Tässä postauksessa kerron viimein Pörrön ja FIP:in hoidosta. Alkuun kaikkea yleistä hoidosta ja hoitoprotokollasta. Voit halutessasi skipata kursivoidulla fontilla kirjoitetun kuvauksen ja siirtyä suoraan Pörrön tarinaan alempana.
GS-hoito (antiviruslääke nukleosidianalogi) on ainakin toistaiseksi ainoa asia, joka voi pelastaa FIP -kissan kissan hengen. GS-lääkitys on joka kissalla yksilöllinen, lääkeannoksen koko riippuu kissan FIP-muodosta ja oireista sekä kissan painosta. Lääkeannosta nostetaan kissan painon kehityksen myötä. Ja toki, jos kissan oireet palaa tai pahenee, tulee annosta nostaa osaavan eläinlääkärin ohjeiden eli hoitoprotokollan mukaisesti.
Yli 80% FIP-kissoista paranee GS-hoidolla. Hoidon epäonnistumisen taustalla on tutkimuksen mukaan virheellinen diagnoosi, taudin vaikeusasteen suhteen liian pieni eli riittämätön annos lääkityksessä, vaikea ja pitkälle edennyt FIP eli laajat kudosvauriot, lääkeresistenssi tai komorbiditeetit eli muut yhtäaikaiset sairaudet.
GS-hoito kestää 84 vuorokautta eli 3 kuukautta, plus 3 kuukauden seurantajakso. Hoitojakson aikana kissaa lääkitään kerran päivässä joko injektiona tai tableteilla. Hoidon alussa suositellaan injektioita, koska niin voidaan varmistaa, että kissa saa riittävän annoksen lääkeainetta. FIP kun vaikuttaa ruoansulatuselimistöön ja lääkeaineen imeytymiseen suolistosta. BOVA:n hoitoprotokollan mukaan hoito alkaa aina injektioilla ja neljän viikon kuluttua siirrytään tablettimuotoiseen hoitoon. Oikea turvallinen injektion antotekniikka on tärkeää sekä kissan terveyden että lääkityksen onnistumisen kannalta. Pistostekniikka on tuttu esimerkiksi diabetes-kissojen omistajille.
Hoitoon ja seurantajaksoon liittyy tarkka kissan kotiseuranta. Kissa pitää punnita ja kissan kuume mitata päivittäin. Myös kissan ruokahalua ja yleistä hyvinvointia seurataan päivittäin ja kaikki kirjataan ylös päiväkirjamaisesti. Meillä oli käytössä ryhmässä jaettu excel-taulukkopohja. Siitä oli helppo seurata käyriä ja käppyröitä ja viikoittaista koontia. Ruokahalu, kuumeettomuus, painon nousu ja virkeys/leikkisyys ovat positiivisia merkkejä. Kaikista poikkeamista kissan voinnissa pitää olla yhteydessä GS-hoidon tuntevaan eläinlääkäriin.
GS-hoidon ainoa tunnettu haittavaikutus on mahdolliset rokahtumat ja haavaumat kissan iholla. Nämä paranevat pääosin itsestään, viimeistään hoidon päätyttyä. Tarvittaessa niiden hoitoon saa ohjeita ja -suosituksia (Vetericyn® -suihke tai tulehduksiin antibiootit). Tärkeää on suojata ne puvulla tai kaulurilla, ettei kissa pääse raapimaan tai nuolemaan niitä.
Kotiseurannan lisäksi kissalta tulee ottaa verikokeita 4 viikon ja 8 viikon ja 12 viikon kohdalla. Tuolloin 12 viikon kohdalla on hyvä myös kuvantaa (ultra) kissan sisäelimet mm. suurentuneiden imusolmukkeiden ja granuloomien varalta. Mikäli kaikki on kunnossa tuolloin 12 viikon kohdalla, voidaan lääkitys lopettaa ja kissa siirtyy ns. seurantajaksolle. Joillain kissoilla, joilla tauti ja oireet ovat olleet keskimääräistä vakavampia, eivätkä oireet loppuneet heti hoidon alussa tai ensimmäiset kontrolliverikokeet eivät vielä antaneet tervehtymisen merkkejä, saatetaan hoitoa suunnitelmallisesti jatkaa yli tuon 84 vrk:n. Ja joillain kissoilla (6%) oireet palaavat seurantajaksolla hoidon päättymisen jälkeen. Tuolloin hoito tulee aloittaa uudestaan.
Tutkimusten mukaan FIP uusiutuu kolmen kuukauden sisään lääkityksen lopetuksesta, jos se on uusiutuakseen. Niinpä seurantajakso on myös 84 vrk eli 3 kuukautta. Seurantajakson aikana suositellaan kontrolliverikoetta 6 viikon kohdalla. Ja jos kaikki on edelleen kunnossa 12 viikon seurantajakson jälkeen, voidaan kissa julistaa terveeksi.
FIP:in sairastaminen tai GS-hoito ei anna immuniteettia FIP:lle. Kissan on periaatteessa mahdollista sairastua FIP:iin uudestaan, mikäli kissa altistuu uudestaan kissakoronalle (FCoV). Sairastuminen ei kuitenkaan ole itsestäänselvää, koska kuten aiemmin jo kerroin, kissakoronan mutatoituminen liittyy kissan immuunijärjestelmään ja sen heikkouksiin. GS-hoidetun kissan immuunijärjestelmä on ihan eri, kuin silloin kissan sairastumisvaiheessa.
Pitkien, hyvin pitkien keskusteluiden jälkeen olimme siis päätyneet aloittamaan hoidon. Keskusteluita oli käyty meidän kahden Pörrön omistaja-kasvattajan kesken, sekä kotona oman perheen kanssa. Hoito ei olisi mikään helppo nakki, eikä silmänkääntötemppu, vaan se vaatisi pitkää sitoutumista ja rahanmenoa. Jotkut kissaansa hoitavat antavat lääkityksen sujuvasti yksin, mutta meillä Pörröä hoidettiin kaksin. Se oli monella tapaa rankkaa aikaa. Nuori aikuinen sai äidin kylään päivittäin. Äidin piti lähteä käymään joka päivä pojallaan. Lääkitys tulee antaa joka päivä samaan aikaan, joten kahden huushollin kalenterit piti synkronoida ja pyhittää Pörrölle. Matkat, yönyli-reissut ei tullut kyseeseen, tai ainakin kotikaupungissa oli oltava kellolleen pistoaikaan mennessä. Ruoanlaitto, kotityöt, kaupassakäynnit, harrastukset .. kaikki tuli suunnitella niin, että olin joka päivä pojallani tiettyyn aikaan. Samoin puolison työssäkäynti, meillä kun on vain yksi auto. Päivien ja viikkojen kuluessa tulikin mieleeni vahvasti elokuva "Päiväni murmelina". Tarkalleen ottaen 84 päivää murmelina.
Eläinsairaalasta päästyään Pörrön vointi, jaksaminen ja ruokahalu oli huonoa. Pörrö pääosin nukkui ja pötkötteli poikani sylissä. GS-hoidon mahdollisimman nopea aloitus on erittäin tärkeää, koska märän FIP:in kohdalla kissat elävät keskimäärin 9 vuorokautta diagnoosin jälkeen. Niinpä lääkkeen saamiselle oli kiire. Tiesimme, että keuhkoihin kertyisi nopeasti lisää nestettä ja hengitysvaikeudet palaisivat nopeasti.
Ruotsalainen kasvattaja oli apunamme, mutta hänen tuomanaan lääke olisi tullut Pörrölle auttamattoman myöhään, vasta seuraavalla viikolla. Onneksi saimme alkuun hankittua lääkettä Suomesta. Puolisoni ajoi noin 500km päähän hakemaan lääkettä perheeltä, joille sitä oli jäänyt kissansa onnistuneen hoidon jälkeen. Ja 500km takaisin kotiin. Julistinkin mieheni kaikkien aikojen kissa-sankariksi, kun hän työpäivän jälkeen jaksoi lähteä pitkälle ajomatkalle, vaikka oli jo työpäivän aikana ajanut Tampereelta työtehtäviinsä Helsinkiin, ja takaisin. Mutta kiitos hänen ja tämän parantuneen kissan omistajan, saimme aloitettua lääkityksen jo muutama päivä eläinsairaalasta kotiutumisen jälkeen.
Hoidon positiiviset vaikutukset alkoivat näkyä uskomattoman nopeasti. Jo ensimmäisten päivien aikana sekä Pörrön ruokahalu, että energiatasot alkoivat nousta silminnähden. Ensimmäisen hoitoviikon lopulla Pörrö jo leikki ja riehui, kuten 7 kuukautta vanhan kissanpennun kuuluukin. Toisen hoitoviikon lopulla Pörrön paino alkoi nousta. Nämä kaikki olivat merkkejä siitä, että olimme tehneet oikean valinnan, päätyessämme hoitoon eikä eutanasiaan. Mutta rehellisesti sanoen painajaiset kissan menettämisestä vaivasivat kyllä koko hoito- ja seurantajakson.
Joka päivä ajelin pojalleni ja punnitsin Pörrön, mittasin kuumeen ja juttelimme mitä Pörrö oli puuhannut sitten edellisen päivän. Annettuamme lääkkeen, Pörrö söi ja nukahti melkeinpä pystyyn. Pörrö nukkui lääkkeen jälkeen muutaman tunnin ja heräsi sitten pirteänä touhuilemaan pikkukissan tavoin.
 |
| "Sammuva kissa" heti lääkkeen jälkeen. |
Neljännen hoitoviikon jälkeen otettiin ensimmäiset kontrollilabrat. Meitä jännitti ne tosi paljon, mutta saimme hyviä uutisia! Tulehdusarvo oli laskenut normaaliksi, anemia oli korjaantunut ja albumiini-globuliini -suhde oli korjaantunut lähes normaaliksi. Pörrön paino oli noussut 3 kilosta 3,7 kiloon. Eli kuukaudessa painoa oli tullut lisää huikeat 700g.
Kahdeksan hoitoviikon jälkeen kontrollilabrat olivat edelleen hyvät ja paino oli noussut 3,95 kiloon. Pörrö kastroitiin tässä vaiheessa, koska kastrointi/sterilointi ja rokotukset (kaikki stressitekijät) on kiellettyjä seurantajaksolla.
Pitkän ja intensiivisen hoidon päätteeksi, 12 viikon kohdalla labrat olivat kunnossa ja paino oli tasan 4kg. Saimme luvan lopettaa hoidon ja siirtyä seurantajaksolle. Ja viimein, elokuun lopulla, 3 kuukauden seurantajakson jälkeen Pörrön labrat olivat edelleen kunnossa ja paino oli jo 4,6kg. Pörrö julistettiin terveeksi - meidän rakas urhea FIP warrior muuttui FIP survivoriksi.
Pörrö oli parantunut!
Pörrö sairastui FIP:iin ja sai kuolemantuomion 7 kuukauden iässä! Ja nyt 13 kuukauden iässä Pörrö julistettiin terveeksi! Olemme todella iloisia ja helpottuneita!
Ja sain julkaista tämän Pörrön kuvan Kampen mot FIP- ryhmän kuva-albumissa, jossa on kuvia parantuneista kissoista!
"Sweet siberiancat Pörrö (Fluffy) has beaten FIP at the age of 13 months. He is the fourth Finnish cat to be cured in this group. Thank you all for you help and support, especially Angela and Anna-Lena and our breeder Amanda and all the Finnish catparents who have lived and shared this ordeal with us ❤️
Thank you all for your support. FIP awareness is the next fight for us ❤️ We must keep on talking and telling the stories of our cats, our FIP warriors and survivors!"
Pörrö on neljäs kissa Suomessa joka on parantunut GS-hoidolla. Nyt Pörrön jälkeen on jo kolme muutakin kissaa julistettu terveiksi, ja seurantajaksolla on useita suomalaisia kissoja. Myös useita kissoja hoidetaan parhaillaan GS:llä. Viimeisen viikon sisään on jälleen kaksi omistajaa aloittanut kissansa hoidon. Voimia teille kaikille!
Jos nää asiat jotenkin liippaa sua, suosittelen liittymään Kampen mot FIP -Facebook- ryhmään...
