tiistai 29. joulukuuta 2015

Joulun tarinoita

Meillä on ollut sellanen.. hmmm "joulu-juttu"? Sellainen on ollut meillä kyllä ennenkin.. Tiättekste sitä? Onks teillä ollu sellanen kanssa? Ihme hommaa se joka tapauksessa on!! Mutta älyttömän kivaa, että meiän ihmiset on ollut kotona koko ajan. Välillä on ollu vieraita, ja vähän liikaakin ihmisiä meirän maukuun; isoja ja pieniä, punaisia ja jopa kirkuvia vauva-tyyppejä. Mutta siis silti kiva että noi omat ihmiset on ollut täällä, eikä siellä töi-jutussa! Aamupalat on kyllä tänäkin jouluna myöhästyneet, kun ne menee nukkumaan miten sattuu ja herää ihan liian myöhään! Mutta tässä vähän tarinaa meidän joulusta:

Mamma yritti sommitella jotain ihme "joulukuvaelmia"
Vähän täyty meidänkin olla ohjaajina siinä hommassa...
siittä muuten mitään olis tullu!
Sitte meille on tuotu olohuoneeseen ikioma vesikuppi.
Sairaan hyvää vettä siinä.
Mutta en tajuu miks ihmiset on laittanu
puun pystyyn siihen keskelle sitä meiän vesikuppia!!!
No, onhan se noin aika suojaisa paikka, ja aika hyvänmakuisia vihreitä siinä.

Niitä pitää vaan syödä aika varovasti, ne on teräviä.. 
Sitte ne on ripustanu jotain uusia leluja sen puun oksat täyteen. 
Mutta mikähän itu siinäkin on, ettei me muka saada leikkiä niillä!
Mamma kiljuu heti kun vähänkin tassulla hivauttaa! 
Noh, me ollaan keksitty, että ne taitaa olla jotain "yöleluja", 
koska öisin me ollaan saatu niillä niinku salaa leikkiä. 
Aamuisin mamma nostaa pallot takaisin leikkiin :)
Nii, sitten me piiloteltiin ihmisten apuna kaikkia
uudenhajuisia kivoja juttuja tämmösiin papereihin...
Sitten tuli tämmänen ukko, kuulemma joku "joulupukki" ja  se
muka toi meille ne jutut, mitkä oltiin ihmisten kanssa piiloteltu paperihin

(ja vaatehuoneeseen).

Se pukki-ihminen tuli yksin. Tontuthan meiltä löytyi omasta takaa:
Samwell
Torgo Nudho eli Harmaa Mato
Daario
Arya
Drogo
 ja Tyrion

Siinä pukki-ihmisen käynnissä oli se hyvä 
puoli, että saatiin kaivaa tää papereihin
piilotettu tolppa oikeesti esiin..
Me siis saatiin tämmönen! 
Tai mää sain. Tai ainakin mää oon ominu tän MULLE
Kaikki kolot ja paikat on sikakivoja. Oon testannut kaikki!
Tirppakin yritti, mutta kävin aika läheltä
 sanomassa sille, että tuu alas!
 
On se tolpassa käynyt sen jälkeenkin,
muttei onneks kesken mun unien!
Sitte meiän ihmiset laitto pöydälle tällasen 
ihanuuden. Sikko (NeitiCassinen) kävi yöllä 
maistaas sitä, ja nuoli noita valkosia. En 
oikeen ymmärrä miks, mutta ihmiset heitti sen 
sitte roskiin. Vaikkei sikko ollu ehtiny nuoleen 
siitä vielä puoliakaan!

Kaikenlaista hulluttelua siis on meillä ollut! Onkos teillä hulluteltu tällai?

keskiviikko 23. joulukuuta 2015

PentuDebyytti

Tässä postauksessa vähän enemmän pennuista. Cinnallehan syntyi 10.12 kuusi ihanaa minisiperian-pötkylää. Pennuista viisi on kolleja ja vain yksi on tyttö! Erikoista kyllä :) Neljä pennuista on väritykseltään tiikereitä, kaksi on classic tabby -kuvioisia.

Kun KissaKaramelli silloin pari vuotta sitten sai pentuja, oli ne niin erivärisiä, että saatoimme tunnistaa ja nimetä pennut värin mukaan. Karkkikissan pennuille tuli toki karkkimaisiakin nimiä kuten Laku ja Toffee jne. Nyt Cinnan pennut on niin samannäköisiä, ettei niitä voi nimetä ulkonäön mukaan. Oikeiden virallisten nimien antaminen kuuluu kasvattajalle, mutta toki kun kolme kuukautta näiden kanssa asumme, annamme pennuille jotkut lempinimet. Päätimme napata nimet koko perheen suosikkisarjasta; Game of Thrones -hahmojen mukaan. Koska sarjan kaikki nimet eivät sovi kissalle (kuten Robb Stark ja Jon Nietos), valikoimme sellaisia nimiä, jotka ovat mielestämme varsin passeleita  :)

Ja kuulumisista vielä sen verran, että kaikilla pennuilla aukesi viikonloppuna silmät! Tässä he ovat:

Ensimmäisenä syntyi kollikissa Daario, joka painoi syntyissään 100g ja nyt jo 245g.

Wassup?
 Minitiikeri
Ei paljo käpyä isompi :)
Am I cute or what?

Toisena syntynyt kolli Togro Nudho painoi 91g ja nyt jo 248g.

Minisiperiantiikeri
Söpeliini "Harmaa Mato"
Poseeraus on rankkaa :)

Kolmas pentu on pentueen toiseksi suurin, ja sai lempinimekseen Samwell. Tämä classic tabby -kuvioinen kolli painoi syntyessään 123g ja nyt jo komiat 266g

Joogi
Kuvauksissa on tarkka valvonta
Mihis suuntaan mää olinkaan menossa?

Neljäs pentu olikin sitten tiikerityttö. Lempinimekseen hän sai Arya :) Tyttö painoi syntyissään 90g ja nyt 245g.

Kaunotar
Joulutunnelmissa?
Asento varsin sievä ja tyttömäinen :)

Viidentenä syntyi kolli, joka sai pesueensa suurinpana pentuna ansiokkaasti lempinimen Drogo. Paino syntyessä 123g, nyt jo 279g

Drogo-herra kylvyssä?
Uuvahdus
Classic tabby -kuvio

Viimeisimpänä syntyi pentueen pienin rääpäle, kolli sai lempinimekseen Tyrion. Syntyissään 88g ja nyt 235g

Minipörröpötkylä
Paistattelen ihasteluissanne
Last but not least :O

Neljälle pennulle on jo koti tiedossa. Kaksi vielä odottelee omiaan. Kasvattajakin vielä hetken aikaa katselee, mitä niistä näyttää olevan tulossa, jotta paremmin tietää millaisia koteja etsitään. Tässä on kasvattajan oma sivu pennuille.


Ja me tultiin vaan kertomaan lopuksi, että me ollaan jo sulassa sovussa!
Sen myötä toivotamme:

Joulurauhaa kaikille lukijoillemme !!

perjantai 18. joulukuuta 2015

Mielensäpahoittaja

KissaKaramelliä on kohdannut järkyttävä henkilökohtainen katastrofi! Tarkka- ja herkkänenäisen, sekä varsin itsetietoisen, rutiineihin ja kaavoihin kangistuvan laumajohtajamme reviirille on tunkeutunut sietämättömiä, uusia tapahtumia hajuja, ääniä ja RAJOITTEITA! Hirveää!

Kyllä minä niin mieleni pahoitin!

Se alko jo viikko sitten torstaina. Se pikkutirppa rääpäle rupes haiseen omituiselle takamuksestaan heti aamun pissareissun jälkeen. Se haju oli jotain niin järkyttävää, että komensin pikkutirppaa ihan oikein kunnolla. Joo'o, sille piti ihan murista, eikä se silti ruvennu pesulle! Siinä se reuhas edestakaisin, eikä täällä saanu edes rauhassa rentoutua päiväunille, kun se kulki ja mourus niin. Läppäsinkin sitä jo, että NY HILJAA, mutta sitten tapahtui jotain kamalaa. Mamma sulki sen makuuhuoneen oven. Ja meni sinne sen pikkutirpan kaa! Ja oli siellä vaikka kuinka monet torkut! Enkä mää päässy sinne! 

Pötköttelin siinä sitten koko ajan oven takana olevassa putkessa.
Mutta ei siinä nukkumisesta mitään tullu, kun piti vahtia ja kuunnella!
Mitä ihmettä ne touhus siellä??

No se ovi on ollu ny sit kiinni melkein koko ajan. Ja kyllä mää siittä joka päivä niin mieleni pahotan. Ja en kyllä sanojani pirättele, sanon sen sille pikkutirpalle, joka sieltä aina välillä tulla keikuttaa ittiään tänne muun huushollin puolelle! Sanon niin kovilla hertzeillä, että sen viiksikarvatkin värisee! Oon vähän sähissytkin sille. Haisee mokoma niin pahalle. En ees ilkiä sitä peräpäätä haistaa (vaikka yleensä tykkään työntää nokkani toisten takapuoliin, nih.). 

Parina ekana aamuna mää en sitte kostoks päästäny sitä keittiöön syömään! Hahhah, se oli oikein sille. Mutta mamma ei tykänny. Mamma vei mut molempina aamuina ikkunasta ulos; tarhaan, ja sulki ikkunan! Jouduin oleen ulkona, kun se tirppa sai syödä. Varmaan jotain herkkuja! Törkeetä! Sen jälkeen mun on ollu pakko vähän armahtaa, ja päästää se syömään. Mutta mää vahdin sitä !   

Paras pitää sitä ny tarkkaan silmällä!
Onneks ny viime päivinä mamma on kyllä pitäny sitä makuuhuoneen ovea auki, ainakin silloin kun se on itte kotona. Oon päässy vähän käymään siellä huoneessa tutkimassa sängynaluset ja muut. Vähän oon yrittäny sinne pahvilaatikollekin, mutta sieltä tulee pelottavia hajuja ja ääniä. Pitää ehkä vähän murista. Matalalta. Hiljaa. Ihan vaan varmuuden vuoksi. 

Toi pahvilaatikkokin oli siis mun lempipaikka!
Ehdin nukkua siellä monet ihanat päiväunet!
Ny se on täynnä jotain haisevia vikiseviä.... paikanvaltaajia!
Kyllä minä taas niin mieleni pahotin!

Enkä mää vieläkään saa nukkua öitäni makuuhuoneessa mamman kaa! Se vetää joka ilta oven kiinni! Ja mää jään oven ulkopuolelle. Eikö se muista, että mun yöunipaikka on sen jaloissa!

 Kyllä minä siittä niin mieleni pahotan!

"Sitä minkä on saanut joka päivä automaattisesti, ei ymmärrä kaivata ennen kuin se viedään pois. Suomalainen kestävyysjuoksumenestys, elämän suurin rakkaus tai maksalaatikko." Tai mamman makuuhuone, sanon minä!

keskiviikko 16. joulukuuta 2015

Tihkuvaa rakkautta

Tassulinnasta esitettiin toivoi Cinnan pentujen isästä kuvaa. Tässä teille Tuijan tilauksesta kokonainen postaus :)

Cinnan pentujen (Amurin B3 pentue) isä on ihkaihana Tihku: 

CH FI*Tunturikissan Kuura a.k.a Tihku on syntynyt 24.9.2014 Keminmaalla. 
Värimääritelmältään Tihku on n 23 eli ruskeatiikeri.
Tihku on erittäin seurallinen, utelias ja leikkisä poika. Tykkää olla ulkotarhassa ja ulkoilla valjaissakin tarkkaillen ympäristöä. Hän on siellä missä tapahtuu.



Cinna ja Tihku olivat yllättäen sokkotreffeillä esiliinojen kanssa jo syyskuussa, PIROKin Sastamalan näyttelyssä.

Tihku oli jo kovasti odottanut jo tyttöjen yhteydenottoja kunnes sitten 6. lokakuuta Cinna oli valmis treffeille Lappeenrantaan. Tihkulle se ainakin oli rakkautta ensisilmäyksellä. Tihku alkoi laulaa Cinnalle vähän ujostellen häntä koipien välissä ennenkuin Cinna edes kerkesi kuljetuslaatikosta ulos. 




Treffit olivat paripäiväiset ja menivät hyvin mitä nyt välillä vähän karvat pöllysi mutta se kuuluu asiaan.

Tihku katselee palvovasti Cinnaa

 ♥ Tihku onkin nyt ylpeä kuuden pennun isä  ♥
Ja sorry vaan tytöt, nyttemmin Tihku on siirtynyt jo konsulttikerhoon...

Iso kiitos Sadulle kuvista,videosta ja teksteistä!

maanantai 14. joulukuuta 2015

Pentujen punnitus

Pentulaatikolle kuuluu hyvää. Pennut ovat virkeitä ja elinvoimaisen oloisia. Cinnan maitobaarissa tarjoilu pelaa, koska pennut keräävät suht' mukavasti painoa. Pennut painoivat syntyessään, eli märkinä 91- 127 grammaa. Ensimmäisen päivän illalla paino oli hieman vähemmän, kun pennut olivat ns. kuivahtaneet. Ja seuraavana aamuna kaikilla oli jo paino nousussa. Pennuista pari on mahdottomia "hotkoja" ja parin painoa pitää vähän tarkemmin vahtia. Mutta ainakin toistaiseksi kaikki on hyvin. Ihanaa ♥
Tämän postauksen kuvat on otettu perjantaina, pentujen ollessa 1:n vuorokauden ikäisiä. Kuvaajana toimi tyttäreni  ♥ 

Emo Cinna hoitaa pentuja loistavasti. Mamman tehtäviin jää pesän siisteydestä huolehtiminen (mahdoton määrä karvaa kertyy pesään ja pehmikkeitäkin pitää vaihtaa) sekä pentujen kasvunseuranta, eli päivittäiset punnitukset. Kotona ollessa punnitsen pennut aamuin illoin, työpäivinä joutunen tyytymään yhteen punnitukseen, ellei erityistä huolta jonkun pennun kohdalla herää. 


Mamman touhuja vahditaan hyvin tarkkaan!
Välillä mammaa pitää vähän komentaakin!
"Painonvartijat"
Tarkkana kuin porkkana!
"Yy, kaa, koo, nee, vii kuu. Kaikki tallessa!"
Jokainen joka pidellyt kädessään meren silottamaa kiveä,
tietää että jatkuvalla hyväilyllä on ihmeitä tekevä voima

~Tommy Taberman~