keskiviikko 26. maaliskuuta 2014

Hiiriä mä metsästän...

Siittä se sitten lähti se idea...helmikuulla Pikkupedoilta. Ne ne on kovia kissoja barffaamaan, siitä meillä vaan haaveillaan. Tai siis mamma haaveilee barffauksesta. NeitiCassinen ja KissaKaramelli haaveilee tonnikalasta. Ihme juttu! Meillä kuitenkin yritetään tervehdyttää ruokavaliota (heikoin tuloksin). Luultavasti mamma tarttis rohkeutta jättää herkkuraksutarjoilut vähemmälle!

Mutta siis hiirijahtiin! Ostin yks kaunis päivä Faunattaresta Fuzzy -hiiren, umpijäisen sellaisen, hirvittävään 3:n euron kappalehintaan. Hinta toki laskisi, jos näitä hiiriä ostaisi isompia satseja, mutta mää ostin nyt yhden kokeeksi.

Hiiren sulattua (miten se nyt taipuukaan se sana) vein Fuzzyn ja kissat varmuuden vuoksi pesuhuoneeseen. Ajattelin, että jos tästä seuraa hirvittävä teurastus, on pesuhuone helpoin pestä.


Siis MIKÄ tää on olevinaan?
Täähän on kuallu!

Ehkä mää nyt vähän kopasen sitä raatoa ...

Joo, ei tää enää karkaa!

Nuuh nuuh, hmm, mä en vaan tajuu..

Siis mitä tälle pitäis tehdä? Ei ny jaksais..

Hiiri on kuallu ja määki leikin vähän kuallutta!
Parasta nyt kuitenkin vähän vahtia sitä.. ettei se vaan herää henkiin...
Siis mamma oikeesti, mitä tälle raadolle pitäis tehdä?

About tunnin hämmästelyn jälkeen kissat alkoivat leikkimään hiirellä. Sitä kesti puolisen tuntia, viskoivat sitä tassulla ympäriinsä, jahdaten sitten lentävää hiirtä. Mutta kiinnostus lopahti nopeasti ja kissat kävelivät "jonossa" ulos pesuhuoneesta muihin touhuihin. Pari kertaa ne kävivät vielä kurkkaamassa, oliko hiiri paikoillaan, ja olihan se. That's it!

Kolmen tunnin jälkeen toivoni kuoli (ihan siihen hiiren viereen), ja kiikutin hiiren ulos roskikseen!

Suurimman teurastuksen siis koki minun intoni, ja uskoni löytää kissoille kelpaava paisti! Nyyh! Vaikka se vähän naurattaakin. Meidän vössykät! Söisköhän ne eläviä hiiriä?

Mitenkäs teille muille kissuleille maistuu kualleet hiiret, kanankaulat tai muu barffaus?

34 kommenttia:

  1. Jaa-has. Että sellainen kokeilu! Siinä onkin ollut ihmettelemistä. Ehkä hiiri olisi pitänyt täyttää tonnikalalla? :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Tuna"lla tuunattu hiiri. Se se olis kattien mieleen :)

      Poista
  2. No mutta hienostihan se meni ja ihanat kuvatkin sait! :) Tosi hyvä, että kiinnosti sen verran, että laittoivat leikiksi! Meillä Raku ei edes leiki... Taisi lopputulos olla vain sitä kun ei tiedetty mihin siitä edetä, kannattaa vielä kokeilla uudella hiirellä ja tehdä siihen pieni viilto, jospa se vihjaisisi hiiren todellisen tarkoituksen. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yäääk, viillot ei oo mun juttuni........ mutta laitetaan harkintaan :)
      Ja oikeesti, kiitos vinkistä!

      Poista
  3. Meillä tarjoiltiin yksi uusi vuosi tipuja ja loppu ilta sitten kerättiin niiden irronneet päät ja kropat eri huoneista. Emme toistaneet koetta ;)

    Mä olen nähnyt videon missä pikkuruinen Börje syö hiiren, jonka sen oma äiti sille toi. Nykyään tämä äippä pilkkoo sydämet kulhoon ja herran ei tarvi kuin mässyttää menemään ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sydänkin passais mulle, muttei KissaKaramellille. Se ei taida tietää, että kissat on lihansyöjiä =)

      Poista
  4. En kyllä usko että meidänkään tyypit söisivät valmiiksi kuallutta hiirtä. Syökööt kanaa.

    Mutta hei, hauskaa oli hetken aikaa neppailla! Ja näköjään toipilas on toipunut ihan hienosti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuka ny kanaa söis, kysyy KK :)
      Nää kuvat on muuten otettu jo ennen leikkausta, mutta kyllä, hän on toipunut täydellisesti =)

      Poista
  5. Hauskat kuvat :) Joskus leikin ajatuksella hankkia Minnille pakastehiiren, mutta neiti ymmärtäisi siitä yhtä vähän kuin neidit Karamelli ja Cassinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei se ota jossei annakkaan; about kolmen euron kokeilu oli sen väärtti - mulla ainakin oli hauskaa =)

      Poista
  6. Meillä ei olla hiiriä kokeiltu, tuskin uppoisivat. Onni on kaksi kertaa yksin kotona ollessaan saanut saaliikseen sisälle eksyneen sinitiaisen, omistajan kotiin tullessa sillä on vain leikitty. Esimerkiksi muikkuja tai ahveniakaan Onni ei kokonaisena syö, vasta kun mamma tarjoaa käsistänsä. :D

    Jauhelihat, suikalelihat ja broilerinsydämet uppoavat 2/3 kissasta. Tuo neiti nuorimmaisin on hiukan nirsompi lihojen suhteen - jauhelihaa syö ainoastaan ja sitäkin vain joskus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun entinen maatiaiseni söi kaikilta kaloilta heti pään. Eikä sitten muuta =)
      Olen miettinyt tuota, mitähän ne tekis, jos saisivat linnun kiinni? Tuijottaisivat mammaa kysyvästi?

      Poista
    2. Friede sai varpusen kiinni viime keväänä. Olisi se varmasti sen tappanut ja syönyt, mutta ehdin väliin ja lintu pääsi jatkamaan matkaansa. Eli eiköhän teidänkin tytöt tietäisi mitä linnulle tehdään? ;)

      Poista
    3. En ole uskaltanut päästää niitä lähellekään lintuja :) Yrittävät kyllä

      Poista
  7. Siis häh? Eikös teidän orja tiiä, että hiiret on kivoja vaan silloin, kun saa metsästää? -Kajsa, the ex-saalistaja-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Orja on tainnu saada teelusikalla sen mitä muille jaettiin kauhalla =)

      Poista
  8. Mitä? Jäätyneitä hiiriä pakastimesta? Kyllä hiirien pitää juosta ja vikistä, että kissan vatsaan saakka pääsevät. Kerran jäätyneet hiiret eivät juuri taida juosta karkuun. NeitiCassinen ja KissaKaramelli kyllä hoitivat oman kissamaisen osuutensa hienosti vahtimalla pakaste-hiirtä ja viskelemällä sitä jopa PUOLEN tunnin ajan. Ensi kerralla elävä ja liikkuva hiiri, kiitos! ;-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu!
      *Pitäisköhän alkaa kasvattaan hiiriä.......

      Poista
  9. Pipsun ja Miirun Pirjo27. maaliskuuta 2014 klo 8.04

    Hahaa, mahtava kuvasarja, kiitos! Olen itsekin pohtinut, pitäisikö yrittää tarjota hiirtä, mutta en ole vielä saanut kokeiltua. Maalla kumpikin mun kissa kyllä hiirestää, Miiru varsinkin.
    Kaupungissa kanankaulat, broilerin sydän, naudanmaksa, sian/naudan kielet, kivipiira menee hyvin. [Pipsu: Krhm, minä haluaisin vain broilerin filettä...]. Kalaa vain kerran viikossa, lähinnä silakkaa. Iltaruoka on siis raakaravintoa, aamu mennään valmiilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toi kanankaula kiinnostaa. Mistä niitä saa? Eläinkaupasta? Pakasteena?

      Poista
    2. Pipsun ja Miirun Pirjo27. maaliskuuta 2014 klo 22.15

      Joo, pakasteena, muistaakseni 1,5 kg pussissa Mustista ja Mirristä, n. 8 e pussi. Sit annan sulaa hetken, vääntelen kaulat irti toisistaan ja pakastan annoksiksi 2-3 kpl/pussi, riittää hyvin mulla 2 kissalle. Lappeenrannassa ( ja muistaakseni jollakin muulla paikkakunnalla myös) on eläinliike Rahulan Rehu, josta saa ostaa irtotavarana kauloja, mutta pakasteena siis nekin. Helpommat kyllä kotona laittaa annospusseihin, kun jää se irtivääntely pois. En muista sieltä kilohintaa. Sit kun sulatan, niin tarjoon saksilla pienemmiksi paloiksi leikattuna. Kumpikin kissa (yllättävää kyllä) syö ihan mieluusti.

      Poista
    3. Puoltoista kiloa!? Ok, taidatan etsiskellä olisko irtomyyntiä täälläpäin. Hirvittää noin iso määrä, josseivat ymmärrä mitään kaulojenkaan päälle =)

      Poista
  10. Siis voi hyvänen aika sentään:D Kaikenlaista sitä onkin kaupan! Ja sehän on oikeastaan ihan hieno juttu. Minun kokemukseni mukaan kissat haluavat eläviä hiiriä, eivät raatoja. (Kissat eivät ole raadonsyöjiä.) Mutta varmasti kannatti kokeilla:)

    VastaaPoista
  11. Vai siihen kuoli toivo hiiren viereen, heh? :) Kyllä Onnikin ulkoa hiiriä ja myyriä tuo sisälle, mutta ei se niitä missään tapauksessa syö! Ei elävänä eikä kuolleena! Ilmeisesti ne ovat vain leikkimistä varten! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei syö? Eikö Onnikaan tiedä olevansa lihansyöjä peto? :)

      Poista
    2. Ei näköjään tiedä! Kynsilaukkaajien blogissa on sinulle haaste! :)

      Poista
    3. Oi kiitos! Täytyypä hoitaa homma...

      Poista
  12. Voihan nauru. Heh. Kissoista ei voi koskaan tietää. Myrtti on sitä mieltä, jotta pitäishän sen enste juosta jotta vois haukata.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Määkin oon sitä mieltä, mutta kun se hiirien kotikasvattaminen kuullostaa työläälle, ajattelin oikasta .... ;)

      Poista
  13. Huuih:o Meillä syödään vain pussista tulevaa ruokaa,yritetty on vaikka mitä pakaste maksoja ja sydämiä,eiii eiii kiertävät kaukaa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, ehkä mekin pitäydytään niissä valmiiks pussitetuissa ruoissa =)

      Poista
  14. Hauska kertomus :) Veikkaan, että Mindykin enimmillään vähän tönisi pakastehiirtä. Hyvällä prosentilla Mindy syö barf-ruuista enää possun sydäntä, aiemmin meni ainakin kivipiira ja broilerin sydän, mutta ei maistu enää. Sydän on parhaimmillaan monen tunnin lattialla tai matolla olon jälkeen, juuri koskaan Mindy ei halua syödä sitä heti (eikä takuulla lautaselta).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meilläkin NeitiCassinen paiskoo sydämiä ympäri köökkiä, ennenkuin niitä voi syödä =)

      Poista

Kiitos, kiva kun kommentoit