Näyttelykuulumisia Lahdesta

Hello! Ja terveisiä Lahden kissanäyttelystä, sunnuntailta. Tässä sepustuksia päivän kulusta. 

Lähdimme aamulla kotoa vähän seitsemän jälkeen. Autossa oli lähteissä pimeää ja kylmää, NeitiC huutelikin hetken, kunnes rauhoittui nukkumaan koppaansa. Perillä meitä odotti lääkärintarkastus. Oli kuulemma tullut vähän hammaskiveä, eläinlääkäri kehoitti tarkkailemaan suuta sanoen, että kun sitä alkaa muodostua, tulee sitä yleensä nopeaan tahtiin lisää. Muutoin saatiin "terveen paperit". Tai ainakin kissa sai :) Minusta ei ole takeita :) 

Eläinlääkärintarkastuksen jälkeen etsimme häkkimme. Kasvattaja oli jo lauantaina varannut ja desinfioinut meille häkin valmiiksi monien muiden siperiankissojen kanssa samaan "ympyrään". NeitiC oli komeiden kollien välissä, ja näyttikin todella pienelle kissalle, vaikka on ihan "keskikokoinen naaras sibsukka".

Neiti on keskellä tässä rivistössä.

Rakentelin neidille makuupussista pesän, jonne tämä välittömästi käpertyikin nukkumaan. NeitiC nukkui koko päivän kippuralla. Itselleen ominaista "yoogia" ei nähty, neiti ei selvästikään tuntenut oloaan tarpeeksi turvalliseksi eurohäkissä antautuakseen kunnon asentoon.

Ai mamma vaan!

Mitä ny taas?

Mamma älä stalkkaa!

Meille osui tuomariksi Marjatta Koskenkangas, jolla oli tuomarikokelas opiskelemassa tuomariuden jaloa taitoa. Se tarkoitti, että tuomaroinnit kesti EXTRA kauan. Niinpä saimme rauhassa odotella ja odotella. Neiti nukkui ja minä shoppailin... leluja ja ruokaa kissoille. Sitten taas vähän leluja ja ruokaa kissoille. Suunnittelin jo antavani lompakkoni jollekin muulle talteen saadakseni shoppailun kuriin. Tosin, ainakin leluostokset olivat pääosin vain eurojen luokkaa kerrallaan...

Yleisönäkymä

Omistajan näkymät

br />

Kissa tsiigaa yleisöä :)

Lopulta tuli meidän vuoro! Tuomari tutki kissaa ja selosti kaiken oppilaalleen. Harmikseni lukuisista yrityksistä huolimatta, oli turkkiin jäänyt huomaamattani kaksi takkua (selkä huovuttui vesisateessa). Tuomari oli tyytymätön takkuihin, ja "annatti tulla" oppilaalleen turkinhuollosta ja huollon puutteista pitkät tovit. Meitsi sai sapiskaa kolminkertaisesti, ensin tuomarin arvostellessa ja jutellessa "kissalle", sitten tuomarin opettaessa oppilastaan mitä näkee kissassa ja sitten vielä tuomarin kertoessa minulle perusteitaan arvostelulle. Arvosteluseteliinkin hän kirjoitti sen turkkiasian ihan kahteen kertaan. Voi voi. Siis saimme kyllä sertin, koska kissa oli sen arvoinen. Mutta tuomari ilmoitti ykskantaan, ettei turkin kunnon ja kissan hermostuneen mielentilan vuoksi ole mitään asiaa värinparhaaseen tai nominointiin. Saimme siis mennä takaisin näyttelypaikallemme noopein mielin. Vaikka serti napsahti, oli sanat sen verran nasevat, että jäi vähän ikävä olo. Ehkä mun taitamattomuutta kissan näyttelykuntoon laittamisessa ei olisi tarvinnut NIIIIIIN alleviivata. Tai sitten tarvitsi :)

Tuomari tsekkaa kissaa

Neiti ei todellakaan näyttänyt parastaan häntä koipien välissä:
komiat villahousut ja häntä jäi vallan katseilta piiloon!

Setelissä lukee: "Keskikokoinen naaras. Lihaksikas, tasapainoinen, kapeahko pää, excellent profiili. Silmät excellent muoto ja sijoittuminen, hieman suuret. Korvat excellent. Turkki hieman lyhyt. Hyvä laatu, alusturkki puuttuu ja turkki ei ole parhaassa näyttelykunnossa. Häntä keskipitkä. Hyvä lihaskunto, turkki ei kunnossa. Hieman hermostunut. EX CAP"

Juu, tekstistä näkyy, ettei tuomari ihastunut kissaan lainkaan. Yleensä niissä lukee kaikenmaailman ihastelua ja söpöstelyä ym. Noooh, näillä mennään. Sanotaanko näin että ei neitikään tykännyt tuomarista :) :) :)   (toimituksen huomautus: vaikka se Marjatta on kyllä oikeasti tosi kiva).

Toisekseen NeitiC:n mielestä taitaa olla jo kevät. Näyttelyyn ilmoittautumisen jälkeen NeitiCassisen turkki on vähentynyt huomattavasti ja KissaKaramellin vastaavasti kasvanut. Mietinkin itsekseni kissaa pestessä, että miten saisin vaihdettua näyttelyynlähtijän :) Ilmoittautumiset on viikkoja ennen, sitä ehtii siinä ajassa tapahtumaan vaikka mitä! 

Ruusekkeella koristettu häkki

EX1 CAP

Vaikka me neidin kanssa ei niin kauneuskilpailuun liittyvää menestystä ja gloriaa koettu (sertin nappaamista lukuunottamatta), oli näyttely varsin voitokas meidän kasvattajalle. Lauantaina kaksi kategorian parasta ja sunnuntaina kolme kategorian parasta! Onnittelut vielä tätäkin kautta! Tässä vielä tulosluettelot lauantailta ja sunnuntailta.

Ja meidän ilonhetkiä oli kohtaamiset häkin vieressä: monet ihastelivat ja kyselivät sibsukoista ja kamerat räpsyivät rivistössä. Kaiken huipuksi Pepsin ja Maxin emäntä kävi meitäkin tervehtimässä vieraillessaan sunnuntaina ensimmäistä kertaa elämässään kissanäyttelyssä. Oli tosi kiva tavata! Vaikka olinkin ehkä hieman "jäykähkö" tavatessani ihka ensimmäistä kertaa kissablogi -tuttavuuden livenä.. jännitti kamalasti :) Omat nimetkin jäi sanomatta :) Ja olisihan sitä ollut kiva pysähtyä vaikka kahville :) Kohtasin myös Haftan emännän kanssa ohimennen. Oli yllättää nähdä kuinka ihanan pikkuinen ja siro Hafta oli livenä. Muita blogituttavuuksia ei nähty. Tai siis näin kyllä, mutta en älynnyt!!! Kohtasin Rockyn emännän shoppaillessa, vaikkakin tajusin sen vasta Rockyn näyttelyraporttia lukiessani. 

Että sellaista Lahdessa. Tärkeimmät on vielä kertomatta... Seuraavassa postauksessa sunnuntain kohokohta, eli Tirsa, jota kävin katsomassa kotimatkalla.

Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille, 

tammikuu alkaa olla lusittu juttu!