5 viikkoa

Cinnan pennut ovat jo viisiviikkoisia. Miten tää aika menee näin nopeesti? Nyt kun pennut ovat muuttaneet laatikkopesästä isompaan kehään, on pentujen elämä muuttunut paljon. Ja kehitys on valtavan nopeaa. Juuri viikko sitten eivät takajalat juuri kantaneet, ja nyt juostaan kilpaa ympyrää hyppyjen kera. Myös mamman hommat ovat lisääntyneet kiinteän ruoan ja vessaharjoittelun myötä. Tuntuu etten muuta teekkään, kuin annan ruokaa, siivoilen kehää tai sylittelen pentuja. Blogistaniassa en juurikaan ennätä vierailla, enkä edes postailla tänne. Tässä vähän viimeisen viikon kuvakavalkaadia: (Klikkaa kuvat suuremmiksi)

Uutta kehää hämmästelemässä

Kaikki kolme lapsenvahtia päivystämässä

Kehässä on hyviä herkkuja tarjolla,
NeitiCassinenkin sen jo tietää

Nukkuisko vai lekkiskö? Siinä se kysymys

Wassup?

Uni voitti leikin

KissaKaramellinkin piti päästä pyyhkeen sisään,
kun pentukin laitettiin

♥

Bookeru ♥

Vieläkö mahtuis yks?

Bernice ja Barnabas

Ben ja Bookeru

Hullun kissanaisen unelma ♥

Päiväunihetki ♥

Awwws ♥

Maitoöverit

Bookeru miespalvleijan sylissä

Liian pieni pahvilaatikko harmittaa NeitiCassiaa :)

♥

Possukin jo maistuu

Bartimeus ja pari muuta 

Kummallinen kauluri

Maitobaari täynnä 

Hyvää viikonloppua kaikille ja tervetuloa uudelle lukijallemme :)

Pepunpesijät

Muutaman pentupostauksen jälkeen lienee aika kertoa, miten Karkkikaksoset suhtautuvat pentuihin. NeitiCassisella ei ole mitään ongelmia pentujen suhteen. Neiti on käynyt ihan rauhaksiin haistelemassa ja tuijottelemassa pikkuisia niiden syntymästä asti. Eka visiitti laatikolla aiheutti pikku sähäyksen, muttei muuta. KissaKaramellille pennut ovat ollet yhtä painajaista. Loppiaisena mieli kuitenkin sen verran tasoittui, että KissaKaramellin uskalsi antaa jo kunnolla haistella pentuja. Pennut tuotiin jälleen olohuoneeseen, ja siinä sitten isot kissatkin pyörivät. Ei Karamelli vielä ihan satasella pentuja sulata, vielä pitää hiljaa muristella niille, etteivät vaan unohda kuka on the Boss. Mutta parempaan suuntaan mennään. Loppiaisen jälkeen, kun talo tyhjeni ihmisistä, saattoi kissat jättää jo ihan rauhassa keskenään kotiin, ilman erityisjärjestelyitä tai suljettuja sisäovia.

Karkkikaksosia on enimmäkseen kiinnostanut pentujen haju ja siisteys :) Kumpikin haistelee sitten mielellään pentujen korvia ja peppuja. Ja niitä peppuja pitää sitten tietenkin pestä :) NeitiCassinen on ehtinyt pesemään jo joka pennun peffan. KissaKaramellikin on jo muutaman siistinyt, pikkusen hiljaa muristellen, mutta lempein ottein. Niistä tilanteista ei ole juurikaan kuvia, koska en ole kuitenkaan uskaltanut olla kameran takana, vaan täydessä valmiudessa :) Jaa mihin? No pelastustehtäviin tietenkin. Niinhin ei toki ole tarvinnut ryhtyä, ei KissaKaramelli ole pyllynpesua pahempaa kuritusta pennuille antanut :) Ja voin kertoa, että se on lempeämpi, kuin esimerkiksi meidän ihmisten lumipesu :)

Nuuh nuuuh! Joo, pesun tarpeessa!

Ratsia maitobaariin!

Käy se pepunpesu maitobaarissakin :)

Annas ku mä autan....

If cleanliness is next to godliness, 

surely our cats must go to heaven 

and sit on the arm of God’s throne.

~Jerry Climer~

Tässä viimeinen ilta "terassilla", sillä tänään lauantaina on siirrytty
uuteen kotiin eli leikkikehään.4-viikkoiset pennut karkailivat jo
sen verran usein terassin "aitojen ja esteiden" yli,
että oli aika hankkia isompi reviiri. 

♥

Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin... Ihanaa viikonvaihdetta!

Nimiä ja moussea

Meidän pennuilla on nimet! Oikeat nimet! Voi kääk kuinka ihanaa! Täällä ne on kasvattajan sivuilla! Ja tuosta alta, nimistä klikkaamalla pääsee myös kasvattajan ottamiin kuviin kustakin pennusta, viime viikonloppuna.

Daario onkin Amurin Bookeru (the first born )
Torgo Nudho on Amurin Ben (a son)
Samwell on Amurin Betuel (man of God)
Arya on Amurin Bernice (one that brings victory)
Drogo on Amurin Bartimeus (son of the honorable) ja
Tyrion on Amurin Barnabas (son of consolation)

Olen niin kahden vaiheilla, miksi pentuja pitäisi kutsua! Olisin itse valmis luopumaan lempinimistä, mutta teinit eivät. Neuvottelut ovat käynnissä :)

Pennut ovat viihtyneet vielä pesässään, Olen kuitenkin jo tehnyt pienen laajennuksen pesään, tai "terassin". Johon olen maanantaista alkaen nostellut pentuja.

Laitoin pesän suulle pehmeän taljan, ettei pennut kopsahda psästä
tullessaan kovalle lattialle. Siihen ne kömpivät nukkumaan.

Laitoin "terassille" myös leluja.
Ja kuvasta näkyy, kuka riehaantui leikkimään :)

Cinna rakastaa näitä kuvan kiliseviä karvapalloja,
ja lähtikin hetken leikin jälkeen viemään lempileluaan
 jemma-nimiseen paikkaan :)

Pennut mönkivät itse takaisin pesän suojiin

Tutut ja turvalliset hajut

Oma pesä kullan kallis

Kolmen pienimmän tiikeripennun (erityisesti Bookarun) painot meinasivat alkaa vähän laahaamaan ja olenkin muutamana päivänä boostannut tiikeripentuja emonmaidonkorvikkeella. Pikkuhuikat ruiskulla ovat maistuneet hyvin ja painonkehitys on taas tasaantumaanpäin. 

Bookaru lipsuttaa maitoa menemään

Pikku maitoparta

Massunsa vieressä köllimässä

Tarjoilin pennuille jo kiinteää ruokaakin.
Siitä ovat kiinnostuneet
Bernice aka Arya,
Bartimeus aka Droco,
Betuel aka Samwell
sekä Bookaru aka Daario...

sekä Cinna.
Cinna vahtii yleensäkin puuhiani
pentujen kanssa todella tarkkaan!

Tiistaina uli eka pentu itse ulos. Se oli yllättäen Droco aka Bartimeus. Droco oli myös yöllä tullut pesästä, ja oli emonsa kanssa "terassilla" herätessäni. Muut nukkuivat pesässään. Nostin Drocon pesään ja tiikerit ulos laatuajalle emon kanssa. Pesään jäivät siis tabbyt Samwell aka Betuel ja Droco aka Bartimeus. Kun palasin hetken kuluttua makuuhuoneeseen, olivat myös tabby-pojat kömpineet pesästä "terassille" muun perheen kanssa. Niinpä pennut ovat viettäneet loppiaistaan pesän ulkopuolella. Nyt yöksi nostelin pennut taas pesään.

"Terassin" paras paikka on pentujen mielestä talja pesän suulla.

Ihana paikka nukkua!

Välillä pitää käydä emon luona huollossa, syömässä ja pesulla :)

No niin, aika mennä nukkumaan!
Heippa ja hyvää loppuviikkoa sulle!

Sekalaisia jorinoita

Hyvää alkanutta vuotta kaikille! Meillä vuodenvaihde sujui rauhaksiin. Kissat olivat pääosin illan keskenään. Tosin jätin radion päälle, josko se peitti edes osan rakettien vinkunasta ja paukkeesta. Me aikuiset ihmispalvelijat kyläilimme ihan naapurissa. Piipahdinkin siitä pariin kertaan kotiin tsekkaamaan, että pennuilla on kaikki hyvin, ja antamassa Cinnalle ruokaa. Cinnan ruokahalu on huima: 5-6 ateriaa päivässä plus raksuvälipalat. Ja silti kissa on ihan luikero ja karva lähtee ihan kamalasti. Mahtaa olla rankkaa olla kuuden emo! Mutta maitobaarissa tuotanto tuntuu riittävän, sillä ainakaan vielä ei ole tarvinnut turvautua pullo- eli lisäruokintaan.

Maitobaari

Hankittiin muuten isompi pahvilaatikko, että Cinna mahtuis paremmin pentujen kanssa pötköttelemään. Cinna ei ole vielä osoittanut minkäänlaisia muuttohaluja, mutta onpa laatikko jo valmiina odottamassa. Arvaattekos muuten, kuka kömpi laatikkoon sillä SEKUNNILLA, kun sen ovesta sisään laskin: 

No KissaKaramellihän se :)

KissaKaramelli koemakasi laatikkoa useita tunteja ..

..kunnes kiipesi tuttuun yläpesäänsä.

Se on kuulunut taas viime aikoina
myös NeitiCassisen lempipaikkoihin.

Ilme on sellainen, että tekis mieli kirjoittaa: "Täällä määrään minä". Mutta ei voi, koska KissaKaramellin asemaa ei voi horjuttaa edes huumorilla. KissaKaramelli is the Boss!

Sen vuoksi NeitiC onkin joutunut tyytymään paikkohin"ihan hanurissa"
Taatusti lämmin paikka :) Mutta silmiä näyttää kirvelevän :)

No mitäs meille muuta? No pentuja tietenkin.

Pennut alkavat olla hyvin uteliaita. Ovat selvästi alkaneet kuulla,
sen huomaa jo pesälle mennessä. Kun pesän kattona olevaa
pyyhettä nostaa, reagoivat pennut heti pieneen rasahdukseen
alkaakseen katseellaan hakemaan, liikkuuko täällä joku :)

Tällaisia katseita pesästä kohtaa ❤️

Emo Cinna on suurimmaksi osaksi muualla kuin pesässä.
Hikihän sielä tulee! Ja pennut on koko ajan kiinni baarissa :)

Niin, ja KissaKaramelli on päässyt jo
hajuetäisyydelle saamatta "härslaakia".

Aina ei hermo kestä lähellä,
välillä punnistuksia pitää seurata vähän kauempaa.

Ja välillä ei hermo pidä yhtään! Ainakaan tänään, kun pennut kannettiin ensimmäistä kertaa olohuoneen puolelle. KissaKaramellillä otti niin koville, että piti ihan "ulkoistaa". Pakkasessa kiihkeät tunteet jäähtyivät hyvin :)

Mitenkäs teidän vuosi on lähtenyt käyntiin? Tulitteko tehneeksi lupauksia. Me ei luvattu tänäkään vuonna mitään!  Ja ainiin: Siperiankissa oli pudonnut vuonna 2015 Suomen suosituimmat kissarodut listalla sijalta 3. sijalle 6. Mutta ei haittaa, meillä ne on aina vaan ykkösenä  ❤️