10v

Karamelli ja Cassia täyttävät tänään 10 vuotta! 

Kiitos Tessaliinalle näistä ihanista karvapalloista!

Nämä karvapallokaunottaret ovat sulostuttaneet elämäämme jo kokonaisen vuosikymmenen! Wappuaatto on juuri sopiva päivä juhlistaa sisaruksia herkkuruoalla ja rapsuilla! Täältä juhlien lomasta toivotamme kaikille kivaa Wappua ja ihanaa kevättä! 

 

PS. Onnea myös KissaBlogikaverillemme, Kuningatar Pepsille, joka täyttää jo 14v!

Siperialainen päähieronta

Karamelli rakastaa ihmismammaa. Ja olla ihmismamman lähellä. Lähellä tarkoittaa yleensä 1-5 metrin säteellä, ei ihan vieressä. Karamelli saattaa nukkua jaloissa ja joskus hellyyspuuskassaan hetken jopa kyljessä, mutta pään lähelle Karamelli ei tule. Ja jos ihmismamma työntää päänsä nukkuvan kissan lähelle, poistuu Hän välittömästi paikalta. Välittömästi. Siksi hämmästyin uudenvuodenpäivänä suunnattomasti, kun maatessani sohvalla telkkua töllöttäen, tuli Karamelli kehräämään kanssani  samalle tyynylle,  pääni yläpuolelle. Ensin Karamelli yritti napata nutturastani pompulan. Sitten hän asettui nukkumaan ja leipoi päänahkaani. Taisin saada ensimmäisen Siperialaisen päähierontani 🤗

KissaKaramellin hermoloma

Mun muru, ikioma mielensäpahoittaja KissaKaramelli ei tykkää pennuista. Karamelli stressasi ja minun keskittyessä pentuihin, katti takkuuntui karvanlähtöaikaan pahasti. Alusvillat huovuttui niin pahasti, että katti pääsi parturin penkkiin. KissaKaramellista tuli naku, ja naku muutti hermolomalle mummolaan.

Karamelli viettää niin leveitä kissanpäiviä mummolassa, ettei mummo meinaa mahtua sänkyynsä.  

KissaKaramelli on seurankipeä ja vaihtaa mummon kaksiossa huonetta mummon perässä. Meidän mielensäpahoittaja on myös mummolassa ihan oma itsensä: katti mököttää mummolle kauppareissuistakin 😸.

Että terkkuja vaan, paksusti voidaan!

The world is my Oyster

Eilen satoi lunta. Hiljaisuus ja leijuva näkymä ikkunassa muistutti ihan lumihiutalepalloa 😻 

KissaKaramelli istui sohvan selkänojalla ulos tuijotellen, täysin lumoutuneena lumihiutaleista, ihan kuin minä aikanaan lapsena noista lumihiutalepalloista. KissaKaramelli tuijotti ulos pää kallellaan ja kehräsi kovaäänisesti ikkunasta avautuvalle maailmalleen. 

Vaikkei lumisade näissä kuvissa erotukaan, näkyy niistä kissan kaiho ja lumo. Kissan ja lumisateen luoman vahvan tunnelman vuoksi minäkin heittäydyin tunnelmalliseksi ja runojen siiville. Osa kuvateksteistä on napattu netistä tuntemattomilta ja osa on enemmän ja vähemmän allekirjoittaneen omaa käsialaa 😉

"Ruutujen takaa katson maailmaani.
Se on valkoinen, puhdas kuin lumi."

 "Siellä sataa lunta pehmeästi, minä kuuntelen.
Hetkessä tämä päivä muuttaa menneet päivät"

"Lumi peittää alleen maan
kalpeilla helmillään ja timanteillaan" 

"Ikkunasta sitä katselen, pieni kissarukka. Ikkunaan ilmaantuu  myös jäinen kultakukka."

"En tiedä miksi minua kiehtoo tuo outo näky,
jossa lumi on puhdas ja välkkyvä,
jossa mikään ei liiku ja kuitenkin on niin elävää.
Hengitän ja näen hengitykseni huurun."

"Olen kuin satumaassa, jossa hiutaleet leijuvat kuin tuhannet timantit.
Yritän kerätä niitä sadoittain sieluuni, turkkiini, kaikkialle."

"Puiden lumisilla oksilla minua odottaa äärettömyys.
Olen valmiina lähtöön, lennän, leijun...
Olen lumen valtakunnassa - niin vapaa"

"Ei mikään ääni maailmassa voita ääntä leijuvan lumen -

Ainoaa maailmassa, joka hiljentää kellojen lyönnin;  

Ainoaa maailmassa joka peittää alleen kaupungin hälyn;

Ja kietoo kohtaajansa pehmeään syleilyyn.

Ääni, joka ei ole ääni ensinkään,

on niin hiljainen, pehmeä ja rakas, että se

lohduttaa jokaista, jonka äärelleen rauhoittaa."

Puhtaan valkean lumen myötä toivotamme kaikille ihanaa uutta, alkanutta vuotta 2017. 

Olkoon se meille armollinen !

Mirrien joulu

Joulu se oli meilläkin. Kissat olivat tapansa mukaan hyvin avuliaita kaikissa jouluisissa puuhissa. Mieluisinta seurattavaa taisi olla tonttujen pakkauspuuhat, ainakin KissaKaramellille, joka vielä öisinkin hiipi pöydälle tarkistamaan, löytyisikö sitä herkku-lahjanarua jostain hällekin. Ei löytynyt! NeitiCassian nenuun tuntui eniten kinkku, ja Cinnaan osui parhaiten kuusi!

Niin, kaikkien kissojen mielestä mamma ihan hemmotteli karvakasojaan tuomalla sisään iiiiison herrrkullisen vesikupin, ja siihen iiiiiison puun tuoksuteltavaksi ja nakerreltavaksi. NeitiCassinen kävi pureskelemassa alaoksiston risuja poikki, joilla Cinna leikki itsensä illasta toiseen ihan läkähdyksiin. Cinna oli kuusesta todella lumoutunut. Hetken sitä ihmettelin, tämä oli kuitenkin jo Cinnan toinen joulu meillä. Sitten muistin.. Cinnahan saikin viime vuonna pennut juuri ennen joulua, eikä tainnut olla muusta paljoakaan kiinnostunut 😃 Mutta nyt Cinna viihtyi todella paljon kuusen alla. Tuijotellen, vähän nakerrelen, vettä hörppien. Cinna joka ei yleensä esimerkiksi ole kiinnostunut sohvan selkänojasta nukkumapaikkana, saattoikin löytyä sitä tuijottelemasta kuusta, tai nukahtaneena kesken ihailun, kuten tässä alla:

On pehmeän pörröinen unen maa, missä kissa saa rauhassa tassuttaa
ja vaania, nuuhkia sopukoita, joissa vilahtaa outoja hahmoja noita.
On hyrinää, murinaa, mau'utaa ja mukavasti kylkeä kääntää saa.

Pikkukissa kummastellen katsoi oven suusta
kun ei ollut koskaan ennen nähnyt joulukuusta.
"Punainen ja keinuva on juuri tuossa oksassa,
mitähän se sanoo jos nyt koetan tassulla?"

Kas, Kissalan lapset iloissaan 

ovat joulua viettämässä, 

he laulavat hiljaa miu, mau, mau, 

ovat piirissä pyörimässä. 

Ja hauska on heillä piirissään 

kun pyörivät riemuisasti, 

ja laulavat hiljaa, miu, mau, mau, 

ihan illasta aamuun asti.

Kävi meillä jouluaattona pukkikin, Ukko Punanuttu!

KissaKaramelli tarkisti pukin KAIKKI hajut 😂 

Myös Cinna tarkisti pukin Hoodit ja muuvit

Taisi löytyä pukin helmoista aikas monen kodin (suorastaan huumavat) tuoksut,
kun Cinna jäi niitä näin suu auki makustelemaan 😁  

 

Mielensäpahoittaja loukkaantui,
kun muut vaan tuntui saavan paketteja toistensa perään ....

Eikö mulle mamma oikeesti oo mitään? Tää pussi on ihan tyhjä?

No vihdoin MUN!!
Annas jätkä tänne se ja vähän sassiin!

No naru ainakin on sentään laatutavaraa!

Cinnaa sen sijaan paketti jännitti niin,
ettei meinannut uskaltaa mennä lähellekään

KissaKaramelli testaa!

Mitä, oliks tää joku yksinpeli vai? tuumaa Cinna

Lelusta viis, KissaKaramellin mielestä paras joululahja löytyi mamman paketista;
 villasukat, joilla nukkuessa näkee joulun parhaat unet :)

Kaikki lahjat olivat kissoille mieluisia. NeitiCassinenkin oli varsin innoissaan joukoissa mukana, mutta jostain syystä on onnistunut väistelemään valokuvia 😃

Yksi onneton kuva löytyi hetkestä, jossa NeitiCassia
intoutuu härnäämään tuolin alla istuskelevaa Cinnaa

Sitten vielä terkkuja Laitilasta, jossa asuu Cinnan pennuista Barnabas 💖

Barran joulupaisti 

"Lumisesta metsästä valjasteli kotipihalle kissimirri,

kas kummaa, sillä nyt suussaan olikin hiiri!

ylpeänä se kuljetti näyttämään kaikille metsänmaistia,

siitäpäs riittäisi Barra-herralle maukasta joulupaistia." 

Vauhdikkaita viime hetkiä tälle vuodelle ja rauhaisaa paukutonta 💣 vuodenvaihdetta kaikille!

Mamman kanssa mustikassa vol 2

Kuten edellisessä postauksessa kerroinkin, kävin kesällä kissojen kanssa mustikkareissuissa. Ihan vaan lähimetsikössä, pikkuämpärin kanssa :) Kissoillamme laadunvalvonta pelaa kyllä todella hyvin, ja ne tekevät äärimmäisen tasalaatuista tarkkaa työtä! Nimittäin näiden marjareissujemme perusteella voin todeta, että kissan kärsivällisyys marjametsässä on tasan puoli kiloa :) Joka kerta :) Ei sen enempää, eikä vähempää :) Tässä yksi KissaKaramellin puolen kilon mittainen mustikkareissu kuvina:

Metsään vie mustikkakissan tie..

KissaKaramelli oli niiiiiiiin onnellinen
päästessään mamman kanssa metsään,
että pitkät tovit se vaan kehräili, kiersi
ympäri ja puski mammaa joka puolella.
Siinä oli välillä mustikkaämpärikin vaarassa
kaatua, niin tarmokkaasti  KissaKaramelli
näitä rakkaudentunnustuksiaan esitti.

Rakkaudentunnossaan kissa päättikin etsiä mammalle ne ihan parhaat mustikkamestat. 

Nuuh nuuh!

"Täällä mamma!"

.

"Siis kato kuinka paljon näitä on!"

"Eikös olekin hyvä paikka?"

"Mä oottelen tässä!."

"Mutta ooksää mamma huomannu, että 
nää on ihan kamalan pahan makuisia ?"

"Kultaseni älä huoli, sinä saat pitää tonnikalasi, minä hoitelen nämä marjat!"

Sekalaisia jorinoita

Hyvää alkanutta vuotta kaikille! Meillä vuodenvaihde sujui rauhaksiin. Kissat olivat pääosin illan keskenään. Tosin jätin radion päälle, josko se peitti edes osan rakettien vinkunasta ja paukkeesta. Me aikuiset ihmispalvelijat kyläilimme ihan naapurissa. Piipahdinkin siitä pariin kertaan kotiin tsekkaamaan, että pennuilla on kaikki hyvin, ja antamassa Cinnalle ruokaa. Cinnan ruokahalu on huima: 5-6 ateriaa päivässä plus raksuvälipalat. Ja silti kissa on ihan luikero ja karva lähtee ihan kamalasti. Mahtaa olla rankkaa olla kuuden emo! Mutta maitobaarissa tuotanto tuntuu riittävän, sillä ainakaan vielä ei ole tarvinnut turvautua pullo- eli lisäruokintaan.

Maitobaari

Hankittiin muuten isompi pahvilaatikko, että Cinna mahtuis paremmin pentujen kanssa pötköttelemään. Cinna ei ole vielä osoittanut minkäänlaisia muuttohaluja, mutta onpa laatikko jo valmiina odottamassa. Arvaattekos muuten, kuka kömpi laatikkoon sillä SEKUNNILLA, kun sen ovesta sisään laskin: 

No KissaKaramellihän se :)

KissaKaramelli koemakasi laatikkoa useita tunteja ..

..kunnes kiipesi tuttuun yläpesäänsä.

Se on kuulunut taas viime aikoina
myös NeitiCassisen lempipaikkoihin.

Ilme on sellainen, että tekis mieli kirjoittaa: "Täällä määrään minä". Mutta ei voi, koska KissaKaramellin asemaa ei voi horjuttaa edes huumorilla. KissaKaramelli is the Boss!

Sen vuoksi NeitiC onkin joutunut tyytymään paikkohin"ihan hanurissa"
Taatusti lämmin paikka :) Mutta silmiä näyttää kirvelevän :)

No mitäs meille muuta? No pentuja tietenkin.

Pennut alkavat olla hyvin uteliaita. Ovat selvästi alkaneet kuulla,
sen huomaa jo pesälle mennessä. Kun pesän kattona olevaa
pyyhettä nostaa, reagoivat pennut heti pieneen rasahdukseen
alkaakseen katseellaan hakemaan, liikkuuko täällä joku :)

Tällaisia katseita pesästä kohtaa ❤️

Emo Cinna on suurimmaksi osaksi muualla kuin pesässä.
Hikihän sielä tulee! Ja pennut on koko ajan kiinni baarissa :)

Niin, ja KissaKaramelli on päässyt jo
hajuetäisyydelle saamatta "härslaakia".

Aina ei hermo kestä lähellä,
välillä punnistuksia pitää seurata vähän kauempaa.

Ja välillä ei hermo pidä yhtään! Ainakaan tänään, kun pennut kannettiin ensimmäistä kertaa olohuoneen puolelle. KissaKaramellillä otti niin koville, että piti ihan "ulkoistaa". Pakkasessa kiihkeät tunteet jäähtyivät hyvin :)

Mitenkäs teidän vuosi on lähtenyt käyntiin? Tulitteko tehneeksi lupauksia. Me ei luvattu tänäkään vuonna mitään!  Ja ainiin: Siperiankissa oli pudonnut vuonna 2015 Suomen suosituimmat kissarodut listalla sijalta 3. sijalle 6. Mutta ei haittaa, meillä ne on aina vaan ykkösenä  ❤️

Mielensäpahoittaja

KissaKaramelliä on kohdannut järkyttävä henkilökohtainen katastrofi! Tarkka- ja herkkänenäisen, sekä varsin itsetietoisen, rutiineihin ja kaavoihin kangistuvan laumajohtajamme reviirille on tunkeutunut sietämättömiä, uusia tapahtumia hajuja, ääniä ja RAJOITTEITA! Hirveää!

Kyllä minä niin mieleni pahoitin!

Se alko jo viikko sitten torstaina. Se pikkutirppa rääpäle rupes haiseen omituiselle takamuksestaan heti aamun pissareissun jälkeen. Se haju oli jotain niin järkyttävää, että komensin pikkutirppaa ihan oikein kunnolla. Joo'o, sille piti ihan murista, eikä se silti ruvennu pesulle! Siinä se reuhas edestakaisin, eikä täällä saanu edes rauhassa rentoutua päiväunille, kun se kulki ja mourus niin. Läppäsinkin sitä jo, että NY HILJAA, mutta sitten tapahtui jotain kamalaa. Mamma sulki sen makuuhuoneen oven. Ja meni sinne sen pikkutirpan kaa! Ja oli siellä vaikka kuinka monet torkut! Enkä mää päässy sinne! 

Pötköttelin siinä sitten koko ajan oven takana olevassa putkessa.
Mutta ei siinä nukkumisesta mitään tullu, kun piti vahtia ja kuunnella!
Mitä ihmettä ne touhus siellä??

No se ovi on ollu ny sit kiinni melkein koko ajan. Ja kyllä mää siittä joka päivä niin mieleni pahotan. Ja en kyllä sanojani pirättele, sanon sen sille pikkutirpalle, joka sieltä aina välillä tulla keikuttaa ittiään tänne muun huushollin puolelle! Sanon niin kovilla hertzeillä, että sen viiksikarvatkin värisee! Oon vähän sähissytkin sille. Haisee mokoma niin pahalle. En ees ilkiä sitä peräpäätä haistaa (vaikka yleensä tykkään työntää nokkani toisten takapuoliin, nih.). 

Parina ekana aamuna mää en sitte kostoks päästäny sitä keittiöön syömään! Hahhah, se oli oikein sille. Mutta mamma ei tykänny. Mamma vei mut molempina aamuina ikkunasta ulos; tarhaan, ja sulki ikkunan! Jouduin oleen ulkona, kun se tirppa sai syödä. Varmaan jotain herkkuja! Törkeetä! Sen jälkeen mun on ollu pakko vähän armahtaa, ja päästää se syömään. Mutta mää vahdin sitä !   

Paras pitää sitä ny tarkkaan silmällä!

Onneks ny viime päivinä mamma on kyllä pitäny sitä makuuhuoneen ovea auki, ainakin silloin kun se on itte kotona. Oon päässy vähän käymään siellä huoneessa tutkimassa sängynaluset ja muut. Vähän oon yrittäny sinne pahvilaatikollekin, mutta sieltä tulee pelottavia hajuja ja ääniä. Pitää ehkä vähän murista. Matalalta. Hiljaa. Ihan vaan varmuuden vuoksi. 

Toi pahvilaatikkokin oli siis mun lempipaikka!
Ehdin nukkua siellä monet ihanat päiväunet!
Ny se on täynnä jotain haisevia vikiseviä.... paikanvaltaajia!

Kyllä minä taas niin mieleni pahotin!

Enkä mää vieläkään saa nukkua öitäni makuuhuoneessa mamman kaa! Se vetää joka ilta oven kiinni! Ja mää jään oven ulkopuolelle. Eikö se muista, että mun yöunipaikka on sen jaloissa!

 Kyllä minä siittä niin mieleni pahotan!

"Sitä minkä on saanut joka päivä automaattisesti, ei ymmärrä kaivata ennen kuin se viedään pois. Suomalainen kestävyysjuoksumenestys, elämän suurin rakkaus tai maksalaatikko." Tai mamman makuuhuone, sanon minä!