tiistai 18. maaliskuuta 2014

KissaKaramellin jumppapuvut

KissaKaramellin hedelmällisyyden päivät on ohi, ja uusi elämä kastraattina alkoi. Ja kastraatin elämä alkoi useammalla paidanvaihdolla, kuin mihin perheemme teinitytärkään   kykenee. Tämä postaus kertookin keskipitkän oppimäärän sterilisaatioon valmisteluista ja pitkä oppimäärän operaation jälkeisestä leikkaushaavan piilottelusta =)

Leikkausaika oli perjantaina klo 16. Kissa ei saanut syödä mitään 12 tuntiin ennen leikkausta. Niinpä kilttinä laitoin herätyksen 3.45 ja nousin ennen kukonlaulua antamaan KissaKaramellille herkkuruokaa massun täydeltä. Ja piilotin samalla naksukupin kaappien kätköihin =)

Aamulla kissat olivat nälkäisiä, kuten aina aamuisin (ja vähän muulloinkin). Hämytin KissaKaramellin makkarin ikkunalle ja tarjoilin NeitiCassiselle salaa keittiössä Gourmet aamiaisen. Se meni hienosti! Töihin lähtiessäni kissat jäivät ihmeissään keittiöön makoilemaan, olivat selkeästi hämmentyneitä siitä, ettei keittiössä ollut kupin kuppia eikä raksun raksua; Sain mennessäni oven rakoon hyvin pitkiä kissakatseita: "Mitä mamma duunaa?"

Iltapäivällä uskaltauduin kotiin vasta juuri kun piti jo lähteä eläinlääkärin pakeille. KissaKaramellin hermo ei oikein kestä piikkejä, ja kokemuksesta viisastuneena pyysin maskia /kuonokoppaa, etten saisi hammas'upotuksia kämmeneeni. Kantokoppa nostettiin pöydälle viereemme, jotta kissa saisi turvallisesti paeta sinne. Ja heti kun otin maskia kissulin kuonolta, syöksyi katti salamana koppansa peränurkkaan =) Sinne kissuli jäi odottamaan kissanukkumattia, kun poistuin hiljaa takavasemmalle.

Noudin kissan sovitusti kolme tuntia myöhemmin. Hoitaja kertoi laittaneensa kissalle puvun, koska oletti ettei kauluri miellytä =) Tosin puku oli pitänyt jo kertaalleen vaihtaa pikkuvahingon vuoksi.

Kotona kopasta nousi valkeaan varsin naiselliseen
verkkopukuun sounnustautunut pökkyräinen kissuli.
Katti kulki melkoista laitamyötäistä kotimme "perusreitit" läpi....
...ja palasi toviksi vielä koppaansa maate, selvittelemään päätään.
Sikko kävi haistelemassa ja pusuttelemassa uupunutta kaveriaan 
Illan ajan KissaKaramelli kehräsi tauotta. Ja kyhnäsi!
Minun piti istua lattialla ja katti tuli nukkumaan ihan kiinni jalkaani =)
Koska kissa kyhnäsi koko illan minussa kiinni,
viritin sänkyni viereen "kissojen peiton"
ja taljan sen alle pehmusteeksi yötä varten.
KissaKaramelli tulikin välittömästi
siihen turvaan nukkumaan, ikäänkuin viereeni 

Verkko(a)puku on huonosti leikattu, tassujen kolot eivät olleet KissaKaramellin mittasuhteiden mukaan leikatut, niinpä aamulla KissaKaramelli löytyikin ihan "karvanakuna", eli ilman paitaa =)


Koska KissaKaramelli ei pidä kuumasta, virittelin uuden ohuemman
paidan  nylonsukasta. No ei kestänyt kauaa,
 kun Katti oli jo nuollut ja repinyt sen riekaleiksi.
Muistinkin miksi vihaan nyloneita - ne on aina rikki =) 
Nylonin jälkeen oli vuorossa "pikkumusta".
KissaKaramelli ei kuitenkaan selvästikään
 tykännyt siitä, koska piiloutui kantokoppaan.

Huom NeitiCassinen; sikko valvoo ja vahtii tauotta 

Onneksi hää ei jaksanut kauaa mököttää, vaan tuli syliini nukkumaan.
Syliini! KYLLÄ!
Verenkiertoni pysähtymisen uhallakin istuin kuin tatti
sen kolme tuntia,  mitä kissuli sylissäni kuorsasi.

EIHÄN SIITÄ VOINUT NOUSTA KUN TOINEN KERRANKIN NUKKUI SYLISSÄ!

No musta puku hajosi myös muutamassa silmäräpäyksessä.
Sitten otin kovat aseet käyttöön, ja KissaKaramelli sai ylleen
 vahvampaa kangasta olevan pinkin jumppapuvun.
Jopa Olli-Hermannin eiliset taustatanssijat (Tähdet Tähdet by MTV3)
kasariBicceineen häviävät tälle ihanuudelle =) Vai mitä?

Tänään töistä tullessani päästin KissaKaramellin
karvanakuksi peseskelemään itseään.
Ja sikko oli taas vahdissa 

Katti hermostui "isoveli valvoo" meininkiin
 (vahdin ettei nuole massuaan),
ja hyppäsi piiloon pesulle =)
Pesujen jälkeen maistui leikkikin karvanakuna,
 ja pallo sai kyytiä!
"Ja totahan mä en muuten enää päälleni laita!"



No kyllähän laitat, nyt yöppärit päälle ja nukkumaan
Sweet Dreams 
♥ sanoo mamma


Tässä näkyy huomisen urakka. Toi haavaside pitäis jotenkin saada irti....

Tulikin mieleeni, täällä on kissoja punnittu yhdessä sun toisessa blogissa. KissaKaramellikin punnittiin eläinlääkärissä =) Hoitaja sanoi, että on "kyllä nyt kissa päässyt lihomaan, kun viime punnituksessa oli 3.9 kiloa ja nyt 4,4 kiloa". Tuumaisin siihen että ehkäpä asiaan vaikuttaa se, että viimeksi punnittessa KissaKaramelli imetti kuutta ihanaa luovutusikäistä pentuaan =) Nih!

24 kommenttia:

  1. Onpas siellä ehditty kokeilemaan pukua jos toistakin :) Kolme tuntia kissa sylissä on pitkä aika, mutta kukapa sitä raskisi nukkuvaa kissaa poiskaan häätää :) Pikaista paranemista KissaKaramellille ja toivottavasti jumppapuvuista voidaan luopua kokonaan mahdollisimman pian! :)

    VastaaPoista
  2. Voiton puolella taidetaan siellä jo olla leikkauksesta toipumisessa. Kiva kuulla ja toivottavasti paraneminen jatkuu yhtä mallikkaasti edelleen. Komea pukuvalikoima KissaKaramellilla, hehe. KissaKaramellin silmät ovat muuten ihanan veikeät, kauniit kuin mitkä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ainakin kipujen puolesta :) Kissa tuntuu jo liikkuvan enemmän ja on enemmän hereillä, joten kivut lienee takanapäin. Haavakin näyttää oikein hyvälle.

      Poista
  3. KissaKaramellille pikaista paranemista! Siellä on kyllä ollut puku poikineen :)

    VastaaPoista
  4. Varsin kattava muotinäytös KissaKaramellilta! ♡
    Ja varsin sutjakissa mitoissahan rva on. Ylimmistä kuvistahan sen näkee, kun sukkapuku paljastaa kaiken!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin munkin mielestä; sutjakka kissa, vaikka hoitajan mielestä olikin tullut liikaa painoa!

      Poista
  5. Ihana! Meillä ei saatu eläinlääkäristä pukua eikä kauluria, ja haavakin oli pikkupikkunen kyljessä. Vainoharhailin siitä kuitenkin, joten yritin rakentaa omista kalsareistani sukkapukuja. Viima ei arvostanut :D Teillä on tuo pukuilu sujunut ihan esimerkillisesti! Onhan se totta, ettei hieno neiti voi samaa asua pitää kovin usein peräkkäin! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No tarvikkeet (haavaside ja puku) oli hinnoiteltu loppulaskussa 31 euroa, joten ehkä toivoisin minäkin, ettei sellaista olisi tullut :)
      Mun rikkeinten paitojen hihat on paljon halvempia =)

      Poista
  6. Pikaista paranemista toipilaalle ja pitkiä hermoja kevätmuodin kanssa! Friedenkään päällä ei nailon-paita pysynyt. Ostin sitten ihan eläinlääkäriasemalta haavasuojapuvun. Se oli kätevä kyllä, ja kangisti kissaa niin paljon, ettei se päässyt kovin hyppimään ja riehumaankaan (minä olin melkoisen hysteerinen sen suhteen, ettei se riehu haavaansa auki).

    Tuo läheisyydenkipeys on toinen. Friedekin oli mussa kiinni ihan koko ajan leikkauksensa jälkeiset päivät. Tosiaankaan siitä ei nousta kun kerran sylissä on nukkuja ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei, meneekö tää ohi tää hellyydenkipeys? Katti on ollut sylissä nukkumassa joka päivä!

      Poista
  7. Kissojen kevätmuoti näyttää olevan hyvin värikäs ja vartalon myötäinen :)
    Pikaista paranemista KissaKaramellille!

    VastaaPoista
  8. Kissakaramellilla on varsin näppärä emäntä, kun askarteli monta pukua peräjälkeen. Aika makea tuo vaaleanpunainen. Meillä pysyi yksi joulunpunainen puku päällä koko ajan, mutta Ruska ei liikkunut sen kanssa normaalisti vaan aika vaivaisesti hiipien. Ja Rauha parka pelkäsi Ruskaa ja pörhisteli tälle pari päivää. Olette varmasti jo voiton puolella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo pahin lienee ohi, vaikka pukupäiviä on vielä kivuliaan (ihmiselle) monta!

      Poista
  9. Kiitos kaikille toivotuksista, KissaKaramelli alkaa selvästi voimaan paremmin, vaikka hypyt ovatkin onneksi vielä varovaisia.

    VastaaPoista
  10. Heitän tällaisen kerettiläisen ajatuksen, laittavatko eläinlääkärit sukkapuvun ihmisen mielenrauhan ja rahastamisen takia? Varmaan leikkaustekniikoissa, eläinlääkäreissä ja kissojen luonteessa on eroja sen suhteen ovatko kiinnostuneita haavasta. Mulla on yks kissa leikattu 1990-luvulla ja toinen viime vuonna eikä kummallekaan laitettu sukkista. Varsinkin tällä viimeisellä haava oli pieni, kissa ei ollut siitä kiinnostunut ja kaikki meni hyvin ilman sukkista. Kumpi sit olis rasittavampaa taistella sukkiksen kanssa 10 päivää vai vahtia ettei haavaa revitä jos kissa olis siistä kiinnostunut, en osaa sanoa. Pauliina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No tuon verkkopuvun ja haavasiteen hinta oli kyllä ylimitoitettu, eli rahstustahan se on.

      En tiedä valitsinko eläinlääkärin väärin, Helsingissä kuulemma saa nallin sterilisaation tähystyksenä, jolloin haava on about yks tikki. Tämä on lähinnä teurastuksen jäljiltä, niin pitkä se haava on ja KissaKaramelli nuolee sitä heti, jos on karvanakuna. Eli jotain jumppapukua pitää katilla pitää :)

      Poista
    2. Leikkautin sekä Minnin että meillä kolmisen kuukautta olleen Mandyn kasvattajan käyttämällä Sopulitien ell-llä. Siellä ei laiteta sukkista tai muuta, eikä kumpikaan kissa kiinnittänyt mitään huomiota pieneen haavaansa. Helpompaa ei olisi voinut olla. Ihmetyttää kovasti erilaiset systeemit.

      Poista
    3. Ei oo valitettavasti eläinten hoitoon sellaisia Käypä hoito -suosituksia ym hoitoprotokolloja, kuin ihmisille. "Hoitosysteemien" lisäksi hämmästystä herättää eläinlääkärikäynnin hinnoittelu, joka harvoin on eriteltynä, mistä hinta koostuu. Partureillakin on selkeämpi hinnoittelu kuin eläinlääkäreillä :)

      Että otetaan suosituksia vastaa, mikä olis hyvä kissaeläinlääkäri Tampereella!

      Poista
    4. Minä taas leikkautin Frieden 2008 (ei Helsingissä eikä Tampereellakaan) ja sain "kaupan päälle" tavallisen tötterön. Se ei kyllä pysynyt, eikä onnistunut omat sukkahousuviritelmätkään, joten ostin erityisen haavasuojapuvun. Se maksoi, mutta toimi myös.

      En tiedä olisiko Friede nuollut haavaansa. Sillä oli jatkuva ommel, joten tikkejään se ei olisi voinut järsiä irti. Tulehdusriski olisi nuolemisen puolesta ollut, mutta mua huolestutti vielä enemmän se, että kissa pääsee riehumaan liiaksi ja haavat aukeaa sen takia. Siksi se suojapuku oli hyvä, se kangisti kissaa eikä rohkaissut riekkumaan.

      Poista
  11. Minä Pepsi en hyväksynyt noloa verkkomekkoa. Useiden muotiesitysten jälkeen laittoivat minulle farkku-housujen puntista tehdyn puvun, joka oli minusta epämiellyttävä enkä onnistunut sitä riisumaan yrityksistä huolimatta.. No tulehtuihan se haava siinä vaatteiden vaihdon välissä vähän nuoltuani haavaa ja kolmantena päivänä leikkauksesta olin kovassa kuumeessa enkä jaksanut hievahtaakaan :-( Onneksi siitä kuitenkin selvisin ja pukukin leikattiin minulta viimein pois :-) - Pepsi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi Pepsi! Onneksi kaikki meni kuitenkin lopulta hyvin ja tervehdyit ja pääsit takaisin karvanakujen kastiin, ilman farkkuja :)

      Poista

Kiitos, kiva kun kommentoit