Retkeilemässä

Käytiin NeitiCassisen kanssa helatorstaina vähän pidemmällä ulkoilureissulla :) Oltiin reissussa kolme tuntia, joka olisi ollut liian pitkä aika laiskanpulskealle kotikissalle käveleskellä. Niinpä otettiin kissareppukin hätiin. Kissa matkusti mennessä koko matkan ja palatessakin pitkän matkaa repussa; nenä nuuskien maailman hajuja ja tuoksuja. Kovin näyttää kissa tarkkaavaiselle repussaan :)

"Tooosi pitkän metsäkävelyn päätteksi
tultiin tämmöiselle isolle lätäkölle..."

"Ja sitä lätäkköä kiersi tämmöiset ihmepuiset polut.."

"Pääsin mennessä mamman kyydissä, ei tarvinnut niin jännittää"

"Tämmösiin maisemiin kiivettiin, sinne lätäkön toiselle puolelle!"

"Mamma jätti mut ensin reppuun tähystelemään! Yritti se laittaa mut varjoon viileämpään, mutta aika kapee oli varjokin siellä korkealla. Nii, mamma siis kuvaili siellä jotain muuta kuin mua!!! Siis puita ja sitä lätäkköä. Ja  meidän perheen tyttöä! Mikähän auringonpistos mammalle tuli? Yleensä se kuvaa vaan mua, tai siis meitä kissoja. Eikä mitää puita ja lätäköitä!! Höh!"

"Sitten oli mun vuki! Nimittäin päästä tutkiin maisemia!"

"Vähän olin ensin varovainen, 
olihan ne ihan uudet hoodit mulle!"

"Mutta sitte mää iha rentouruin, ku siellä oli niin kivoja paikkoja..."

"...ja kivoja tuoksuja.."

"Ja koska kissan pitää aina päästä
ylöspäin, menin minäkin.."

"Niinku semmosille jylhäkallioille tai jotaa!"

"Mää olisin maastoutunukki sinne tosi hyvin "

Mutta routa porsaan kotiin ajaa..

Ja niin oli tämänkin pikku kissan lähdettävä alaspäin..

"Tuu varovasti mamma, tää on aika vaikeeta maastoo ihmiselle!"

"Ihanaa mamma, mää sulle hurisen ja purisen, kun täällä on niin kivaa"

Mutta aikansa kutakin, ja nyt oli aika jatkaa matkaa kotia kohti!

"Joo, on se hyvä että täällä oli noita puisia polkuja!
Muuten oltais kastuttu, väistämättä!"

"Siä mää sitten menin, puupolkuja tytön perässä.."

"Sen mää vaan sanon että mielenkiintoisia hajuja oli matkalla!!"

"Mutta sitte mua ei enää huvittanu! Kun ne polut vaan jatku ja jatku!
Ja se tyttö vaan meni ja meni! Enkä kyllä tunnusta, ettenkö ois muka jaksanu!"

"Pysähdyin vaan ihaileen maisemia. Nih!"

Ja sit mamma nappas mut sylin ja reppuun. Tyttö väittää, että mää muka paluumatkalla vähän torkuinkin repussa, silmät puolilupallaan. Mutta en tunnusta mitää! Mää siis vaan nautiskelin. Nenä kävi koko ajan. Mää otin maisemat tuoksuina :)

Ja todistaakseni sen, juosta
jolkottelin loppumatkan kotiin!

Oli se sev'verran kiva reissu, että vähän on vaikeeta ny ollu kestää sisätiloja! Vonkhaankin ulos lähes tauotta! Kyllä ne kohta heltyy :) Ennen vesisateita? Vai?