Laikku 20 viikkoa, valmiina muuttamaan pesästä

Pitkän blogitauon jälkeen on viimein aika palata kissamaisiin tunnelmiin. Palvelusväkeä on pitänyt kiireisenä erilaiset vapaaehtoistoimintaan liittyvät tapahtumat sekä ulkomaanmatkailu. Kissat olivat  teinien ja mummon hyvässä huomassa, ja voivat oikein paksusti. Paitsi KissaKaramelli, joka ikävöi ihmismammaa niin, ettei kunnolla syönyt eikä kehräillyt, vaan kärttyili vielä aikuispalveluskunnan palattuakin..nyt viikko paluun jälkeen alkaa KissaKaramelli viimein olla oma itsensä.

20 viikkoinen Laikku on siis pitkän etsinnän jälkeen löytänyt ikioman kodin. Tai oikeastaan Laikun ikiomakoti löysi Laikun ja nuorikissaherra odottelee parhaillaan kyytiä uuteen kotiinsa, joka sijaitsee muutaman päivän takaisen pikapäivityksen mukaisesti Pohjois-Karjalassa saakka. Tarkkaa lähtöpäivää ei vielä ole sovittu, se riippuu uuden omistajan ja kasvattajan aikatauluista, mutta lähiaikoina, anyday now! Iiiiik!

Toivotamme Laikulle hyvää matkaa ja onnellista kissanelämää. Mutta kyllä  tämän upean kissakollin lähtö jättää vääjäämättömästi vähintään Laikun kokoisen kolon kotiimme. Laikku on tassutellut salaa meidän perheen kaikkien jäsenten sydämiin viime viikkoina. Pentueen ensimmäisten kuukausien aikana Laikku välitti meistä ihmisistä vähiten ja ulisi aina syliin otettaessa. Alkuun Laikku viihtyi enimmäkseen pelkästään kissaseurassa.

Laikussa on ikäänkuin kaksi puolta; Riehakas pentu, joka kiipeilee, laukkaa ja hyppii semmoisia hyppypyppyhomppupomppukoikkaloikkasia, ettei tässä talossa ole ennen nähty. Laikku on varsin jäntevä ja riehakas pentu, joka mielellään haastaa emoaan ja tätiään painiin piittaamatta onko näillä meneillään parhaat päiväunet vai mitä. Päälle hyppääminen ja korvan pureminen on varmat tavat saada isot kissat mukaan painiin =) . Toisaalta Laikku on varsin laiskanpulskea köllöttelijä: Laikku on todella ihmisrakas kollinköllykkä, joka kurnuttelee ja juttelee meille ihmispalvelijoille todella paljon, pyytää syliin ja loikoilee siinä kehräten. Öisin Laikku nukkuu minun, ihmismamman jaloissa. Laikku on kujeileva ja kujertava köllykkä, joka takuuvarmasti hiipii myös uuden omistajansa sydämeen samantien =)

Tässä Laikku-herran edesottamuksia viime ajoilta, 18-20 -viikkoisena:

Mää ja mamma ♡

Laatikot on ihan parasta...

...ja laatikkosuffaus..

..tähänkin hyppäsin vauhdilla
niin, että laatikko liukui lattialla
ainakin melkein metrin verran...

Mulla on aika makee pölyhuiska ♡

Tää tunneli on aina ollut kans mun lempijuttuja..

Vaikka mä oon kyllä kasvanu aika lailla,
enkä enää mahdu ihan niin hyvin kuin aiemmin,
kato vaikka täältä

..ja sainpas se pallon irti,
vaikka ne aina laittaa sen takas kii =)

Tässä me leikitää mamman kaa piilosta,
mä oon maton alla ja mamma saalistaa =)

..se oli niin kivaa, että tätikin tuli mukaan..

Tää yläpesä on

   ..Ja iltasin mä tuun aina ihmismamman taakse sohvanreunalle kurkkimaan, mitä se oikein naputtaa. Usein mää laitan toisen tassun ihmismamma olkapäälle. Se tykkää siittä =) Ja mää tykkään ihmismammasta ♡

Laita se laatikko pois ja tuu takas mun tassun alle!

Nallekarhun kanssa painiminen on kivaa.
Ja joskus mää jään nukkuun tähän. Kiva paikka

Tässä me ollaan kaikki syömässä.

Mamma on aina ollut paras unikaveri...
jo silloin ku mää olin ihan pikkunen,
kato vaikka täältä.

Sitten mä pääsin taas ulos..

Musta on tullut jo melkoinen valjaslenkkeilijä

Pääsin mää vähän hyppelemäänkin,
sanovat että mää oon ihan semmonen..
mikäsenyoli.....komistus!

Tässä mää ja mamma lenkillä

Ja kyllä mua nukutti pitkän lenkin jälkeen.
Tää pesä alkaa kyllä käymään ahtaaks,
ennen tässä oli paljon enemmän tilaa....