Hello maailma!!

Meillä kaikilla on jo silmät auki!

Kissanpentujen silmien sanotaan aukeavan 5-14 vrk:n iässä, meillä aukesi viimeisenkin silmät eilen, 11 vrk, iässä. Tässä murut kurkkimassa maailmaa:

Lakun silmät aukesivat 7 vrk:n ikäisenä.

Laikun silmät aukesivat 8 vrk:n ikäisenä

Viirun silmät aukesivat 9 vrk:n ikäisenä

Dalmiksen silmät nähtiin 10 vrk:n ikäisenä

Samoin Toffee, silmät auki 10 vrk:n iässä

Ja viimeisenä meitä uskalsi kurkata Tikru, 11 vrk:n iässä

Korvat aukeavat kissoilla 6-14 vrk ikäisenä. Mitenkähän sen huomaa, että ne jo kuulee?



PS. Edellisessä kirjoituksessa mainittu emokissan ripuli meni ohi onneksi samana päivänä. Illalla alkoi kissulille jo ruokakin maistumaan ja pennuilla paino nousemaan.  Selvisimme siis kaikki pelkällä säikähdyksellä. Huoh!

Vastasyntyneet pennut ja emokissan ripuli

Oi tätä ihanuutta! Kuusi ihanaa pentua sulostuttaa päiviämme.Tässä he kaikki ovat varsin söpösti, Alarivi nukkuu, ylärivi aterioi ja emo on varsin tyytyväinen. Kuva on otettu pentujen ollessa päivän vanhat.

Pentukasa:
Iltaisin kun pennut nukahtavat, Karamelli jättää pennut kasalle nukkumaan, ja tulee pentuhuoneesta (makuuhuoneesta) ulos käppäilemään ja meitä muita tervehtimään.






Tässä lisää näytteitä erilaisista pentukasoista, pentujen ollessa kahden päivän ikäisiä:

 

Tänään pentujen ja emokissan elämää on varjostanut emokissan ripuli. Se alkoi yöllä ja jatkui iltapäivään saakka. Katti kävi vessassa toistakymmentä kertaa ihan vesiripulilla. Sanotaan, että istukoiden syöminen aiheuttaa ripulia, mutta ei kai näin myöhään enää, siis näin monta päivää synnytyksestä ja istukoiden syömisestä?

Hain kasvattajan ohjeiden mukaisesti apteekista  Attapectiniä. Sitä annetaan 1-3 kertaa päivässä. Annoin heti yhden. Tosin kattimokoma ei suostunut sitä ottamaan. Kattini ottaa pillerit yleensä ihan hyvin, mutta tämä Attapectin oli varsin vettyvää mallia, ja alkoi liettymään kissan räkiessä sitä suupielestään useita kertoja. Lopulta päätin liettää sen sitten veteen ja annoin nesteen ruiskulla suuhun. "Konstit on monet sano akka kun kissalla pöytää pyyhki." Myös illalla, kun oli seuraavan pillerin aika, lietin sen suoraan veteen ja annoin kissalle sen ruiskulla suuhun. Hyvin meni alas!

Kissa oli iltaan asti ilmeisen huonovointinen, koska ei syönyt oikeastaan mitään koko päivänä. Lipitti ruoista nesteet ja jätti muuten syömättä. Muina päivinä ruokahalu on ollut tosi hyvä ja katti on syönyt kaiken mitä olen pesään kantanut. Nyt tänään eka ruoka meni vasta illalla ehkä yhdeksän aikaan. Ja onneksi puoliltaöin katti söi vielä lisää. Tämän päivän ripuloinnista ja syömättömyydestä johtuva lievä kuivuminen on näkynyt myös maitomäärässä. Ekat päivät emolta tuli hyvin maitoa ja pentujen paino on noussut huikeasti. Tänään nousu on vain muutamia grammoja, vähän pennusta riippuen, minimissään 2g. Tiedän että pennun paino saattaa sahata enkä ole vielä mitenkään älyttömän huolissani, varsinkaan kun emo alkoi jo syömään eikä ole enää ripuloinut. Mutta säikähdettiinhän me aika tavalla.Toivon että aamulla luvut vaa´alla ovat tätä päivää huomattavasti paremmat, tai sitten täytyy antaa pennuille lisämaitoa.

Toivon todella että kaikki menee hyvin, eikä minun tarvitse turvautua letkuruokintaan pentujen kanssa. Olen toki letkuttanut ihmisiä, lapsiakin, mutta siitä kokemuksesta ei ole mitään iloa, kun "potilas" on tommonen rontti satagrammanen!!! Apua! Kissanpennuille suositellaan lisämaitojen antamista letkulla, koska aspiroivat todella helposti, eli vetävät maidon helposti "väärään kurkkuun".  Se ei ole toivottavaa se!

´Til tomorrow, huomenna ollaan taas viisaampia!

Synnytys

Tänään ne viimein syntyivät, Karamellin pennut. Aamupäivällä kissa vetäytyi pesään ja parin tunnin päästä ensimmäinen pentu oli maailmassa (klo 11.50). Nopeaan tahtiin syntyi kolme muuta (klo 12.01, klo 12.22 ja 12.51). Sitten oli yli tunnin tauko, jonka jälkeen syntyi vielä kaksi pentua (klo 14.17 ja klo 14.35). Yhteensä kuusi suloista pientä kissanpentua syntyi 2 tunnin ja 45 minuutin ajassa.

Pennut syntyivät sikiökalvoissa, pusseissa. Ensin tuli pentu ja napanuoran perässä istukka. Joka pennulla oma istukkansa. Minua ei olisi tässä synnytyksessä tarvittu, paitsi tietty ihmisen näkökulmasta punnitsemaan pennut, jotta näen saavatko riittävästi maitoa vai pitääkö lisäravita. Karamelli hoiti hommansa täydellisesti.

Vähän kyllä hosuin parin ekan pennun aikana, ja menin katkomaan napanuoria (en millään saanut kynnellä nyrhittyä, vaikka kasvattaja oli niin neuvonut. Pakko oli saksia, mutta koitin saksia vähän niin  ja näin, ettei tullut liian "suoraan ja leikattua" jälkeä. Tekniikkaa voisi kutsua "saksilla nirhaamiseksi", ei leikkaamiseksi). Loppujen pentujen syntyessä olin itsekin vähän jo "rauhoittunut" ja uskalsin katsoa pidempään emon puuhia, ja emo hoiti hommat.

Ensimmäisenä emo nuoli kalvot auki kasvoilta. Sitten muualta keholta. Sitten emo söi istukan, niin että napanuora näppärästi katkesi siinä samalla. (Vaikka istukoiden syöminen on muuten kissalle terveellistä ja tarpeellista, voi istukoiden syöminen  aiheuttaa ripulin. Muistan lukeneeni ohjeen, jonka mukaan kissan ei pitäisi antaa syödä paria istukkaa enempää. Heitinkin ne ekat sitten roskiin, kunnei kissa niihin kiinnittänyt edes huomiota ja kissa söi sitten loput). Sitten emo jatkoi pennun nuolemista/kuivaamista, mikäli ehti ennen seuraavan synnytystä. Karamelli ei oikein alkuun tahtonut päästää pentuja nisille kesken synnytyksen, niinpä siirsin ne pesän toiseen nurkkaan pieneen pyyhkeen sisään lämmittelemään ja odottamaan emoa. Ponnistusten välissä emo keskittyi aina jo syntyiden nuolemiseen; pesuun ja kuivaamiseen.

Kuuden  pennun syntymän jälkeen emo edelleen läähätti pesän nurkassa. Hetken luulin että pentuja syntyy vielä lisää, ja kun niitä ei enempää tullut (onneksi), oli jo huolissani emon voinnista. Kasvattaja lohdutteli minua puhelimitse, että läähätys kuuluu asiaan. Päättelin, että kaippa kuuden pennun synnytyksestä jonkinmoiset jälkipoltot on. Muistan omien "ihmislasten" synnytyksistä jälkipolttojen kivuliasuuden ja tunsin hillitöntä empatiaa kissaa kohtaan.


Aamupäivästä asti pesästä on kuulunut tasainen kehräys. Karamelli kehrää koko ajan. Luinkin kehräämisestä, että se on muutakin kuin mielihyvää, se on kivunlievitystä ja -hoitoa sekä se vahvistaa luun tiheyttä ja lihaksia. Kehräämisen, eli matalan värähtelyn (25-150 hertziä) sanotaan vaikuttavan positiivisesti traumanhoidossa ym. niin ihmisiin kuin eläimiinkin. Että kissat selviävät onnettomuuksista nopeammin ja paremmin kuin koirat nimeonomaan kehräämisen vaikutuksesta. Ja että kehräämällä kissat nukkuessaankin huolehtivat lihaskunnostaan, kehräys stimuloi luuta ja lihasta kuluttamatta juurikaan energiaa =) Tästä löytyy lisätietoa National Geographin jostain vuoden 2011 nrosta.

Tässä Karamellin pennut syntymäjärjestyksessä:

Dalmis 117g

Toffee 124g

Laikku 134g

Viiru 117g

Pesonen 97g

Laku 114g

Hiljainen H-hetki

ns. Laskettu aika on tänään, eli nyt on 63 päivää mittarissa. Ei näy eikä kuulu mitään. Mutta viime yö saatiin nukkua. Se muutama päivä sitten alkanut lähes tauoton naukuna ja maukuna on lähestulkoon loppunut.

Kävinkin heti aamulla tsekkaamassa pesän, onko sinne ilmaantunut pesuetta, mutta pesä oli tyhjä ja kisun masu selvästi täynnä. Tässä kuva vaisusta kissasta aamulla, jostain syystä ei kurnuttanut, vaikka mamma nousi, tuijotti vaan.

Tuunasin muuten pari päivää sitten pesää. Tein siitä suljetun tehden vain paksun kissan mentävän kolosen sivuun. Tein kolon tahallaan niin korkealle, ettei pennut heti karkaa. Kattona on pelkkä pyyhe, joten voin avustaa ja tarkkailla emoa synnytyksen aikana katon kautta. Ja kunhan pennut kasvaa ja availee silmiään ym. voinee tuon katon poistaa kokonaan.

Tämä malli on jo kiinnostanut kattiakin, ja se käy muutaman kerran päivässä kurkkaamassa ja kaivelemassa pesää.

Day 62, and still counting

Tänään oli eka lomapäivä, katit on saaneet loikoilla pihalla, toinen tykkää kovasta, toinen pehmeämmästä:

Karamelli tahtoi tänäänkin pikku lenkille, ei vaan jaksa enää lönkötellä kuin naapurin talon kohdalle =) Siinä hirrrvee kiehnäys ja kurnaus,  kehräys ja syliin. Kannoin väsyneen mutta onnellisen katin omaan pihaan, jossa kehräys jatkui ensin sylissä, ja sitten  kun tuli hiki, piti siirtyä viereeni keinuun. Kuvassa näkuu komeasti vatsapömppö!

Lopulta kissulin tuli niin kuuma, että piti siirtyä terassille, kehräys jatkui edelleen, kunnes katti nukahti syvään uneen. Ihmeellistä, tää kissa joka aina nukkuun koiran unta, oli täydessä sikeässä unessa pitkään. Tässä kovalla terassilla. Uniakin taisi nähdä, siihen malliin sätkyivät niin viikset kuin tassutkin.

Tämä toinen kissuli NeitiKassinen on sitten kertakaikkiaan tykästynyt riippukeinuun. Siellä on kiva makoilla ja tarkkailla maailmaa. Erityisen kiva on, jos joku leikittää esim kutittelemalla keinukankaan ulkopuolelta jollain kepillä ym. Sitä on sitten kiva koittaa saalistaa ja purra keinukankaan läpi. Sormella ei uskalla kutitella, sen verran terävät nuo hampaat on =)