Mirrien joulu

Joulu se oli meilläkin. Kissat olivat tapansa mukaan hyvin avuliaita kaikissa jouluisissa puuhissa. Mieluisinta seurattavaa taisi olla tonttujen pakkauspuuhat, ainakin KissaKaramellille, joka vielä öisinkin hiipi pöydälle tarkistamaan, löytyisikö sitä herkku-lahjanarua jostain hällekin. Ei löytynyt! NeitiCassian nenuun tuntui eniten kinkku, ja Cinnaan osui parhaiten kuusi!

Niin, kaikkien kissojen mielestä mamma ihan hemmotteli karvakasojaan tuomalla sisään iiiiison herrrkullisen vesikupin, ja siihen iiiiiison puun tuoksuteltavaksi ja nakerreltavaksi. NeitiCassinen kävi pureskelemassa alaoksiston risuja poikki, joilla Cinna leikki itsensä illasta toiseen ihan läkähdyksiin. Cinna oli kuusesta todella lumoutunut. Hetken sitä ihmettelin, tämä oli kuitenkin jo Cinnan toinen joulu meillä. Sitten muistin.. Cinnahan saikin viime vuonna pennut juuri ennen joulua, eikä tainnut olla muusta paljoakaan kiinnostunut 😃 Mutta nyt Cinna viihtyi todella paljon kuusen alla. Tuijotellen, vähän nakerrelen, vettä hörppien. Cinna joka ei yleensä esimerkiksi ole kiinnostunut sohvan selkänojasta nukkumapaikkana, saattoikin löytyä sitä tuijottelemasta kuusta, tai nukahtaneena kesken ihailun, kuten tässä alla:

On pehmeän pörröinen unen maa, missä kissa saa rauhassa tassuttaa
ja vaania, nuuhkia sopukoita, joissa vilahtaa outoja hahmoja noita.
On hyrinää, murinaa, mau'utaa ja mukavasti kylkeä kääntää saa.

Pikkukissa kummastellen katsoi oven suusta
kun ei ollut koskaan ennen nähnyt joulukuusta.
"Punainen ja keinuva on juuri tuossa oksassa,
mitähän se sanoo jos nyt koetan tassulla?"

Kas, Kissalan lapset iloissaan 

ovat joulua viettämässä, 

he laulavat hiljaa miu, mau, mau, 

ovat piirissä pyörimässä. 

Ja hauska on heillä piirissään 

kun pyörivät riemuisasti, 

ja laulavat hiljaa, miu, mau, mau, 

ihan illasta aamuun asti.

Kävi meillä jouluaattona pukkikin, Ukko Punanuttu!

KissaKaramelli tarkisti pukin KAIKKI hajut 😂 

Myös Cinna tarkisti pukin Hoodit ja muuvit

Taisi löytyä pukin helmoista aikas monen kodin (suorastaan huumavat) tuoksut,
kun Cinna jäi niitä näin suu auki makustelemaan 😁  

 

Mielensäpahoittaja loukkaantui,
kun muut vaan tuntui saavan paketteja toistensa perään ....

Eikö mulle mamma oikeesti oo mitään? Tää pussi on ihan tyhjä?

No vihdoin MUN!!
Annas jätkä tänne se ja vähän sassiin!

No naru ainakin on sentään laatutavaraa!

Cinnaa sen sijaan paketti jännitti niin,
ettei meinannut uskaltaa mennä lähellekään

KissaKaramelli testaa!

Mitä, oliks tää joku yksinpeli vai? tuumaa Cinna

Lelusta viis, KissaKaramellin mielestä paras joululahja löytyi mamman paketista;
 villasukat, joilla nukkuessa näkee joulun parhaat unet :)

Kaikki lahjat olivat kissoille mieluisia. NeitiCassinenkin oli varsin innoissaan joukoissa mukana, mutta jostain syystä on onnistunut väistelemään valokuvia 😃

Yksi onneton kuva löytyi hetkestä, jossa NeitiCassia
intoutuu härnäämään tuolin alla istuskelevaa Cinnaa

Sitten vielä terkkuja Laitilasta, jossa asuu Cinnan pennuista Barnabas 💖

Barran joulupaisti 

"Lumisesta metsästä valjasteli kotipihalle kissimirri,

kas kummaa, sillä nyt suussaan olikin hiiri!

ylpeänä se kuljetti näyttämään kaikille metsänmaistia,

siitäpäs riittäisi Barra-herralle maukasta joulupaistia." 

Vauhdikkaita viime hetkiä tälle vuodelle ja rauhaisaa paukutonta 💣 vuodenvaihdetta kaikille!

Merkkipäiväänsä viettää

Tänään 2-vuotis merkkipäiväänsä viettää Kattikaneli alias Cinna

Juhlimme perhepiirissä

Ja onnittelemme koko Amurin T2-pesuetta
Kuva @Amurin siperiankissat

Cinna ihmemaassa

"Katso tänne." Hän osoitti maata. "Mitä näet?"
"Jälkiä"", sanoi Nasu. "Tassunjälkiä."
Hän vingahti innoissaan.
"Oi Puh! Olisikohan se... tuota... Tärppä?"
"Ehkä on"", sanoi Puh. "Milloin on, milloin ei.
Tassunjäljistä ei koskaan tiedä."

Vaan ei tällä kertaa ollut Tärppä! Vaikkakin tämä kyseinen tassuttelija eittämättä olikin ihan "tärppästikkuna" ja silmät lautasina. Käytiin nimittäin Cinnan kanssa taivastelemassa lumisia maisemia. Cinnahan ei siis edelleenkään osaa kulkea valjaissa muutamia askelia pidempiä matkoja. Ulkoilu on enimmäkseen istuskelua ja tuijottelua. Minä kannan kissaa paikasta toiseen...mikä onkin muuten kuvaamisen kannalta ihan loistavaa! Postailenkin tässä nyt kuvia hämmentyneestä Cinnasta lumisissa maisemissa.

”Kertoisitko minulle mihin suuntaan täältä pitäisi lähteä?”

“Se riippuu aika paljon siitä mihin haluat mennä,”

“Ei sillä niin väliä…,“

“Sitten on se ja sama mihin suuntaan menet,”

"“Minä aion istua tässä,” lakeija kissa sanoi, 
“huomiseen asti…tai ehkä ylihuomiseen,”
 lakeija kissa jatkoi yhtä tyynesti,
ihan kuin mitään ei olisi tapahtunut."

"Lakeija Kissa katsoi tilaisuuden sopivaksi ja toisti 
oman huomautuksensa hieman muunnellussa muodossa.
“Minä aion istua tässä,” se sanoi, “aina silloin tällöin päiväkausia”."

"Liisa Kissa alkoi kuitenkin tuntea olonsa epämukavaksi...
Liisa Kissa etsiskeli pakotietä, ja pohtiessaan
pääsisikö livahtamaan kenenkään näkemättä."

"Liisa Kissa ei ollut koskaan nähnyt niin kummallista
krokettikenttää metsää: se oli täynnä vakoja lunta ja pengermiä jäätä." 

"Kissa tuntui ajattelevan, 
että sitä oli jo tarpeeksi näkyvissä."

“En pidä yhtään sen ulkonäöstä.."

"Melkein toivon, etten olisi mennyt siihen kaninkoloon lumiseen metsään,

mutta silti... silti... onhan tällainen elämä aika jännää!

Mitä ihmettä minulle on oikein tapahtunut?

Kuvittelin aina ennen kun luin satuja kuuntelin KarkkiKaksosia,

ettei sellaisia asioita koskaan oikeasti tapahdu, ja tässä minä nyt olen,

keskellä satua lumista metsää! Minusta pitäisi kirjoittaa kirja postaus.

Totta totisesti, ja kirjoitankin, kunhan kasvan isoksi ...

... - mutta, minähän olen jo iso!"

Sen pituinen se. Mamman oli jo aika kantaa hämmentynyt kissa kotiin lämmittelemään :)

Kuvatekstien lainaukset:

LIISA IHMEMAASSA. Kirjoittanut Lewis Carroll, suomennos Tuomas Nevanlinna

Ja tiedoksi kaikille, myös Karkkikaksoset pääsivät ulkoilemaan.
Se reissu jäi lyhyeksi, taloa kierrettiin heinänkorsia nakerrellen.
Muuta eivät tarjenneet!


Ensi viikolle on luvattu lämpenevää säätä!

Ps. ♥ Onnea ponnea Naukulaan viidestä ihanasta punanutusta ♥

Mamman kanssa mustikassa vol 2

Kuten edellisessä postauksessa kerroinkin, kävin kesällä kissojen kanssa mustikkareissuissa. Ihan vaan lähimetsikössä, pikkuämpärin kanssa :) Kissoillamme laadunvalvonta pelaa kyllä todella hyvin, ja ne tekevät äärimmäisen tasalaatuista tarkkaa työtä! Nimittäin näiden marjareissujemme perusteella voin todeta, että kissan kärsivällisyys marjametsässä on tasan puoli kiloa :) Joka kerta :) Ei sen enempää, eikä vähempää :) Tässä yksi KissaKaramellin puolen kilon mittainen mustikkareissu kuvina:

Metsään vie mustikkakissan tie..

KissaKaramelli oli niiiiiiiin onnellinen
päästessään mamman kanssa metsään,
että pitkät tovit se vaan kehräili, kiersi
ympäri ja puski mammaa joka puolella.
Siinä oli välillä mustikkaämpärikin vaarassa
kaatua, niin tarmokkaasti  KissaKaramelli
näitä rakkaudentunnustuksiaan esitti.

Rakkaudentunnossaan kissa päättikin etsiä
mammalle ne ihan parhaat mustikkamestat

Nuuh nuuh!

"Täällä mamma!"

"Siis kato kuinka paljon näitä on!"

"Eikös olekin hyvä paikka?"

"Mä oottelen tässä!."

"Mutta ooksää mamma huomannu, että 
nää on ihan kamalan pahan makuisia ?"

"Kultaseni älä huoli, sinä saat pitää tonnikalasi, minä hoitelen nämä marjat!"

Mamman kanssa mustikassa

No nyt on vettä virrannut Tammerkoskessa niin maan perusteellisesti sen jälkeen, kun viimeksi postailtiin. Hyvissä voimissa ollaan, vaikkei ollakaan saatu mitään aikaiseksi täällä kissablogistaniassa.

Syys on saapunut, mikä on ihanaa, vaikka kesä jotenkin jäi tulematta... Ainakin jäi semmoinen tunne, että aina vain odoteltiin kesän alkavan. Tässä kuitenkin joku kesäinen muisto, jota saan vielä talven aikaan pakastimestakin ammentaa: Käytiin nimittäin kesäaikaan marjassa. Mustikassa. Vaikka yleensä ulkoillaan Karkkikaksosten kanssa yhdessä, päädyin marjaretkillä pitämään mukanani vain yhtä kissaa kerrallaan. Tässä kuvia elokuisesta mustikkaretkestä NeitiCassisen kanssa - Neiti johdatti mamman metsän antimille ♥

"Seuraa mamma mua..."

"...mä tiedän missä niitä herkkuja on!"

"Mamma, jaksaa jaksaa!"

"Trust me, I know what I'm doing!
Mä siis tosiaan vaan tsekkaan mestat sulle!"

"Mitäs mä sanoin, täällä niitä on!"

"Mitäs sanot?!? Riittääkö?"

"Meneeks sulla muuten kauan?"

"Nooh, eihän tässä hevosen selässä olla..."

Poimi sä vaan marjas rauhassa!

Takapihalla

Kesä on ollut surkea! Liian vähän on ollut sopivia säitä istuksia takapihalla tekemättä mitään. Niin että kissatkin saisivat olla lököttelemässä nurtsilla. Mutta on niitäkin kertoja ollut. Tässä kuvasarja yhdeltä illalta muutama päivä sitten. 

Eka kerta muuten, kun Cinnakin oli aika rauhassa valjaissa. Te ketkä seuraatte meitä Facessa, näittekin videon, missä Cinna ei päässyt terassilla eteen eikä taakse, kun piti vaan tuijottaa ihmeissään kissatarhaa. Mutta tällä viikolla Cinna jo oppi ulkoilemaan valjaissa. Eikä tullut yhtään kunnon valjashalvausta, mutta yks kyljelleen heittäytyminen nähtiin :)

Ensin Cinna jäi maate terassille, mutta joku lentävä öttiäinen sai kissan intoutumaan liikkeelle, aina kukkapuskaan saakka:

Nam, mihin se meni?

Cinna tuijotteli ja haisteli ihastellen aikansa kukkapuskassa

Mutta miten täältä pääsee pois?

Nostin Cinnan puskasta terassille ja
Cinna "ryömi" terassia aina rappuselle asti.
Siitä oli hyvä kuikuilla öttiäisiä :)

Jonkun ajan päästä Cinna "ryömi" nurmikolle asti
ihmettelemään taas kissatarhaa.

Cinnan laahauduttua ihan nenu tarhaan kiinni,
NeitiCassia kävi selvästi vähän "neuvomassa"
 Cinnaa ulkoilemaan "isojen kissojen tavoin"

Ja Cinna intoutui yrittämään ryömimällä kohti seuraavaa kukkapuskaa :)
NeitiCassialla olikin vielä pari neuvoa annettavaksi!

Ja Cinna "uskaltautui" pystyasentoon :)
Ilmeestä päätellen aika pelottavaa :) 

KissaKaramelli oli hieman tuohtunut
rajoitetusta ulkoilumahdollisuudesta...

Ja yritti kyllä tomerin askelin lähteä
talon nurkalle ja oikein lenkille...

"ET OO TOSISSAS!
Onks ihan pakko pysyä pihassa?" 

"Ja mitenniin muka täällä ei saa syödä kukkia!?!"

Niinpä arvon prinsessa KissaKaramelli asettautui pötköttelemään.
Ja tietenkin pehmustetulle tuolille. Kuka sitä ny nurmikolla nukkuis?

NeitiCassinenkin yritti, neuvottuaan Cinnaa riittävästi,
hilpaista pidemmille reissuille talon nurkalle...

"TYHMÄ ihminen esti!"
"Ja onks sun ihan pakko kuvatakin koko ajan?!?"

"Mitähän keksis? Hmmm!"

"Ai niin täällä...

..on näitä makeita ruohoja!"

"Ai ei saa syödä vai? Mut täähän on kans ruohoa? Jotai norsuruohoa?"

"No mökötetään sitte!"

Sitten pihaan ilmetyi sulkalelu. Siitä touhusta ei kunnollisia kuvia saatu, mutta hetken oli kivaa :)

Cinna innostui ihan juoksemaan ja hyppimään.

Mutta se sulkalelu ei ollut hyvä idea, koska! Monta kissaa valjaissa! Katso vaikka seuraavista kuvista. Ei mitään laatukuvia, mutta kehoitan kiinnittämään huomiota flekseihin. Välillä oli selvittelemistä kun kissat riehaantuivat juoksemaan ja hyppimään sulkalelun kanssa. Cinnakin juoksi kerran "kuin päin seinää", niin pitkälle kuin fleksiä riitti ja näky oli kuin sarjakuvissa. Cinna olikin vähän aikaa kuin pökerryksissä.

Loppu-ulkoilu sujui kaikilta kissoilta puskissa makoillen. Siinä turahti pitkä tovi, kunnes hyttyset valtasivat pihan ja ihmiset kissoineen pakenivat sisätiloihin. Seuraavaa ihanaa iltaa odotellessa...

Ihanaa viikonloppua kaikille!