Voitto kotiin vol 2

Meillä on ollut kyllä hyvä tuuri. Voitettiin toisessakin kissablogiarvonnassa.. Viiksikarvan varassa -blogi järkkäs neljän muun blogin kanssa suuren blogiarvontatempauksen ja arpoi hiiren ja herkkuja. Ne on ny meillä :)  

Tota pinkkiä herkkupussia ei olla vielä avattu.

Kiviuunikuivatut kuoreet kiinnosti Cinnaa niin ...

...että se pussi oli avattava heti ja annettava herkkuja.

Ja hiirestä pitänee tehdä katoamisilmoitus. Sitä kun ei löydy mistään. Joko se karkasi ankaran koulutuksen päätteeksi, tai sitten se on erittäin  hyväss' jemmass' :) Ei oo nimittäin näkyny :)  Kiitos Pöpölle ja Viiksikarvan varassa blogille, me niin tykättiin näistäkin! 

Hyvää viikonloppua kaikille!

Vieras tuli taloon!

Meillä kävi lauantaina vieras! Poikkeuksellinen vieras. Kissatäti kissablogistaniasta. Olettekin ehkä nähneet Tassulinnan postauksen emännän vierailusta täällä Tammereella, meidän kotona. Kyllä oli kiva vieras, toi varsin mieluisia lahjuksiakin. 

Nää on mun unilelut!

ÄÄÄÄÄÄLÄ kuvittelekaan saavas kumpaakaan!

Jos mää ihan vähän koklaan...

KattiKaneli otti hiirun kanssa niin nopeita loikkia ja kupperskeikkoja,
ettei mamman kamera pysynyt perässä!
Eikä ollut kattikaan koko aikaa selvillä, missä hiiri lensi :)

Hiiri? Kääk, mistä se siihen tuli?

Mammakin sai lahjuksia..
 ihanan AhkeraLiisan.
Olikohan se enne?
Alkaakohan mamma nyt ahkeraksi?

Tottapuhuen Karkit olivat kyllä voineet olla kissatädille vähän vieraanvaraisempia.. Olivat aika levottomia, kuljeskelivat eestaas ja olivat vähän pahantuulisiakin. Se alkoi oikeastaan heti, kun tulimme Cinnan kanssa kotiin Jämsästä. Cinna toi tullessaan hajuja, jotka saivat Karkit murisemaan sekä Cinnalle että kantokopalle. Ja sitten kylään tullut kissatätikin haisi oudoille kissoille?? Kaikki ne hajut taisivat olla NeitiCassiselle liikaa, koska sihahti jopa kissatädille, eikä meillä ruukata ihmisille sihahdella!! Kyllä NeitiCassinen murmuttaa ja valittaa, niinkuin kilppari vaan voi, mutta että sihahti!?! Onneksi KattiKaneli osasi sentään edustaa, ja käyttäytyä. Söpösti :)

Ja emäntäkin oli ihan hupsu. Niin innoissaan vieraasta, että puhui tämän varmasti pyörryksiin. Ja esitteli koko kotinsa, melkein jo sukkalaatikotkin kaivettiin esiin. Höpö oli. Siis meidän emäntä :) 

Kiitos vieraalle! Kiva kun kävit. Tulehan toistekin :)

Hiiriperjantai!

Tänään oli KissaKaramellin hiiripäivä. Hiiri onkin kissalle sitä parhainta herkkua. Kissan luonnonmukaisen ruoan lähtökohdaksi käy siis mainiosti hiiren analyysi. Hiiri on kissan ravintoympyrä :) 

kuva www.fourpawdrive.fi

KissaKaramellin on vaikea uskoa tota hiirijuttua, koska hää uskoo vain tonnikalan voimaan. Nii, vaikka hiiriäkin on siis kokeiltu :)  Mutta tänään oli onneksi tarjolla vain vain leikkihiirtä. Syksyn päästäis-leikitkään kun ei ollut mammasta mukavia :)

Mä sain tänään hiiren kiinni

Ethän mamma vaan nappaa tätä multa!?!

"Kissan ilo hiiren itku"

"Se on myöhästä hiiren haukotella
...kun on kissan suussa"

"Mykkyrässä, mäkkyrässä hiiriparka missä? 

....Sykkyrässä, säkkyrässä kissan käpälissä."

Ai että kun oli hyvää!

Hupsukka! Ethän oikeesti uskonu että mää söin sen?
Sehän oli vain leikkihiiri :)

Hyvää viikonloppua kaikille!

Hiiriä mä metsästän...

Siittä se sitten lähti se idea...helmikuulla Pikkupedoilta. Ne ne on kovia kissoja barffaamaan, siitä meillä vaan haaveillaan. Tai siis mamma haaveilee barffauksesta. NeitiCassinen ja KissaKaramelli haaveilee tonnikalasta. Ihme juttu! Meillä kuitenkin yritetään tervehdyttää ruokavaliota (heikoin tuloksin). Luultavasti mamma tarttis rohkeutta jättää herkkuraksutarjoilut vähemmälle!

Mutta siis hiirijahtiin! Ostin yks kaunis päivä Faunattaresta Fuzzy -hiiren, umpijäisen sellaisen, hirvittävään 3:n euron kappalehintaan. Hinta toki laskisi, jos näitä hiiriä ostaisi isompia satseja, mutta mää ostin nyt yhden kokeeksi.

Hiiren sulattua (miten se nyt taipuukaan se sana) vein Fuzzyn ja kissat varmuuden vuoksi pesuhuoneeseen. Ajattelin, että jos tästä seuraa hirvittävä teurastus, on pesuhuone helpoin pestä.

Siis MIKÄ tää on olevinaan?
Täähän on kuallu!

Ehkä mää nyt vähän kopasen sitä raatoa ...

Joo, ei tää enää karkaa!

Nuuh nuuh, hmm, mä en vaan tajuu..

Siis mitä tälle pitäis tehdä? Ei ny jaksais..

Hiiri on kuallu ja määki leikin vähän kuallutta!

Parasta nyt kuitenkin vähän vahtia sitä.. ettei se vaan herää henkiin...

Siis mamma oikeesti, mitä tälle raadolle pitäis tehdä?

About tunnin hämmästelyn jälkeen kissat alkoivat leikkimään hiirellä. Sitä kesti puolisen tuntia, viskoivat sitä tassulla ympäriinsä, jahdaten sitten lentävää hiirtä. Mutta kiinnostus lopahti nopeasti ja kissat kävelivät "jonossa" ulos pesuhuoneesta muihin touhuihin. Pari kertaa ne kävivät vielä kurkkaamassa, oliko hiiri paikoillaan, ja olihan se. That's it!

Kolmen tunnin jälkeen toivoni kuoli (ihan siihen hiiren viereen), ja kiikutin hiiren ulos roskikseen!

Suurimman teurastuksen siis koki minun intoni, ja uskoni löytää kissoille kelpaava paisti! Nyyh! Vaikka se vähän naurattaakin. Meidän vössykät! Söisköhän ne eläviä hiiriä?

Mitenkäs teille muille kissuleille maistuu kualleet hiiret, kanankaulat tai muu barffaus?