Mielensäpahoittaja

KissaKaramelliä on kohdannut järkyttävä henkilökohtainen katastrofi! Tarkka- ja herkkänenäisen, sekä varsin itsetietoisen, rutiineihin ja kaavoihin kangistuvan laumajohtajamme reviirille on tunkeutunut sietämättömiä, uusia tapahtumia hajuja, ääniä ja RAJOITTEITA! Hirveää!

Kyllä minä niin mieleni pahoitin!

Se alko jo viikko sitten torstaina. Se pikkutirppa rääpäle rupes haiseen omituiselle takamuksestaan heti aamun pissareissun jälkeen. Se haju oli jotain niin järkyttävää, että komensin pikkutirppaa ihan oikein kunnolla. Joo'o, sille piti ihan murista, eikä se silti ruvennu pesulle! Siinä se reuhas edestakaisin, eikä täällä saanu edes rauhassa rentoutua päiväunille, kun se kulki ja mourus niin. Läppäsinkin sitä jo, että NY HILJAA, mutta sitten tapahtui jotain kamalaa. Mamma sulki sen makuuhuoneen oven. Ja meni sinne sen pikkutirpan kaa! Ja oli siellä vaikka kuinka monet torkut! Enkä mää päässy sinne! 

Pötköttelin siinä sitten koko ajan oven takana olevassa putkessa.
Mutta ei siinä nukkumisesta mitään tullu, kun piti vahtia ja kuunnella!
Mitä ihmettä ne touhus siellä??

No se ovi on ollu ny sit kiinni melkein koko ajan. Ja kyllä mää siittä joka päivä niin mieleni pahotan. Ja en kyllä sanojani pirättele, sanon sen sille pikkutirpalle, joka sieltä aina välillä tulla keikuttaa ittiään tänne muun huushollin puolelle! Sanon niin kovilla hertzeillä, että sen viiksikarvatkin värisee! Oon vähän sähissytkin sille. Haisee mokoma niin pahalle. En ees ilkiä sitä peräpäätä haistaa (vaikka yleensä tykkään työntää nokkani toisten takapuoliin, nih.). 

Parina ekana aamuna mää en sitte kostoks päästäny sitä keittiöön syömään! Hahhah, se oli oikein sille. Mutta mamma ei tykänny. Mamma vei mut molempina aamuina ikkunasta ulos; tarhaan, ja sulki ikkunan! Jouduin oleen ulkona, kun se tirppa sai syödä. Varmaan jotain herkkuja! Törkeetä! Sen jälkeen mun on ollu pakko vähän armahtaa, ja päästää se syömään. Mutta mää vahdin sitä !   

Paras pitää sitä ny tarkkaan silmällä!

Onneks ny viime päivinä mamma on kyllä pitäny sitä makuuhuoneen ovea auki, ainakin silloin kun se on itte kotona. Oon päässy vähän käymään siellä huoneessa tutkimassa sängynaluset ja muut. Vähän oon yrittäny sinne pahvilaatikollekin, mutta sieltä tulee pelottavia hajuja ja ääniä. Pitää ehkä vähän murista. Matalalta. Hiljaa. Ihan vaan varmuuden vuoksi. 

Toi pahvilaatikkokin oli siis mun lempipaikka!
Ehdin nukkua siellä monet ihanat päiväunet!
Ny se on täynnä jotain haisevia vikiseviä.... paikanvaltaajia!

Kyllä minä taas niin mieleni pahotin!

Enkä mää vieläkään saa nukkua öitäni makuuhuoneessa mamman kaa! Se vetää joka ilta oven kiinni! Ja mää jään oven ulkopuolelle. Eikö se muista, että mun yöunipaikka on sen jaloissa!

 Kyllä minä siittä niin mieleni pahotan!

"Sitä minkä on saanut joka päivä automaattisesti, ei ymmärrä kaivata ennen kuin se viedään pois. Suomalainen kestävyysjuoksumenestys, elämän suurin rakkaus tai maksalaatikko." Tai mamman makuuhuone, sanon minä!