Koska olen reissussa, en voi teille reaaliaikaisia tapahtumia kertoa. Mutta minulla on eräs tarina kertomatta, ihan parin kolmen viikon takaa:
Tapahtui eräänä marraskuisena viikonloppuna. Ulkona sataa tihutti ja oli juuri niin ankeaa, kuin vain marraskuussa voi olla. Ei todellakaan tehnyt mieli ulos! Vilkaisin ikkunasta, sataako vielä ja .......... WHAAAAAAAT!
Kissat könöttivät tarhan nurkassa märällä nurmikolla piittamaatta yhtään edes tihkusateesta! |
Jotain niillä oli selvästi kiikarissa... |
Siinä se oli! |
Kurre Katala oli kaatanut linnuille tarkoitetut auringonkukan- siemenet vihreästä ruokinta-astiasta (vas) maahan ... |
...ja kiipeili puun oksalle turvaan niitä nakertelemaan. Yksitellen :) |
Ja takas alas... ja kissat tuijottaa herkeämättä! |
Jossei häkissä olis tota verkkoa, olis KurreKatala jo todellakin vainaa... Tai meillä sisällä sisustamassa ja muotoilemassa verhoja uusiksi! Ja jos kissat vois syyä katsellaan, olis massut jo täpötäynnä :)
Mites teidän marraskuu matelee?