F-pentueen syntymästä on jo yli kuusi viikkoa, ehkä viimein pystyn palaamaan synnytykseen ja kertomaan, miten se oikein meni. Koen tämän kertomisen erittäin tärkeäksi, koska synnytys määritteli tällä kertaa pentujen nimeämisen. (Miten meillä pennut nimetään - Eli meidän kissalan nimeämispolitiikasta voit lukea jutun täältä)
Varoitus! Jos sua ällöttää synnytystarinat, älä jatka tästä pidemmälle!
Ellen synnytys käynnistyi lauantaina 14.2. Elle alkoi olla alkuillasta levoton ja seurankipeä. Koska viimeksi D-pentueen syntyessä, kesti Ellen avautumisvaihe yli vuorokauden, ja niinpä varauduimme siihen nytkin. Kun menin illalla Vesilahteen, Elle oli pentuhuoneessa, ja asetuin sinne seuraksi. Elle meni välillä synnytyspesään rymsteeraamaan, eli järjestämään peitteitä oman mielensä mukaan ja välillä tuli ulos sieltä pitkiksikin ajoiksi huoneen lattialle pötköttelemään. Elle vaihtoi jatkuvasti paikkaa, pesään ja pesästä pois. Ilta vaihtui yöksi ja yö aamuksi, aamu vaihtui päiväksi ja päivä illaksi. Eikä mitään erityistä tapahtunut. Ei näkyviä supistuksia, ei vapinaa, ei huohotusta.
Sunnuntaina kuuden aikaan Elle alkoi ponnisttella. Siitä tunnin kuluttua näkyi nestepussi ja synnytyksen eteneminen loppui siihen. Elleltä loppui näkyvät supistukset eikä Elle enää ponnistellut. Niinpä hetken odoteteltuani soitin eläinlääkäriin, josta kehoitettiin tulemaan kiireesti näytille. Lähdimme sijoitusperheen Hannan kanssa kohti Tamperetta!
Eläinlääkärissä otettiin verikokeita, tarkistettiin ettei ollut tulehdusta tai liian matalia kalium -arvoja. Sitten tarkistettiin ultralla pentujen sykkeet. Eläinlääkäri sanoi, ettei löydä yhdeltä sykkeitä lainkaan, ja että 1-2:lla on alentuneet sykkeet (hyvin heikot selviytymismahdollisuudet ) ja että 1-2:lla on hyvät sykkeet. Alentuneet sykkeet olivat kuulemma rajalla, eikä kriteerit sektioon vielä täyttyneet. Otettiin vielä röntgenkuva, jonka perusteella arvioitiin, missä asennossa synnytyskanavassa oleva pentu oli. Röntgenkuvan perusteella pentu oli ihan hyvässä asennossa, eikä muodostanut synnytysestettä. Niinpä kriteerit sektiolle eivät vieläkään täyttyneet.
 |
| Ellelle laitettiin tippa |
Ellelle tuotiin lattialle pehmustettu pahvilaatikko, jossa olisi ehkä nippanappa mahtunut synnyttämään. Sijoituskodin Ninakin tuli klinikalle perässä. Istuimme kaikki lattialla Ellen vieressä. Ellelle annettiin oksitosiini, jonka toivottiin käynnistävän kunnon supistukset, mutta valitettavasti näin ei käynyt. Eläinlääkäri ehdotti vielä toista oksitosiiniannosta ja kertoi sen joskus auttavan merkittävästi, vaikkei ensimmäinen olisikaan vaikuttanut auttavan lainkaan. Eläinlääkäri koitti myös avustaa syntymässä olevaa pentua ulos, mutta se oli liian kaukana, eikä siitä ollut mahdollista saada otetta. Tässä kaikessa oli mennyt jo 4 tuntia siitä, kun saavuimme klinikalle.
Kun eläinlääkäri viimein tuli laittamaan toista oksitosiinia, oli röntgenkuvastakin kulunut jo tunti, eli se yksi pentu oli ollut jo ainakin tunnin synnytyskanavassa ja Elle oli aivan puhki. Sanoin eläinlääkärille, että ei enää sitä toista oksitosiinia, että on mennyt jo liian kauan aikaa, etää nyt on pakko mennä sektioon. Ja eläinlääkäri vastasi minulle sanoen jotain kauhistuttavaa: että luultavasti kaikki pennut on jo menetetty! Tai ainakin ovat loputkin jo niin heikkoja, etteivät tule selviämään. Että Elle voitaisiin siirtää kiireellisestä kiireettömään sektioon, mikä tarkoittaisi sitä, että he tekisivät toiselle, meidän jälkeen tulleelle kissalle sektion ensin, ja Elle joutuisi odottamaan sektioon pääsyä.
Tässä kohtaa jouduttiin todella taistelemaan. Vastustin eläinlääkärin ehdotusta, ja niinpä hän olisi halunnut tehdä vielä uuden ultran, että löytyykö enää sykkeitä ollenkaan, onko perusteita kiireelliseen sektioon. Kerroin eläinlääkärille hyvin pontevasti, että se on ajanhukkaa, tunsin vielä potkuja Ellen masusta, että nyt on mentävä sektioon heti!!!
Ja lopulta eläinlääkäri uskoi ja lähti valmistelemaan sektiota. Ja minä toivoin viimeiseen asti, että Elle olisi saanut punnattua pennun ulos omin voimin, mutta Elle oli aivan puhki, liian väsynyt. Eikä supistukset olleet tarpeeksi voimakkaita. Lopulta hoitaja tuli ja haki Ellen leikkaussaliin ja me kolme menimme aulaan odottelemaan.
Kyllä mä tiedän, että olisin voinut vaatia sektiota jo heti. Mutta kuuntelin eläinlääkäriä, mitä ne kriteerit ja suositukset on. Ja viimeiseen asti toivoin, että Elle saisi ponnistettua vauvat itse, koska tiedän muiden kasvattajien kokemuksista, kuinka vaikea tilanne sektio voi sekä emolle että pennuille olla. Pentuja kuolee ja emot menevät sekaisin lääkkeistä ja välillä tosi huonoon kuntoon sektiosta. Ja sitten pentuja joutuu letkuttamaan päiviä tai jopa viikkoja, kun emo ei pysty hoitamaan tai imettämään pentuja.
No me istuimme hyvin järkyttyneinä odotustilassa. Noin tunnin päästä eläinlääkäri kävi käytävällä sanomassa, että pennut ovat syntyneet ja KAIKKI ovat elossa, että koittavat saada Elleä hereille. Pelkäsin ihan kamalasti Ellen puolesta ja oltiin todella hämmentyneitä, että kaikki pennut olivatkin elossa. Yhdeltähän ei löytynyt tunteja aiemmin edes sydänääniä!?! No, hetken päästä eläinlääkäri tuli sanomaan, etteivät pennut meinaa virota, että kaikki ovat kriittisessä tilassa. Tunnin kuluttua eläinlääkäri tuli sanomaan, että pennut kyllä hengittävät, mutteivat muuten virkoa, eivät liikehdi, eikä hamuile. Että tunti on pitkä aika henkilökunnan virotella ja että heidän on nyt viipymättä siirryttävä seuraavaan, sen toisen kissan keisarinleikkaukseen. Että mitä? Siis mitä!? Että tää oli tässä? Eläinlääkäri sanoi, että voitte kyllä itse jatkaa virottelua, jos haluatte ja jaksatte.
Niinpä hoitaja toi meille 5 ihanaa kaunista pentua viroteltaviksi. Tuli lämpöpatjaa ja happipullo ison tötterön kanssa. Pyyhkeitä ja kertakäyttökäsineitä täytettäväksi lämpimällä vedellä, että voidaan pitää niiden avulla pentuja lämpimänä. Hoitaja toi myös Ellen, joka oli ihan sekaisin opiaateista. Elle vain poukkoili levottomasti, loikki ja pyrki pois laatikosta. Elle oli kirjaimellisesti kuin päätön kana! Yritettiin antaa Ellelle pentuja ja niiden peppuja haisteltavaksi, jotta Ellen emonvaistot heräisivät. Mutta ei auttanut. Jouduimme lukitsemaan Ellen kantokoppaan (jossa se riehui mm. keittosuolatippaa varten tassussa olleen kanyylinsa irti.).
Puolitoista tuntia me kolme (sijoituskodin Nina ja Hanna sekä minä) pidettiin pentuja hengissä, ja koitettiin aktivoida ja virotella niitä sekä pitää lämpiminä. Tarkistettiin aina välillä, vieläkö hengittää. Koitettiin aktivoida hieromalla pyyhkeellä ja pitää lämpimänä, ettei ruumiinlämpö laske liikaa. Kun joku pentu alkoi vähän liikehtiä, laskettiin lämpöpatjalle happitöttterön alle, ja keskityttiin seuraavaan. Välillä koitettiin pitää paria pentua yhdessä, että ne aktivoisivat ja lämmittäisivät myös toisiaan. Tarjottiin välillä Ellelle haisteltavaksi. Mutta vaikka me tehtiin mitä, pennut olivat vaisuja, hengittivät kyllä, mutta eivät liikehtineet eivätkä hamuilleet nisiä etsien. Se puolitoista tuntia, kun viroteltiin ja lämmiteltiin pentuja ja Elle oli ihan sekaisin opiaateista... en muista että olisi niin pitkää puolitoista tuntista ollut! Onneksi meitä oli kolme!
 |
| Ihana kaunis tilkkutäkki, hengitti, muttei liikkunut |
Puoli kahdelta yöllä eläinlääkäri tuli siitä toisesta sektiosta ja kertoi menevänsä kirjoittamaan paperit kuntoon. Että tulee sitten katsomaan pennut, että josseivat ole vironneet kunnolla, pitää ne eläinsuojelullisista syistä lopettaa.......... En voi mitenkään, ikinä, en millään sanoilla kertoa, miltä meistä siinä hetkessä tuntui! Mutta voin kertoa, että itkin lähes koko eläinlääkärireissun! Se tunteiden vuoristorata: kun on vaarassa Elle ja on vaarassa pennut, ja ei ole sydänääniä tai on heikkoja, ja ensin ei voida tehdä sektioo, ja sitten ei enää kannata tehdä sektioo. Ja onkin yhtäkkiä eläviä pentuja ja seuraavassa hetkessä ne on taas kriittisessä tilassa, eivätkä näytä virkoavan. Ja sitten eläinlääkäri sanoo tulevansa lopettamaan ne!!! Ja Elle oli edelleen kuin helvetin esikartanosta karannut!
Juteltiin siinä sitten keskenämme, ettei eläinlääkäri tulisi pitämään pentuja elinkelpoisina, kun he eivät vieläkään äännelleet, hamuilleet eikä liikehtineet emoa etsien. Oltiin aivan varmoja, että eläinlääkäri tulisi suosittelemaan eutanasiaa. Ja että vaikka me jollain ihmeellä saataisiin pennut mukaamme, emme saisi millään niitä pysymään hengissä (lämpiminä) automatkaa Tampereelta Vesilahteen ilman Elleä. Niinpä vaikka Elle oli vielä ihan sekaisin, päätettiin antaa pennut Ellelle. Ninan sanoin: Meillä ei ollut mitään menetettavää. Ilman Elleä me menetettäisiin pennut joka tapauksessa!
Otettiin Elle kopasta takaisin pahvilaatikkoon ja annettiin vielä kerran haistaa yhtä pentua. Ja viimein Elle kiinnostui pennusta, alkoi haistella ja nuolla. Laitettiin heti kaikki pennut pahvilaatikkoon Ellelle ja Elle alkoi hoitaa niitä: pestä nuolemalla ja jutella. Ei mennyt kuin hetki, niin pennut alkoivat kaikki liikkua ja pari hamuili jo nisille. Ja pennut lämpenivät! Kun eläinlääkäri sitten hetken päästä tuli tarkistamaan pennut, joka ikinen niistä kiljui, kun eläinlääkäri avasi suun ja tarkisti kitalaen. Ja pennut oli lämpimiä ja niihin oli tullut jänteyyttä! Olimme niin riemuissamme, ettei sitäkään pysty millään sanoilla kuvailemaan! Elle kirjaimellisesti havahtui kreivin aikaan hoitamaan pentuja ja pelasti ne!
Saatiin siis Elle ja kaikki pennut mukaan ja lähdettiin takaisin Vesilahteen. Autossa kopasta kuului jonkun/joidenkin pentujen kiljumista ja se oli pelkkää musiikkia korville. Kello taisi olla vähän vaille neljä aamuyöllä, kun päästiin Ellen kotiin Vesilahteen. Elle ja pennut pentuhuoneeseen, pentupesään, Ellelle ruokaa ja sitten nukkumaan. Jäin nukkumaan pentuhuoneen vierassänkyyn. Aamulla jännitti herätessä, olivatko kaikki selvinneet ensimmäisen yönsä, ja olihan ne!
Melkoisia taistelijoita, Elle sekä pennut 💕
Ja nyt pennut ovat jo yli 6 viikkoa vanhoja, ihania pirpanoita. Ja Elle on ollut aivan täydellinen emo. Suurin suru on siinä, että Hanna ja Nina olivat toivoneet Ellelle vielä yhtä pentuetta, mutta nyt keisarinleikkauksesta johtuen teimme yhdessä päätöksen, että Elle saa jäädä eläkkeelle! No more babies 😢. Nyt kun olette kuulleet tämän tarinan, seuraavaksi on aika julkaista näiden taistelijoiden nimet 💖... arvaatko jo bändin?
