perjantai 18. joulukuuta 2015

Mielensäpahoittaja

KissaKaramelliä on kohdannut järkyttävä henkilökohtainen katastrofi! Tarkka- ja herkkänenäisen, sekä varsin itsetietoisen, rutiineihin ja kaavoihin kangistuvan laumajohtajamme reviirille on tunkeutunut sietämättömiä, uusia tapahtumia hajuja, ääniä ja RAJOITTEITA! Hirveää!

Kyllä minä niin mieleni pahoitin!

Se alko jo viikko sitten torstaina. Se pikkutirppa rääpäle rupes haiseen omituiselle takamuksestaan heti aamun pissareissun jälkeen. Se haju oli jotain niin järkyttävää, että komensin pikkutirppaa ihan oikein kunnolla. Joo'o, sille piti ihan murista, eikä se silti ruvennu pesulle! Siinä se reuhas edestakaisin, eikä täällä saanu edes rauhassa rentoutua päiväunille, kun se kulki ja mourus niin. Läppäsinkin sitä jo, että NY HILJAA, mutta sitten tapahtui jotain kamalaa. Mamma sulki sen makuuhuoneen oven. Ja meni sinne sen pikkutirpan kaa! Ja oli siellä vaikka kuinka monet torkut! Enkä mää päässy sinne! 

Pötköttelin siinä sitten koko ajan oven takana olevassa putkessa.
Mutta ei siinä nukkumisesta mitään tullu, kun piti vahtia ja kuunnella!
Mitä ihmettä ne touhus siellä??

No se ovi on ollu ny sit kiinni melkein koko ajan. Ja kyllä mää siittä joka päivä niin mieleni pahotan. Ja en kyllä sanojani pirättele, sanon sen sille pikkutirpalle, joka sieltä aina välillä tulla keikuttaa ittiään tänne muun huushollin puolelle! Sanon niin kovilla hertzeillä, että sen viiksikarvatkin värisee! Oon vähän sähissytkin sille. Haisee mokoma niin pahalle. En ees ilkiä sitä peräpäätä haistaa (vaikka yleensä tykkään työntää nokkani toisten takapuoliin, nih.). 

Parina ekana aamuna mää en sitte kostoks päästäny sitä keittiöön syömään! Hahhah, se oli oikein sille. Mutta mamma ei tykänny. Mamma vei mut molempina aamuina ikkunasta ulos; tarhaan, ja sulki ikkunan! Jouduin oleen ulkona, kun se tirppa sai syödä. Varmaan jotain herkkuja! Törkeetä! Sen jälkeen mun on ollu pakko vähän armahtaa, ja päästää se syömään. Mutta mää vahdin sitä !   

Paras pitää sitä ny tarkkaan silmällä!
Onneks ny viime päivinä mamma on kyllä pitäny sitä makuuhuoneen ovea auki, ainakin silloin kun se on itte kotona. Oon päässy vähän käymään siellä huoneessa tutkimassa sängynaluset ja muut. Vähän oon yrittäny sinne pahvilaatikollekin, mutta sieltä tulee pelottavia hajuja ja ääniä. Pitää ehkä vähän murista. Matalalta. Hiljaa. Ihan vaan varmuuden vuoksi. 

Toi pahvilaatikkokin oli siis mun lempipaikka!
Ehdin nukkua siellä monet ihanat päiväunet!
Ny se on täynnä jotain haisevia vikiseviä.... paikanvaltaajia!
Kyllä minä taas niin mieleni pahotin!

Enkä mää vieläkään saa nukkua öitäni makuuhuoneessa mamman kaa! Se vetää joka ilta oven kiinni! Ja mää jään oven ulkopuolelle. Eikö se muista, että mun yöunipaikka on sen jaloissa!

 Kyllä minä siittä niin mieleni pahotan!

"Sitä minkä on saanut joka päivä automaattisesti, ei ymmärrä kaivata ennen kuin se viedään pois. Suomalainen kestävyysjuoksumenestys, elämän suurin rakkaus tai maksalaatikko." Tai mamman makuuhuone, sanon minä!

46 kommenttia:

  1. Voi KissaKaramelli raukkaa. Mutta uskotko että ei tämänlainen toiminta kauaa kestä. Pian taas pääset mamman makuuhuoneeseen nukkumaan! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olitpas harvinaisen oikeassa! Jo seuraavana yönä sain käpertyä mamman jalkoihin :)

      Poista
  2. Voi sua kisuparkaa, kyllä on nyt rankat ajat. Mutta älähän huoli, tämä on väliaikaista vaan! OOt muuten äärettömän kaunis näissä kuvissa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, mulle on tainnut kasvaa aikamoinen partakin ♥

      Poista
  3. Voi ei pientä raukkaa! Toinen ei yhtään ymmärrä mistä on kyse. Onneksi tuollaiset rajoitteet on vain tilapäisiä. Eiköhän neiti siitä lepy. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hidasta on leppyminen. Tai ainakin pennuille pitä jo heti käydä kertomassa, että kuka täällä on pomo!

      Poista
  4. No on kissallakin elämää! Kaunis on tuo kissasi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kissanpäiviä yleensä. Joskus vähän koetellaan..

      Poista
  5. Sinä talon valtiatar olet joutunut toisten määräysvallan alle! Eihän se käy! Näytä kuka on kuka!- Pepsi

    VastaaPoista
  6. No voi sinua, usko pois, tulet pian huomaanmaan, että siellä pahvilaatikossa onkin oikeasti jotain todella nättiä ja mukavaa. Eikä se makuuhuone pysy ikuisesti suljettuna, ihan varmasti saat unipaikkasi takaisin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Unipaikka jo tuli, mutta enpä usko tykkääväni noista inisijöistä!

      Poista
  7. Kamalaa, sulle on iskenyt suljetun oven syndrooma! Muutaman viikon päästä ne vikisevät valtaajat on kuitenkin jo valmiita antamaan makkarin takas sulle, koita kestää hetki vielä :)

    VastaaPoista
  8. Kuule ei tässä vielä kaikki! Kohta ne ihme vikisijät lähtevät liikkeelle, valtaavat hyviä nukkumapaikkoja ja -kamalinta kaikesta- marssivat muina kissoina toisten ruokakupeille! Joskus ne yrittävät myös imeä tissejä, siitä tulee kyllä nopeat lähdöt! Hyvänä puolena voidaan mainita, että niille syötetään kaikkea hyvää ruokaa, jota ehtii joskus vähän näpistää, jos emäntä ei ole tarkkana. ;) T: Saana

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ain kauheeta! No noiden herkkujen vuoksi voisin harkita sietäväni...vähän!

      Poista
  9. Voi KissaKaramelli! Kyllä me oikeastaan ymmärretäänkin sun mielipaha, mutta voi sentään kuitenkin! Ovien sulkeminen, erikoiset hajut ja äänet ja kaikki on paha juttu kisssoille.

    Mutta mitähän sitten kun ne laatikon asukkaan alkaa liikkua laatikon ulkopuolella??

    VastaaPoista
  10. Voi suloista mielensäpahoittajaa! Kyllä se siitä viel iloksi muuttuu, enemmin tai myöhemmin :)

    VastaaPoista
  11. Joo, ei nyt kyllä. Kuulostaa paljon vakavammalta kuin meillä runsas vuosi sitten, kun taloon tuli yksi vähän isompi pirpana, mutta että teillä on siellä niitä monikossa ja minikoossa? Sisua sinulle (kyllä se siitä)! tv. Hani

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo täällä niitä on iso kasa, ihan pelottaa miten tässä käy ... Sisua minulla kyllä riittää :)

      Poista
  12. Ei ole Karamellillä helppoa! Ja Oiva sympatiseeraa etenkin pahaa mieltä, joka seuraa, kun ei saa syödä ihmisten maksalaatikkoa.

    VastaaPoista
  13. Voi pientä, kyllä on epistä! Mutta kyllä se varmaan vielä korjaantuu...luulisin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maaliskuulle on piiiiitkä aika. Ainakin Karamellille, oletamme :)

      Poista
  14. Mikään ei oo lopullista! Pääset kyllä takaisin makkariinkin ja mamman petiin kohta! Pitää nyt kestää vaan tää vaihe.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Helpotusta tuli jo siitä, kun pääsin makkariin mamman jalkoihin. Sen ekan yön olin IHAN koko yön siinä!

      Poista
  15. Koeta kestää tämä koettelemus, meidän kaikkien sympatiat on sun puolellasi, kaunis Karamelli ♥

    VastaaPoista
  16. Hihi ymmärrän niin hyvin ja täälläkin Osku aina mielensä niin pahoittaa, kun ei öisin pääse meidän kainaloon. Viime yönä taas päästin ja johan herätteli yöllä nuolemalla kasvoja. ;) Kivaa joulua <3

    VastaaPoista
  17. Voi pientä ressua, osaatkin olla niin mielensäpahoittaneen näköinen. Kyllä se siitä iloksi muuttuu ja pienten tassujen vilinäksi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. KissaKaramelli todella osaa mököttämisen taidon :)

      Poista
  18. Vastaukset
    1. Kiitos ymmärryksestä, mamma on täällä eri maata eikä aina tajuu!

      Poista
  19. Voi KissaKaramellia ♥ Kyllä ne pennut kohta lähtee pois pilaamasta sun makuuhuoneoloja ja Cinnakin muuttuu normaaliin haisuun. Mut kyl ne on ihan söpöjä ne pennut voisit koittaa hyväksyä heidät sun makkariin ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä mää niille pennuille oon käynyt jo painokkaasti kertomassa, että kuka täällä oikein on POMO!

      Poista
  20. Elämä on, Neiti KissaKaramelli. Kyllä siitä jo mielensä pahoittaa. ;-D

    VastaaPoista
  21. Hih, arvasin jo otsikosta kuka kyseessä. :D Voi pientä ♥ Eiköhän pikkuhiljaa ala rutiniit taas palata ja uudet ällöhajutkin alkavat tuoksua kodilta! :) Paljon jaksuherkkuja ja rapsuja KissaKaramellille!

    VastaaPoista
  22. Vääryyksiä on kissarouvan elämä täynnä, niin täynnä! Voimia kaunokainen,täältä tulee sympatiarapsut sun ihanaan partaan ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, Karamellillä on ihana parta, muttei se suostunut olemaan pukkina lakki päässä! Yritin kyllä, usko pois. Karamelli olis ennemmin syönyt pipon, kuin poseerasi se päässään ;)

      Poista
  23. Voi tuota ilmettä! Otan osaa, KissaKaramelli. Kyllä tuo vielä iloksi muuttuu, luulen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä se nyt niin pahan myrkyn lykkäs, että saas nähdä ;)

      Poista

Kiitos, kiva kun kommentoit