sunnuntai 13. marraskuuta 2016

Cinna ihmemaassa




"Katso tänne." Hän osoitti maata. "Mitä näet?"
"Jälkiä"", sanoi Nasu. "Tassunjälkiä."
Hän vingahti innoissaan.

"Oi Puh! Olisikohan se... tuota... Tärppä?"
"Ehkä on"", sanoi Puh. "Milloin on, milloin ei.
Tassunjäljistä ei koskaan tiedä."



Vaan ei tällä kertaa ollut Tärppä! Vaikkakin tämä kyseinen tassuttelija eittämättä olikin ihan "tärppästikkuna" ja silmät lautasina. Käytiin nimittäin Cinnan kanssa taivastelemassa lumisia maisemia. Cinnahan ei siis edelleenkään osaa kulkea valjaissa muutamia askelia pidempiä matkoja. Ulkoilu on enimmäkseen istuskelua ja tuijottelua. Minä kannan kissaa paikasta toiseen...mikä onkin muuten kuvaamisen kannalta ihan loistavaa! Postailenkin tässä nyt kuvia hämmentyneestä Cinnasta lumisissa maisemissa.


”Kertoisitko minulle mihin suuntaan täältä pitäisi lähteä?”
Se riippuu aika paljon siitä mihin haluat mennä,”
“Ei sillä niin väliä…,“
Sitten on se ja sama mihin suuntaan menet,”

"“Minä aion istua tässä,lakeija kissa sanoi, 
“huomiseen asti…tai ehkä ylihuomiseen,
 lakeija kissa jatkoi yhtä tyynesti
,
ihan kuin mitään ei olisi tapahtunut."

"Lakeija Kissa katsoi tilaisuuden sopivaksi ja toisti 
oman huomautuksensa hieman muunnellussa muodossa.
Minä aion istua tässä,” se sanoi, “aina silloin tällöin päiväkausia
."
"Liisa Kissa alkoi kuitenkin tuntea olonsa epämukavaksi...
Liisa Kissa etsiskeli pakotietä, ja pohtiessaan
pääsisikö livahtamaan kenenkään näkemättä."

"Liisa Kissa ei ollut koskaan nähnyt niin kummallista
krokettikenttää metsää: se oli täynnä vakoja lunta ja pengermiä jäätä." 

"Kissa tuntui ajattelevan, 
että sitä oli jo tarpeeksi näkyvissä."

“En pidä yhtään sen ulkonäöstä.."

"Melkein toivon, etten olisi mennyt siihen kaninkoloon lumiseen metsään,
mutta silti... silti... onhan tällainen elämä aika jännää!
Mitä ihmettä minulle on oikein tapahtunut?
Kuvittelin aina ennen kun luin satuja kuuntelin KarkkiKaksosia,
ettei sellaisia asioita koskaan oikeasti tapahdu, ja tässä minä nyt olen,
keskellä satua lumista metsää! Minusta pitäisi kirjoittaa kirja postaus.
Totta totisesti, ja kirjoitankin, kunhan kasvan isoksi ...

... - mutta, minähän olen jo iso!"

Sen pituinen se. Mamman oli jo aika kantaa hämmentynyt kissa kotiin lämmittelemään :)


Kuvatekstien lainaukset:
LIISA IHMEMAASSA. Kirjoittanut Lewis Carroll, suomennos Tuomas Nevanlinna




Ja tiedoksi kaikille, myös Karkkikaksoset pääsivät ulkoilemaan.
Se reissu jäi lyhyeksi, taloa kierrettiin heinänkorsia nakerrellen.
Muuta eivät tarjenneet!


Ensi viikolle on luvattu lämpenevää säätä!



Ps. ♥ Onnea ponnea Naukulaan viidestä ihanasta punanutusta 

16 kommenttia:

  1. Lämpenevä sää, voi pöh. Jäisi nyt tämä lumi, että saisi ihailla kauniita talvisia kissakuvia.

    Kirjallisuusviittaukset ovat jee! :3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa toivoi emäntä, lunta.. paljon lunta kiitos !

      Poista
  2. Tosi kätevä tuollanen paikallaan pysyttelevä kisu, saa kivoja kuvia! :D Ihania kuvia kaikki.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vielä kätevämpää olis, jos osais kuvata!
      Kuinka saakin paikoillaan olevasta noin tärähtäneitä!

      Poista
  3. Voi Cinna <3 Ja voi Karkkikaksoset :D

    VastaaPoista
  4. Bloggaajan unelma; paikallaan pysyttelevä kissa! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tarttis enää palkata kunnon kuvaaja :)

      Poista
  5. Vastaukset
    1. Haaveilen aurinkoisesta kuvauspäivästä, ei taida toteutua koska... marraskuu!

      Poista
  6. Vastaukset
    1. Hmmm, pitääkin etsiä jostain pikkuinen kruunu päähän :)

      Poista
  7. Ihanat kuvat ja ihana kertomus! ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, pitäisi useammin ottaa oikein kuvaussessioita :)

      Poista

Kiitos, kiva kun kommentoit