Laku aka Amurin Lasarus muutti Pohjanmaalle, Vaasaan. Lakusta tuli Tatu, ja samalla Tatusta tuli Danin paras kaveri ♡. Dani on tanskandoggi, joten Tatun paras kaveri on samalla kiipeilyteline☺ Vaikka Tatu näyttääkin koiraan verrattuna pieneltä, painaa Tatu 17 viikon iässä jo melkein 2.5 kiloa.
Tatu on edelleen uudessa kodissaankin hyvin ihmisrakas ja kehräilevä kolli. Alkaa kuulemma kehräämään jo ihmisen vasta lähestyessä ☺Tatu
myös mielellään nukkuu sylissä tai vieressä, mutta valikoi sylihetket
tarkasti itse! Siis varsin "Pohjalaane" luonne, manselaisella kissalla ☺Tais tietää jo syntyissään, minne veri vetää! Tatu oli nääs jo ihan pienestä varsin tomera. Hän tiesi heti mitä
tahtoi ja vaati sitä kovalla äänellä. Tatu oli pennuista kovaäänisin, ja
hänellä oli varsin tunnistettava nau´unta jo varhain.
Seuraavassa kuvaterveisiä Pohjammmmaaalta (Photos@Anja):
Dani ja Tatu ♡
"Herää jo leikkiin mun kaa"
Unikaverit ♡
Tuijotuskisa?
Leikin touhussa
Manikyyrissä
♡ Tatu ♡
Varsin upean, ylvään ja onnellisen näköinen "valjastelija". (Ja upeanväriset Vänttiset on Hänellä ☺)
Niin että kiitos kysymästä, mullekin kuuluu siis oikein hyvää!
Vähiin käy ennenkuin loppuu! Pennut ovat tänään kymmenen viikon ikäisiä, luovutusiässä jo kahden viikon kuluttua. Auts! Tässä tänään otettuja kuvia kullannupuista.
KissaKaramelli ja Toffee haistelemassa maailman tuulia...
...Laikku samoissa puuhissa mammansa kanssa
Dalmis testaili mamman hermoja hyökkäilemällä ja puremalla tätä tassuihin. Mamma vähän kuritti riehakasta pentua.
Laku ja Toffee halimassa
Häh? Oliko asiaa vai?
Dalmis Tikrun hellässä pesussa
Hetki Nukkumatin jälkeen, KissaKaramelli univahtina
Toffee tuulettaa
Tikrukin tuulettaa
Ja vielä Dalmiskin tuulettaa
Lakun ihanat "hopeiset" haihtuvat näkyvät tässä Siperiankierre -kuvassa hyvin
Awwwwesome
Viiru
Viiru
Toffee
Laku
Dalmis
Tikru
Tikru
Laikku
Laikku leikkii
Söpeliini
Dalmis ja Laku
Viiru ja Toffee
Koko jengi koolla taas. Laikkukin nimittäin soffan alla, oikealla
Pennut ovat kasvaneet hurjasti, Dalmis painaa jo 1470g, Toffee 1600g, Laikku 1850g, Viiru 1710g, Tikru 1480g ja Laku1570g. Tässä käyrää, kuinka paino on viikoittain noussut =) :
Neljällä pennulla on jo koti tiedossa tai ainakin vahva epäily suunnasta =) Toffee,
Tikru, Dalmis ja Laku ovat nykyään "varattuja" kissoja. Laikulla ja Viirulla on vielä haku päällä.
Toffeella on käynyt "vieraita" jo useita kertoja (huomenissa taas tervetuloa), Tikrulla jo pari kertaa (terkkuja) ja Lakulle tulee ikioma vieras viikonloppuna (teretulemast).
Olemme kiitollisia erityisesti kasvattajalle tilaisuudesta saada elää
tätä ihanan ikimuistoista kissanpentuelämää kaikki nämä melkein yhdeksän
kokonaista viikkoa, kohta enää kolme viikkoa jäljellä! Mielessäni pyörii kovasti
ajatuksia, josko itsekin yrittäisi uskaltaisi aloittaa "kasvattamisen"
=)
Aika hassulta tuntuu, että kohta ne muka tosta lähtee,
eikä välttämättä nähdä enää ikinä! Kauheeta, ei sitä pysty edes ajattelemaan! Toivon kovasti, että uudet omistajat jakavat kuvia näistä ihanuuksista vaikkapa sähköpostilla tai Suomen Siperiankissojen tai Siperiankissojen ystävien Face-ryhmissä tai ystävänäni.. tai jotain! 12 viikkoa on tietysti kissan noin kahteenkymmeneen ikävuoteen suhteutettuna varsin lyhyt hetki, mutta ainakin meidän perheelle varsin merkityksellinen.
Mutta..iloisempiin tunnelmiin.. Loppukevennys: Koska kaikkien pentujen saaminen samaan kuvaan oli tälle illalle liian suuri haaste, päätin napata viteoo leikkihetkestä: Sulkahuiska on kiva! Huiskuttelin äsken hetken, jotta sain teille livekuvaa muutamasta murusta; kunhan huiskutin että sain pentujen tassut viuhumaan, teille =)
Eipä mulla muuta! Jatkan taas huomenissa yrittämistä saada kaikki kuusi samaan kuvaan =)
Tänään pentujen täyttäessä 8 viikkoa, on vuorossa viimeisen pennun esittely...*fanfaarimusiikkia...
Laku on pesueen pahnan pohjimmainen, viimeisenä syntynyt yön valtias! Ainakin väritykseltään. Lakulla on siis musta turkki, mutta tassuissa on ihania valkoisia hahtuvia, kuin hopeisia suortuvia!
Ensimmäisinä viikkoina Laku sai päivittäin pullosta lisämaitoa, koska
oli niin "pääkkö", että oli mieluummin ilman, kuin "väärällä nisällä". Laku on utelias ja rohkea pentu tutkien maailmaa. Laku oli juuri se pentu, joka ensimmäisenä oppi kiipeämään pentulaatikosta pois. Jollei Laku ole jollain tutkimusmatkallaan, on hän läjässä siellä missä muutkin. Lakulla on selkeästi tunnistettava vaativa ääni, jolla hän "käskyttää" niin emoaan kuin meitä ihmisiäkin. Vingahtelu on vaan niin söpöä, että pakko on sylitellä aina kun Laku tulee jalkoihin sitä "vaatimaan".
Mä oon Laku aka Amurin Lasarus ♡
Mulla on kuulemma ihanan hassut polkuanturat ♡
Ja mun rinnasta löytyy joku "Jumalan sormi" enkelinmerkki. Keskiajalla mustilla kissoilla ilman kyseistä merkkiä ei ollut toivoa saada pysyä hengissä!
Mä oon oppinut jo isojen kissojen tavoille ja käyn ikkunalla tsiikaas maisemii.. tosin mulle on vielä vähän epäselvää, missä suunnassa niitä maisemia on..
Oon mä ainakin käynyt ulkonakin haistelemassa kukkia...
Kaiken värisiä kukkia...
Useimmiten touhuilen veikkojen kanssa... Maailmassa monta, ihmeellistä asiaa...
....ne hämmästyttää kummastuttaa pientä kissanpoikaa..
Tässä mulla ja sikkolla on viisaat päät yhdessä =)
Sitä viisautta välillä tarvitaan, tääkin on vielä ratkaisematta, että miten tän pallon täältä oikein saa? VIDEO
No näistä leluista: Narutkin on kiehtovia..
...ja kepit..
..ja kaikki roikkuvat ja heiluvat jutut..
Tunnelissa on hyvä vaania, josko joku tulis lähelle ja vois sen vaikka ..säikäyttää!
Erityisesti tykkään vaania ja painia Dalmiksen kaa..
Mä jään kyllä aina kaikissa paineissa ja pentukasoissa alimmaiseksi, se on vähän epistä mun mielestä!
Mä oon kyllä yleensä toisten tyynynä nukkuessakin..
..niin, tulin sanoneeksi tyynynä..
...ja joskus patjana ym pehmukkeena..
..tai painikaverina, siis vaikka mä NUKUN!
Joskus mä koitan väistellä, etten joutuis tyynyks, mut' jos väistyy liikaa, tippuu....
..vaiks en mä kyllä tästä tippunut, kunhan rentouduin täydellisessä roikotuksessa!
..mä ite tykkäisin enemmän halitella nukkuessa..
..ja sylitellä..
..ku siinä on niin mukavan lämmin nukkua, sylissä.
Joskus mä melkein vahingossa pusuttelenkin, unissani.
Äitikin ottaa mut välillä viekkuunsa...
...ja ihmiset, siitä mä tykkään!
Mä olenkin alkanut jo väijyä niitten sängyssäkin, että pääsiskö ja uskaltaisko "kaikkuun nukkuun"
