä ne oikein on kun ne kulkee tollai". Juuri eilen sunnuntaina yksi ohikulkenut rouva sanoi "Ai nehän on kissoja. Mää kattoin tuolta kauempaa että ompas KUMMALLISEN näköisiä pieniä koiria". Tänks :)

      Poista
  3. Ihaillen katselen tätä stereoulkoilua. Miten hienosti kaksoset askeltavat flexiensä päässä 🐾!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siinä ne on kyllä taitavia! Onneksi, olisi vaikeaa lähteä vain toisen kanssa, koska toinen itkee niin sisälle yksin jäätyään..

      Poista
    2. Samoin minä ihailen tätä stereoulkoilua :) Uskon että ihmiset ihmettelevät, koska ne ihmettelevät yhdenkin kissan taluttajaa.

      Poista
  4. Vai että "kummallisen näköisiä pieniä koiria" :D Ootte aika hurjia plikkoja, kun uskallatte ulkoilla lenkkeilijöiden ja koirien seassa.
    Me ollaan ujoja maalaispoikia ja jännintä on sänkipellolla ulkoilu (henkilökunta ei edes yritä viedä meitä läheiselle pururadalle..). Suloo alkaa heti pelottaa jos Anna ja Robert vähänkin juosta tömistelee :) T: Sulo ja Robert

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me ollaan niin kamalan uteliaita. Se uteliaisuus vie minne nenä näyttää :) Ja mamma seuraa. Silloin se olis kyllä voinu lyödä jarrua, kun me sikkon kanssa päätettiinkin kiertää koko pururata ympäri.. Ei me älytty, kuinka pitkä lenkki se oli. Ihan piti välillä huilata :)

      Poista
  5. Voe että teillä on aina hauskat reissut! Mites ihmisorjat.. lähteekö ne helposti lenkille?? Meidän ihmiset ei viitsi ei sitten millään!
    -Blackie-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No enemmän se taitaa olla niin , että mitä kurjempia rästikotitöitä sillä on, sen varmemmin se lähtee meiän kaa. Pako arjesta satumetsään asti...

      Poista
  6. Ihania ulkoilukuvia! Kisut selvästi nauttivat retkistään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on totta! Karkkikaksoset niin nauttivat kävelylenkeistä!

      Poista

Kiitos, kiva kun kommentoit