sunnuntai 14. syyskuuta 2014

Suru-uutinen kissablogistaniassa

Nyt on täysin sanaton olo! Kissablogiystävämme Mama on menehtynyt sairauden uuvuttamana. En tuntenut häntä henkilökohtaisesti, vain blogin takaa. Silti uutinen pysäytti ja kosketti! Haluankin postata Maman muistolle:

Osanottoni Papalle ja koko perheelle!


Me kutsumme häntä,
mutta hän ei käänny enää.
Siellä hän on matkalla lapsuutensa metsiin,
sinisen kukan ja kultaisen syksyn maahan.
Siellä laulavat toisenlaiset linnut.

- Sirkka Turkka -




Kuolemaa ei ole
Olen vain livahtanut toiseen huoneeseen.
Minä olen minä, Sinä olet sinä. 
Mitä me olimme toisillemme, olemme yhä. 
Kutsu minua tutulla nimelläni. 
Puhu minulle sillä luonnollisella tavalla,
miten ennen puhuit. 
Älä käytä erilaista äänensävyä, 
älä pakota itseäsi juhlalliseen tai
surulliseen puhetapaan. 
Naura kuten aina nauroimme pikku jutuille,
joista nautimme yhdessä.
Leiki, hymyile, ajattele minua,
rukoile puolestani. 
Anna nimeni olla kotiväen puheissa, 
niin kuin se on aina ollut,
puhukaa minusta ilman kliseitä,
ilman varjojen häivää. 
Elämä tarkoittaa kaikkea.
Se on sama mitä se on aina ollut,
katkeamaton jatkuvuus. 
Miksi minun pitäisi olla poissa mielestäsi,
vaikka olen poissa näkyvistäsi. 
Odotan sinua, välimatkan päässä,
jossain hyvin lähellä, juuri kulman takana. 
Kaikki on hyvin.

- Henry Scott Holland  -




Me vaellamme täällä kauniissa maassa
ja vaellamme pimeässä laaksossa.
harvat ovat ilomme, monet murheemme, 
moni poistunut joukostamme
niin kuin jokainen poistuu kerran.
Moni meistä kaipaa lähintään,
moni kohottaa huultensa pyynnön
ja sydämensä rukouksen:
"Anna heille rauha,
anna hänelle rauha."

Samaa pyydämme itsellemme,
samaa jokaiselle joka vaeltaa kanssamme,
jonka sydän lyö
tai juuri nyt vaikenee.
Tai, jonka sydän juuri nyt alkaa sykintänsä.

- Lassi Nummi- 




perjantai 12. syyskuuta 2014

Mun naru


Kesän juhlissa tyttäreni sai paljon kukkia. Yhdessä upeassa kukassa oli pinkki kangasnauha. Kangasnauha kiinnosti kissoja niin, että kielletystä keittiönpöydästä tuli täysin vastustamaton. Niinpä, kun ensimmäistä kertaa luuttusin kaatuneen maljakon vesiä lattialta, totesin, että naru saa lähteä, tai löydän itseni luuttuamasta lattiaa uudestaan ja uudestaan.

Siitä kangasnauhasta tuli kerralla KissaKaramellin suosikkilelu! Rakas ihana naru! Niin ihana, että sitä pitää ihan syödä! Pureskella pieniksi paloiksi. Ja siksi ihmisen pitää piilottaa se kaapin syvimpiin uumeniin, kun ihminen ei jaksa enää vahtia naruleikkiä. Silloin tällöin naru kaivetaan esiin, ja KissaKaramellin sydän on pakahtua...



Narulle pitää kurnuttaa. Sitä pitää suojella ja vaalia kuin omaa maailman tärkeintä, rakasta ♥. Narua kuljetetaan ympäri kämppää, piiloon ihmisiltä ja sikkolta. Sen kanssa pitää juoksennella NIIN ylpeänä, ja kurnuttaen, häntä pystyssä. Tässä muutamia kuvia naruleikistä, yhtenä syyskuun aurinkoisena iltana.

Kuuluisa "hullunkiilto" silmissä?

Siis mä saan sen, kun oikein keskityn..

Siis tästä...
...näin!
Ja menoks ennenkuin mamma taas nappaa mun narun ♥ 
Äläs tuu sikko, tää on mun!
Äkkiä ennenkuin sikko tulee...
Tuleeko sikko oikeelta...
...vai vasemmalta?
Varmuuden vuoksi...
Naru kantoon ja menoks
Mihin menis?
Mamma pliis, älä ota!
Kyllä on meillä taas halvat huvit!

keskiviikko 10. syyskuuta 2014

Wau - Mikä vastaanotto!

Nyt on pakko tehdä tällainen pikapostaus...Törmäsin tänään videoon, joka suorastaan tyrmäsi minut. Haluan jakaa sen kanssanne! 

Alustuksena sen verran, että kun tulen kotiin työpäivän jälkeen tai vaikkapa kaupasta, tulee kissat aina eteiseen jalkoihini kurnaamaan.... Mutta se ei ole mitään verrattuna tähän "kotiinpaluuseen"


Julkaisu käyttäjältä Andrea Pilotti.


♥ 
Olen sanaton!


Siis mitäh? Toihan oli jellona!
Kyllä mekin voitais, jos sattuis höntsittään!
Mut arvaa höntsittääkö hötkyillä tolleen?


maanantai 8. syyskuuta 2014

Kissatestejä


Tein tässä yhtenä päivänä kissatestejä somessa. Esimerkiksi: Millainen kissanomistaja olet -testistä sain tuloksen:

"Hellyttävä hellittelijä :
Kissasi on oma pikku söpöli-pöpöli-kisu-misusi! Toisin sanoen kissasi on kietonut sinut omien pienten polkuanturoittensa ympärille, saaden sydämesi heltymään hetkessä. Kissanomistajana olet hellä ja huomioonottava: kissasi ei koskaan jää vaille rapsutuksia, paijauksia tai rakkaudella annettuja makupaloja.Rakastat oman kissasi läsnäoloa: jo arkinen puuhailu kuten vaikkapa päiväunien ottaminen tai sohvalla köllöttely yhdessä kuuluu teidän molempien mieliaskareisiinne. Olette kuin paita ja peppu."

Nämä anturat on kiedottu tiukasti mamman ympäri...
...ja nämä. Ihan kaikki kahdeksan tassua :) , kuinka monta anturaa?
Mamman sohvaunikaveri
"Söpöli-pöpöli-kisu-misu"? Ai mää vai? No okei!

Toinen testi oli Millainen kissarotu sopisi sinulle parhaiten: Vastaus oli: "Upeat puolipitkäkarvaiset kissat:


Yhtenä kesäpäivänä pidin kissoja, kun poika ajoi kissatarhasta nurmea

"Taidat olla isojen kissojen kaveri! Sinulle voisi sopia upea Maine Coon tai Siperiankissa, tai kenties herttainen kippurakorva American Curl tai hurmaava Turkkilainen angora. Kyseiset metsä- ja kotikissat ovat perusluonteeltaan varsin rauhallisia ja ne kiintyvät omistajaansa silminnähden – ne puskevat sinut vaikka tainnoksiin! Ne rakastavat noutoleikkejä ja kaappien päällä keikkumista. Nämä kissat kuitenkin karsastavat yksineloa ja -oloa, joten olethan valmis viettämään aikaa niiden kanssa? Tiesitkö myös, että Karvinen on rodultaan Maine Coon?""


Ei tarvii niin paljon keikkua kaappien päällä,
kun on kunnon kiipelytelineet
Mutta sohvanreunalla on kiva keikkua, vaikkapa päiväunilla

 ♥ Mamman maailman ihanimmat höpönassut, "jokapaikanhöynät" ♥ 



Aika osuvat tulokset vai mitä? Mitäs tuloksia te muut saatte?

sunnuntai 7. syyskuuta 2014

Mitäs me voittajat

Me voitettiin paffilaatikollinen safkaa Minnin blogin arpajaisista. Jippii, aivan mahtavaa. Kiitos vaan Minnille ja emännälle!

Kauuuuuheen ihana laatikko...
Kylläpä oli Primacatilla kissat tunteva pakkaaja,
kun laatikko oli niin iso,
että sinne mahtui palkinnon lisäksi kaksi kissaa :)
Mitämitämitä..
Mamma, selitä. Siis mitä?
Aikas paljon sapuskaa!
 Ja ihan Minnin näköinen kissa =)
Kuivamuonaa ja märkää muonaa, namps!
Nuuh nuuh
Nuuh nuuh
No, mitä me vielä odotellaan....
Lähdetään jo syömään, VAMOS MAMMA!
Namnam!

Ja syömisen jälkeen piti palata laatikoille......


On muuten kompaktin kokoinen loota =)

Ja mää tykkään näistä täytepuruista!


Kiitos Minni ihan sikana kissana :) Tosi kiva palkinto! 

Mamman jälkihuomautus: Ja vielä kotimaista, viljatonta ja lähtöisin naapurikunnasta! 
Siis ihan "lähiruokaa" :) Suosittelemme!