Perhonen sentään

Meillä on ollut paljonkin erilaisia roikkuvia kissanleluja pitkin kämppää. Tuo meidän Laikku on vaan kova poika puremaan kaikki lelujen kuminauhat poikki. Niinpä kiipelytelineissä ei enää roiku hiiren hiirtä eikä pallon palloa, eikä ovenkahvoissa roiku kiliseviä pörriäisiä. Ovenkarmiin ripustettu lintuparkakin on niin moneen kertaan raadeltu ja raahattu vaikka mihin, että! Mutta yksi, tämä perhoslelu keittiön vitriinikaapin ovessa on jostain syystä ollut Laikun mielestä rauhoitettu, eikä Laikku ole kiinnostunut pätkän vertaa tästä kuminauhasta, eikä lelusta.

NeitiKassinen pitää rapisevista perhosista =)

PS. Laikku muuttaa lauantaina Vantaalle.

Muutoksia matkakohteessa

Onneksi Laikku-kulta on autuaan tietämätön ihmiselämän arvaamattomuudesta ja Pohjois-Karjalan osuudesta omassa tarinassaan... Eipähän jää harmittelemaan menetettyä Karjalaa :)

Nimittäin kotimatka Karjalaan on peruuntunut Laikusta riippumattomista syistä ja vielä odotellaan mikä osoite muuttolaatikoihin kirjoitetaan. Maanosasta ja ilmansuunnasta on selvä vainu, mutta ei hiiskuta ennenkuin asiat varmistuvat :)

Kuvassa todistusaineistoa syliköllykästä :)

Laikku 20 viikkoa, valmiina muuttamaan pesästä

Pitkän blogitauon jälkeen on viimein aika palata kissamaisiin tunnelmiin. Palvelusväkeä on pitänyt kiireisenä erilaiset vapaaehtoistoimintaan liittyvät tapahtumat sekä ulkomaanmatkailu. Kissat olivat  teinien ja mummon hyvässä huomassa, ja voivat oikein paksusti. Paitsi KissaKaramelli, joka ikävöi ihmismammaa niin, ettei kunnolla syönyt eikä kehräillyt, vaan kärttyili vielä aikuispalveluskunnan palattuakin..nyt viikko paluun jälkeen alkaa KissaKaramelli viimein olla oma itsensä.

20 viikkoinen Laikku on siis pitkän etsinnän jälkeen löytänyt ikioman kodin. Tai oikeastaan Laikun ikiomakoti löysi Laikun ja nuorikissaherra odottelee parhaillaan kyytiä uuteen kotiinsa, joka sijaitsee muutaman päivän takaisen pikapäivityksen mukaisesti Pohjois-Karjalassa saakka. Tarkkaa lähtöpäivää ei vielä ole sovittu, se riippuu uuden omistajan ja kasvattajan aikatauluista, mutta lähiaikoina, anyday now! Iiiiik!

Toivotamme Laikulle hyvää matkaa ja onnellista kissanelämää. Mutta kyllä  tämän upean kissakollin lähtö jättää vääjäämättömästi vähintään Laikun kokoisen kolon kotiimme. Laikku on tassutellut salaa meidän perheen kaikkien jäsenten sydämiin viime viikkoina. Pentueen ensimmäisten kuukausien aikana Laikku välitti meistä ihmisistä vähiten ja ulisi aina syliin otettaessa. Alkuun Laikku viihtyi enimmäkseen pelkästään kissaseurassa.

Laikussa on ikäänkuin kaksi puolta; Riehakas pentu, joka kiipeilee, laukkaa ja hyppii semmoisia hyppypyppyhomppupomppukoikkaloikkasia, ettei tässä talossa ole ennen nähty. Laikku on varsin jäntevä ja riehakas pentu, joka mielellään haastaa emoaan ja tätiään painiin piittaamatta onko näillä meneillään parhaat päiväunet vai mitä. Päälle hyppääminen ja korvan pureminen on varmat tavat saada isot kissat mukaan painiin =) . Toisaalta Laikku on varsin laiskanpulskea köllöttelijä: Laikku on todella ihmisrakas kollinköllykkä, joka kurnuttelee ja juttelee meille ihmispalvelijoille todella paljon, pyytää syliin ja loikoilee siinä kehräten. Öisin Laikku nukkuu minun, ihmismamman jaloissa. Laikku on kujeileva ja kujertava köllykkä, joka takuuvarmasti hiipii myös uuden omistajansa sydämeen samantien =)

Tässä Laikku-herran edesottamuksia viime ajoilta, 18-20 -viikkoisena:

Mää ja mamma ♡

Laatikot on ihan parasta...

...ja laatikkosuffaus..

..tähänkin hyppäsin vauhdilla
niin, että laatikko liukui lattialla
ainakin melkein metrin verran...

Mulla on aika makee pölyhuiska ♡

Tää tunneli on aina ollut kans mun lempijuttuja..

Vaikka mä oon kyllä kasvanu aika lailla,
enkä enää mahdu ihan niin hyvin kuin aiemmin,
kato vaikka täältä

..ja sainpas se pallon irti,
vaikka ne aina laittaa sen takas kii =)

Tässä me leikitää mamman kaa piilosta,
mä oon maton alla ja mamma saalistaa =)

..se oli niin kivaa, että tätikin tuli mukaan..

Tää yläpesä on

   ..Ja iltasin mä tuun aina ihmismamman taakse sohvanreunalle kurkkimaan, mitä se oikein naputtaa. Usein mää laitan toisen tassun ihmismamma olkapäälle. Se tykkää siittä =) Ja mää tykkään ihmismammasta ♡

Laita se laatikko pois ja tuu takas mun tassun alle!

Nallekarhun kanssa painiminen on kivaa.
Ja joskus mää jään nukkuun tähän. Kiva paikka

Tässä me ollaan kaikki syömässä.

Mamma on aina ollut paras unikaveri...
jo silloin ku mää olin ihan pikkunen,
kato vaikka täältä.

Sitten mä pääsin taas ulos..

Musta on tullut jo melkoinen valjaslenkkeilijä

Pääsin mää vähän hyppelemäänkin,
sanovat että mää oon ihan semmonen..
mikäsenyoli.....komistus!

Tässä mää ja mamma lenkillä

Ja kyllä mua nukutti pitkän lenkin jälkeen.
Tää pesä alkaa kyllä käymään ahtaaks,
ennen tässä oli paljon enemmän tilaa....

Laikku pääsee omaan kotiin

"Minä lähden Pohjois-Karjalaan...aijaijaijaaa...vaihdan farkut verkkarihousuun..."

Kasvutarinoita a'la Tikru

My Baby ♡ Prinsessa Tikru, pentueen pikkiriikkisin söpeliini asustaa Tampereen keskustan tuntumassa. Tämä kaunis hopeatiikeri -neitokainen sai nimekseen Kuura ♡

Kuura on kulmakuntansa suosikkimisu, ja on kiertänyt tassunsa lähipiirin pikkurilleille, ja välillä hampaansakin.. Kuura kun tykkää metsästää palveluskunnan ja muun ihmiskunnan varpaita ja sormia. Ja sukkia ja sukkiksia. Kuura varastelee näitä palveluskunnalta, ja vie omaan nurkkaansa kurmuutettavaksi - Kuuralla on kotonaan oma paikka, oma nurkka, jossa huonosti käyttäytyviä leluja ym varastettuja tavaroita (*lue sukkia ja sukkiksia) on hyvä "kurittaa" ja kouluttaa (Ihana Kuura, toimituksen huomautus). 

Kuura on kova syömään ja komentaa palvelijaansa, mikäli ruoka myöhästyy (oih söpeliini, huokaa toimitus). Tosin kuivamuonista ei ainakaan toistaiseksi ole vielä sitä omaa lempparia löytynyt....  
  
Sylissä Kuura taitaa viihtyä vain aamuisin ja päivän yksinolon päätyttyä, palveluskunnan saapuessa kotiin. Tällöin Kuura kertoo heti ja välittömästi palveluskunnalle kaikki päivän tapahtumat ja kuviot ☺  (Toimitus kuulee korvissaan Kuuran mau-laulavan: "ooon seurankippee pikkukissa enkä mikkään muu...")

Kuvaterveiset (Photos@Johanna):

♡ Kuura 3kk ♡

Ai töitä, mitä ne on?

Anna mä pliis autan sua niissä töissä

Ihan pitää välillä levähtää, on tässä jo niin paiskittu ...

Ja välillä kyllä tanssitaankin, ainakin unissa!

Kuura pitää emäntänsä tavoin valtavasti kengistä
ja laukuista. Tässä yksi laukuista testiajossa.

♡ Sukkahousuvaras työssään ♡

Mitä? En varmaan varastanut pupupeittoa
pesukorista, enkä sukkahousuja laatikosta....

Ooh, mitä onnea ja kissanpäiviä!

Kuuralla taitaa olla maailman paras oma nurkkansa ja palveluskuntansa☺
☺ We dig it ♡ and we love it ♡

Kasvutarinoita a'la Viiru

KissaKaramellin pennuista isompi tyttö, hopeatiikerikissaneiti Viiru jäi asustamaan Tampereelle. Hänestä tuli Ninja, jonka täytyy olla maailman sopivin nimi tälle energiselle pennulle. Ninja touhuilee kovasti uudessa kodissaankin saaden viritettyä uutta energiaa myös valtakunnassa ennestään jo asuneille kahdella vanhemmalle maatiaiskissallekin!  Siellä kuulemma matot ja karvat pöllyää kun kolme kissaa leikkii ja hepuloi keskenään ♡ Ninjan lempileikkejä ovat rapinatunnelin läpi sujahtelu, onkilelujen jahtaaminen, kissakavereiden härnääminen ja yleinen riehuminen, johon kuuluu päätön juokseminen edes takaisin. Riehumisen jälkeen Ninja torkkuu ja kehräilee mielellään emäntänsä sylissä. (Photos@SariS)

Ninja n. 14 viikkoa -
Asennon tomeruudesta päätellen
Ninjasta on kovaa vauhtia tulossa
melkoinen Ruustinna valtakuntaansa ♡

Jos kissakavereilta sattuu loppumaan virta,
varmistaa "Kong Kickeroo" painihetket Ninjalle

Ninjan lempipuuhaa on pahvilaatikoihin piiloutuminen....

... ja pahvilaatikot yleensä...

...ja pahvilaatikkoon vetäytyminen! (Ohimarssilla kissaherra JJ)

Lempipuuhaa on myös kiipelypuussa kiipely..

...ja kiipelypuussa lököily..

..siis kiipelypuu on vaan niin kiva!

..niin ja tää on mun kiipelypuu !

....Taiiii, mun ja kavereiden ♡

Ninja ja Viivi nukkuvat ja leikkivät paljon yhdessä ♡

Ninjan lempipuuhiin kuuluu myös ulkoilu.
Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa ☺

Niin että terkkuja vaan kaikille!
Kuten näette, mulle kuuluu oikein hyvää!

Kasvutarinoita a'la Laku

Laku aka Amurin Lasarus muutti Pohjanmaalle, Vaasaan. Lakusta tuli Tatu, ja samalla Tatusta tuli Danin paras kaveri ♡.  Dani on tanskandoggi, joten Tatun paras kaveri on samalla kiipeilyteline☺
Vaikka Tatu näyttääkin koiraan verrattuna pieneltä, painaa Tatu 17 viikon iässä jo melkein 2.5 kiloa. 

Tatu on edelleen uudessa kodissaankin hyvin ihmisrakas ja kehräilevä kolli. Alkaa kuulemma kehräämään jo ihmisen vasta lähestyessä ☺Tatu myös mielellään nukkuu sylissä tai vieressä, mutta valikoi sylihetket tarkasti itse! Siis varsin "Pohjalaane" luonne, manselaisella kissalla ☺Tais tietää jo syntyissään, minne veri vetää! Tatu oli nääs jo ihan pienestä varsin tomera. Hän tiesi heti mitä tahtoi ja vaati sitä kovalla äänellä. Tatu oli pennuista kovaäänisin, ja hänellä oli varsin tunnistettava nau´unta jo varhain. 

Seuraavassa kuvaterveisiä Pohjammmmaaalta (Photos@Anja):
 

Dani ja Tatu ♡

"Herää jo leikkiin mun kaa"

Unikaverit  ♡

Tuijotuskisa?

Leikin touhussa

Manikyyrissä

♡ Tatu ♡

Varsin upean, ylvään ja onnellisen näköinen "valjastelija".
(Ja  upeanväriset Vänttiset on Hänellä ☺)

Niin että kiitos kysymästä, mullekin kuuluu siis oikein hyvää!