Cinna ihmemaassa

"Katso tänne." Hän osoitti maata. "Mitä näet?"
"Jälkiä"", sanoi Nasu. "Tassunjälkiä."
Hän vingahti innoissaan.
"Oi Puh! Olisikohan se... tuota... Tärppä?"
"Ehkä on"", sanoi Puh. "Milloin on, milloin ei.
Tassunjäljistä ei koskaan tiedä."

Vaan ei tällä kertaa ollut Tärppä! Vaikkakin tämä kyseinen tassuttelija eittämättä olikin ihan "tärppästikkuna" ja silmät lautasina. Käytiin nimittäin Cinnan kanssa taivastelemassa lumisia maisemia. Cinnahan ei siis edelleenkään osaa kulkea valjaissa muutamia askelia pidempiä matkoja. Ulkoilu on enimmäkseen istuskelua ja tuijottelua. Minä kannan kissaa paikasta toiseen...mikä onkin muuten kuvaamisen kannalta ihan loistavaa! Postailenkin tässä nyt kuvia hämmentyneestä Cinnasta lumisissa maisemissa.

”Kertoisitko minulle mihin suuntaan täältä pitäisi lähteä?”

“Se riippuu aika paljon siitä mihin haluat mennä,”

“Ei sillä niin väliä…,“

“Sitten on se ja sama mihin suuntaan menet,”

"“Minä aion istua tässä,” lakeija kissa sanoi, 
“huomiseen asti…tai ehkä ylihuomiseen,”
 lakeija kissa jatkoi yhtä tyynesti,
ihan kuin mitään ei olisi tapahtunut."

"Lakeija Kissa katsoi tilaisuuden sopivaksi ja toisti 
oman huomautuksensa hieman muunnellussa muodossa.
“Minä aion istua tässä,” se sanoi, “aina silloin tällöin päiväkausia”."

"Liisa Kissa alkoi kuitenkin tuntea olonsa epämukavaksi...
Liisa Kissa etsiskeli pakotietä, ja pohtiessaan
pääsisikö livahtamaan kenenkään näkemättä."

"Liisa Kissa ei ollut koskaan nähnyt niin kummallista
krokettikenttää metsää: se oli täynnä vakoja lunta ja pengermiä jäätä." 

"Kissa tuntui ajattelevan, 
että sitä oli jo tarpeeksi näkyvissä."

“En pidä yhtään sen ulkonäöstä.."

"Melkein toivon, etten olisi mennyt siihen kaninkoloon lumiseen metsään,

mutta silti... silti... onhan tällainen elämä aika jännää!

Mitä ihmettä minulle on oikein tapahtunut?

Kuvittelin aina ennen kun luin satuja kuuntelin KarkkiKaksosia,

ettei sellaisia asioita koskaan oikeasti tapahdu, ja tässä minä nyt olen,

keskellä satua lumista metsää! Minusta pitäisi kirjoittaa kirja postaus.

Totta totisesti, ja kirjoitankin, kunhan kasvan isoksi ...

... - mutta, minähän olen jo iso!"

Sen pituinen se. Mamman oli jo aika kantaa hämmentynyt kissa kotiin lämmittelemään :)

Kuvatekstien lainaukset:

LIISA IHMEMAASSA. Kirjoittanut Lewis Carroll, suomennos Tuomas Nevanlinna

Ja tiedoksi kaikille, myös Karkkikaksoset pääsivät ulkoilemaan.
Se reissu jäi lyhyeksi, taloa kierrettiin heinänkorsia nakerrellen.
Muuta eivät tarjenneet!


Ensi viikolle on luvattu lämpenevää säätä!

Ps. ♥ Onnea ponnea Naukulaan viidestä ihanasta punanutusta ♥

Mamman kanssa mustikassa vol 2

Kuten edellisessä postauksessa kerroinkin, kävin kesällä kissojen kanssa mustikkareissuissa. Ihan vaan lähimetsikössä, pikkuämpärin kanssa :) Kissoillamme laadunvalvonta pelaa kyllä todella hyvin, ja ne tekevät äärimmäisen tasalaatuista tarkkaa työtä! Nimittäin näiden marjareissujemme perusteella voin todeta, että kissan kärsivällisyys marjametsässä on tasan puoli kiloa :) Joka kerta :) Ei sen enempää, eikä vähempää :) Tässä yksi KissaKaramellin puolen kilon mittainen mustikkareissu kuvina:

Metsään vie mustikkakissan tie..

KissaKaramelli oli niiiiiiiin onnellinen
päästessään mamman kanssa metsään,
että pitkät tovit se vaan kehräili, kiersi
ympäri ja puski mammaa joka puolella.
Siinä oli välillä mustikkaämpärikin vaarassa
kaatua, niin tarmokkaasti  KissaKaramelli
näitä rakkaudentunnustuksiaan esitti.

Rakkaudentunnossaan kissa päättikin etsiä mammalle ne ihan parhaat mustikkamestat. 

Nuuh nuuh!

"Täällä mamma!"

.

"Siis kato kuinka paljon näitä on!"

"Eikös olekin hyvä paikka?"

"Mä oottelen tässä!."

"Mutta ooksää mamma huomannu, että 
nää on ihan kamalan pahan makuisia ?"

"Kultaseni älä huoli, sinä saat pitää tonnikalasi, minä hoitelen nämä marjat!"

Mamman kanssa mustikassa

No nyt on vettä virrannut Tammerkoskessa niin maan perusteellisesti sen jälkeen, kun viimeksi postailtiin. Hyvissä voimissa ollaan, vaikkei ollakaan saatu mitään aikaiseksi täällä kissablogistaniassa.

Syys on saapunut, mikä on ihanaa, vaikka kesä jotenkin jäi tulematta... Ainakin jäi semmoinen tunne, että aina vain odoteltiin kesän alkavan. Tässä kuitenkin joku kesäinen muisto, jota saan vielä talven aikaan pakastimestakin ammentaa: Käytiin nimittäin kesäaikaan marjassa. Mustikassa. Vaikka yleensä ulkoillaan Karkkikaksosten kanssa yhdessä, päädyin marjaretkillä pitämään mukanani vain yhtä kissaa kerrallaan. Tässä kuvia elokuisesta mustikkaretkestä NeitiCassisen kanssa - Neiti johdatti mamman metsän antimille ♥

"Seuraa mamma mua..."

"...mä tiedän missä niitä herkkuja on!"

"Mamma, jaksaa jaksaa!"

"Trust me, I know what I'm doing!
Mä siis tosiaan vaan tsekkaan mestat sulle!"

"Mitäs mä sanoin, täällä niitä on!"

"Mitäs sanot?!? Riittääkö?"

"Meneeks sulla muuten kauan?"

"Nooh, eihän tässä hevosen selässä olla..."

Poimi sä vaan marjas rauhassa!

Takapihalla

Kesä on ollut surkea! Liian vähän on ollut sopivia säitä istuksia takapihalla tekemättä mitään. Niin että kissatkin saisivat olla lököttelemässä nurtsilla. Mutta on niitäkin kertoja ollut. Tässä kuvasarja yhdeltä illalta muutama päivä sitten. 

Eka kerta muuten, kun Cinnakin oli aika rauhassa valjaissa. Te ketkä seuraatte meitä Facessa, näittekin videon, missä Cinna ei päässyt terassilla eteen eikä taakse, kun piti vaan tuijottaa ihmeissään kissatarhaa. Mutta tällä viikolla Cinna jo oppi ulkoilemaan valjaissa. Eikä tullut yhtään kunnon valjashalvausta, mutta yks kyljelleen heittäytyminen nähtiin :)

Ensin Cinna jäi maate terassille, mutta joku lentävä öttiäinen sai kissan intoutumaan liikkeelle, aina kukkapuskaan saakka:

Nam, mihin se meni?

Cinna tuijotteli ja haisteli ihastellen aikansa kukkapuskassa

Mutta miten täältä pääsee pois?

Nostin Cinnan puskasta terassille ja
Cinna "ryömi" terassia aina rappuselle asti.
Siitä oli hyvä kuikuilla öttiäisiä :)

Jonkun ajan päästä Cinna "ryömi" nurmikolle asti
ihmettelemään taas kissatarhaa.

Cinnan laahauduttua ihan nenu tarhaan kiinni,
NeitiCassia kävi selvästi vähän "neuvomassa"
 Cinnaa ulkoilemaan "isojen kissojen tavoin"

Ja Cinna intoutui yrittämään ryömimällä kohti seuraavaa kukkapuskaa :)
NeitiCassialla olikin vielä pari neuvoa annettavaksi!

Ja Cinna "uskaltautui" pystyasentoon :)
Ilmeestä päätellen aika pelottavaa :) 

KissaKaramelli oli hieman tuohtunut
rajoitetusta ulkoilumahdollisuudesta...

Ja yritti kyllä tomerin askelin lähteä
talon nurkalle ja oikein lenkille...

"ET OO TOSISSAS!
Onks ihan pakko pysyä pihassa?" 

"Ja mitenniin muka täällä ei saa syödä kukkia!?!"

Niinpä arvon prinsessa KissaKaramelli asettautui pötköttelemään.
Ja tietenkin pehmustetulle tuolille. Kuka sitä ny nurmikolla nukkuis?

NeitiCassinenkin yritti, neuvottuaan Cinnaa riittävästi,
hilpaista pidemmille reissuille talon nurkalle...

"TYHMÄ ihminen esti!"
"Ja onks sun ihan pakko kuvatakin koko ajan?!?"

"Mitähän keksis? Hmmm!"

"Ai niin täällä...

..on näitä makeita ruohoja!"

"Ai ei saa syödä vai? Mut täähän on kans ruohoa? Jotai norsuruohoa?"

"No mökötetään sitte!"

Sitten pihaan ilmetyi sulkalelu. Siitä touhusta ei kunnollisia kuvia saatu, mutta hetken oli kivaa :)

Cinna innostui ihan juoksemaan ja hyppimään.

Mutta se sulkalelu ei ollut hyvä idea, koska! Monta kissaa valjaissa! Katso vaikka seuraavista kuvista. Ei mitään laatukuvia, mutta kehoitan kiinnittämään huomiota flekseihin. Välillä oli selvittelemistä kun kissat riehaantuivat juoksemaan ja hyppimään sulkalelun kanssa. Cinnakin juoksi kerran "kuin päin seinää", niin pitkälle kuin fleksiä riitti ja näky oli kuin sarjakuvissa. Cinna olikin vähän aikaa kuin pökerryksissä.

Loppu-ulkoilu sujui kaikilta kissoilta puskissa makoillen. Siinä turahti pitkä tovi, kunnes hyttyset valtasivat pihan ja ihmiset kissoineen pakenivat sisätiloihin. Seuraavaa ihanaa iltaa odotellessa...

Ihanaa viikonloppua kaikille!