Cinna eläkkeelle

Cinna on ollut aivan mainio emo ja on tehnyt tähän maailmaan 19 ihanaa pentua kolmessa pentueessa (Amurin B3-, Amurin D4- ja JustKittying A-pentue): Kiitos ja anteeks, kävin sieltä sun täältä nappaamassa kuvia Cinnan muruista 💝 Kaikki ovat todella ihania kissapersoonia, ainoastaan Amurin Betuelista en ole kuullut mitään, enkä nähnyt kuvia aikuisena. 

Ylärivissä Amurin B3 pentue: Penni, Hilla, Barra, Manuel, Veikka ja Betuel
Seitsikko vasemmalla Amurin D4 pentue:
ylärivissä Inkeri, Olga, Melvin, alhaalla: Ulla ja Maija, Damaris ja Darling
Kuusikko oikella: JustKittying A-pentue:
ylhäällä Urho, Pomo, Miltton, alhaalla: Hilla, Helmi ja Halla

Alunperin olin suunnitellut leikkauttavani Cinnan jo edellisen pentueen jälkeen. Asiaa pohdittuani halusinkin kuitenkin teettää ensimmäisen oman pentueeni juuri Cinnalla. Ja siinä vaiheessa päätin myös, että tämän ensimmäisen oman pentueeni jälkeen Cinna saa jäädä eläkkeelle. Jatkan kasvatusta kahdella Cinnan sijoitukseen menneellä pennulla. 

Niinpä oli aika tilata Cinnalle sterkka-aika. Olin kuullut Pyynikin Eläinlääkäreiden Saarasta, joka tekee steriloinnin kyljestä, ja että näin haavasta tulee todella pieni. Tämän valitsin myös Cinnalle, josko toipuminen olisi nopeampaa ja helpompaa, kuin aikoinaan Karkkikaksosilla. Kaikki sujuikin hyvin, voin todella lämpimästi suositella Saaraa muillekin.

Cinna lähti kotiin päästyäme heti hoippumaan pitkin kämppää. Ohjeena oli olla antamatta ruokaa, kunnes kissa on selvinnyt nukutuksesta. Kissa oli kuitenkin eri mieltä ja päivysti tiukasti ruokakuppien edessä ja huuteli kuin humalainen nakkikioskilla... 

Onneksi kissa rauhoittui syliini nukkumaan. Välillä heräsi pyytelemään ruokaa, mutta sain kuin sainkin palautettua kissan useita kertoja takaisin syliini nukkumaan. 

Cinnalla oli päällään toipilaspuku, koska haavaa ei saanut nuolla 7-10 vuorokauteen. Onneksi puku ei pahemmin vaivannut, eikä Cinna tehnyt mitään Houdineja, eli karannut puvustaan, mitä karkkikaksoset aikoinaan teki monta kertaa päivässä 😁

Viekussa soffalla. Voi näitä kissojen asentoja...

Sterkkahaava on todella pieni.

Toissapäivänä viimein riisuin puvun Cinnalta ja
ai autuas, kun olikin kiva oikoa itseään "nakkena"

Toivotaan lokoisia kissaneläkepäiviä mun murulle 💗

KissaKaramellin jumppapuvut

KissaKaramellin hedelmällisyyden päivät on ohi, ja uusi elämä kastraattina alkoi. Ja kastraatin elämä alkoi useammalla paidanvaihdolla, kuin mihin perheemme teinitytärkään ♥  kykenee. Tämä postaus kertookin keskipitkän oppimäärän sterilisaatioon valmisteluista ja pitkä oppimäärän operaation jälkeisestä leikkaushaavan piilottelusta =)

Leikkausaika oli perjantaina klo 16. Kissa ei saanut syödä mitään 12 tuntiin ennen leikkausta. Niinpä kilttinä laitoin herätyksen 3.45 ja nousin ennen kukonlaulua antamaan KissaKaramellille herkkuruokaa massun täydeltä. Ja piilotin samalla naksukupin kaappien kätköihin =)

Aamulla kissat olivat nälkäisiä, kuten aina aamuisin (ja vähän muulloinkin). Hämytin KissaKaramellin makkarin ikkunalle ja tarjoilin NeitiCassiselle salaa keittiössä Gourmet aamiaisen. Se meni hienosti! Töihin lähtiessäni kissat jäivät ihmeissään keittiöön makoilemaan, olivat selkeästi hämmentyneitä siitä, ettei keittiössä ollut kupin kuppia eikä raksun raksua; Sain mennessäni oven rakoon hyvin pitkiä kissakatseita: "Mitä mamma duunaa?"

Iltapäivällä uskaltauduin kotiin vasta juuri kun piti jo lähteä eläinlääkärin pakeille. KissaKaramellin hermo ei oikein kestä piikkejä, ja kokemuksesta viisastuneena pyysin maskia /kuonokoppaa, etten saisi hammas'upotuksia kämmeneeni. Kantokoppa nostettiin pöydälle viereemme, jotta kissa saisi turvallisesti paeta sinne. Ja heti kun otin maskia kissulin kuonolta, syöksyi katti salamana koppansa peränurkkaan =) Sinne kissuli jäi odottamaan kissanukkumattia, kun poistuin hiljaa takavasemmalle.

Noudin kissan sovitusti kolme tuntia myöhemmin. Hoitaja kertoi laittaneensa kissalle puvun, koska oletti ettei kauluri miellytä =) Tosin puku oli pitänyt jo kertaalleen vaihtaa pikkuvahingon vuoksi.

Kotona kopasta nousi valkeaan varsin naiselliseen
verkkopukuun sounnustautunut pökkyräinen kissuli.
Katti kulki melkoista laitamyötäistä kotimme "perusreitit" läpi....

...ja palasi toviksi vielä koppaansa maate, selvittelemään päätään.
Sikko kävi haistelemassa ja pusuttelemassa uupunutta kaveriaan ♥

Illan ajan KissaKaramelli kehräsi tauotta. Ja kyhnäsi!
Minun piti istua lattialla ja katti tuli nukkumaan ihan kiinni jalkaani =)

Koska kissa kyhnäsi koko illan minussa kiinni,
viritin sänkyni viereen "kissojen peiton"
ja taljan sen alle pehmusteeksi yötä varten.
KissaKaramelli tulikin välittömästi
siihen turvaan nukkumaan, ikäänkuin viereeni ♥

Verkko(a)puku on huonosti leikattu, tassujen kolot eivät olleet KissaKaramellin mittasuhteiden mukaan leikatut, niinpä aamulla KissaKaramelli löytyikin ihan "karvanakuna", eli ilman paitaa =)

Koska KissaKaramelli ei pidä kuumasta, virittelin uuden ohuemman
paidan  nylonsukasta. No ei kestänyt kauaa,
 kun Katti oli jo nuollut ja repinyt sen riekaleiksi.
Muistinkin miksi vihaan nyloneita - ne on aina rikki =) 

Nylonin jälkeen oli vuorossa "pikkumusta".
KissaKaramelli ei kuitenkaan selvästikään
 tykännyt siitä, koska piiloutui kantokoppaan.

Huom NeitiCassinen; sikko valvoo ja vahtii tauotta ♥

Onneksi hää ei jaksanut kauaa mököttää, vaan tuli syliini nukkumaan.
Syliini! KYLLÄ!
Verenkiertoni pysähtymisen uhallakin istuin kuin tatti
sen kolme tuntia,  mitä kissuli sylissäni kuorsasi.

EIHÄN SIITÄ VOINUT NOUSTA KUN TOINEN KERRANKIN NUKKUI SYLISSÄ!

No musta puku hajosi myös muutamassa silmäräpäyksessä.
Sitten otin kovat aseet käyttöön, ja KissaKaramelli sai ylleen
 vahvampaa kangasta olevan pinkin jumppapuvun.
Jopa Olli-Hermannin eiliset taustatanssijat (Tähdet Tähdet by MTV3)
kasariBicceineen häviävät tälle ihanuudelle =) Vai mitä?

Tänään töistä tullessani päästin KissaKaramellin
karvanakuksi peseskelemään itseään.
Ja sikko oli taas vahdissa ♥

Katti hermostui "isoveli valvoo" meininkiin
 (vahdin ettei nuole massuaan),
ja hyppäsi piiloon pesulle =)

Pesujen jälkeen maistui leikkikin karvanakuna,
 ja pallo sai kyytiä!

"Ja totahan mä en muuten enää päälleni laita!"



No kyllähän laitat, nyt yöppärit päälle ja nukkumaan
Sweet Dreams ♥ sanoo mamma

Tässä näkyy huomisen urakka. Toi haavaside pitäis jotenkin saada irti....

Tulikin mieleeni, täällä on kissoja punnittu yhdessä sun toisessa blogissa. KissaKaramellikin punnittiin eläinlääkärissä =) Hoitaja sanoi, että on "kyllä nyt kissa päässyt lihomaan, kun viime punnituksessa oli 3.9 kiloa ja nyt 4,4 kiloa". Tuumaisin siihen että ehkäpä asiaan vaikuttaa se, että viimeksi punnittessa KissaKaramelli imetti kuutta ihanaa luovutusikäistä pentuaan =) Nih!

Päätös

Pitkällisen harkinnan jälkeen olenkin päätynyt siihen, että en ainakaan toistaiseksi ryhdy kasvattajaksi: KissaKaramelli siirtyy lemmikkien kastiin, ja pääsee "kollia mouruamasta" ennen kevään ja valon tuloa! Meille ei siis enää tule pentuja, ellei kissalukua kasvateta muutoinkin. NeitiKassinenhan on jo leikattu, ja nyt seuraavaksi varaan ajan KissaKaramellille. Luulen että "paitahommiksi" menee, ei taida KissaKaramellikään piitata tötterökauluksesta =)

Tähän hetkeen sopii paluu kissuleittemme juurille, kuviin kissasiskoksistamme yhden vuorokauden ikäisinä, upean emonsa Avila'n hellässä huomassa ♥

Toivon, että sterilisaatio auttaa KissaKaramelliä myös muhkean turkin kasvattamisessa. En malta odottaa, että kissulille kasvaisi Avilan kaltainen pörrykkäturkki =) Leikatuilla kuulemma turkki muhkeutuu, ja se näkyy jo meidän kissasisaruksissa, NeitiKassisella on pidempi karva kuin armaalla sisarellaan...

Mutta siis, tässä Avila, Carmel aka KissaKaramelli ja Cassia aka NeitiKassinen:

Kuva Amurin Siperiankissat

Kuva Amurin Siperiankissat

♥   ♥   ♥    AWWWWWWWWWWWWWWWWWWWWWWWWW   ♥  ♥  ♥


Ja tervetuloa lukijaksemme "Kisulit" ! Kiva saada teidät meiän tiimiin =)

Tötterö vai paita, siinäpä kysymys

Kuten KissaKassinen edellisen bloggauksen haasteessaan paljasti, oli edessä leikkaus. Nyt se on jo takana. Sterilointi! Surun päivä!

KissaKassisesta suunniteltiin ensin kasvatuskissaa. Neiti on asunut meillä sijoituksessa ja pentuja suunniteltiin syntyväksi jo ennen vuoden vaihdetta, sulhanenkin oli jo valittuna. Neiti pääsi viime kuussa astutusreissulle, mutta reissu ei oikein ollut menestyksekäs. Kissa ei antanut astua, unohti kiimansa ja lakkasi syömästä ja liikkumastakin, kyhjötti vain, paniikissa. Liian arka katti! Ja koko kasvatussuunnitelmat ottivat takapakkia, ja katti lennähti näyttely/lemmikki-statukselle. Ei pentuja! No näillä mennään ja tähän taloon suunnitellaankin lisää pentuja KissaKaramellin kanssa, joskus hamassa tulevaisuudessa.

No, kunnei kerran tehdä pentuja, on kissan terveyden ja palvelijoiden mielenterveyden kannalta parasta sterilisoida katti turhan juoksemisen estämiseksi.

Hieman epäluuloisena eläinlääkärin odotustilassa.

NeitiKassinen nukutettiin toimenpidettä varten. Lääkäri tuuppasi injektion takamukseen ja poistui huoneesta. Kissa kuulemma nukahtaisi 10 min päästä. NeitiKassinen sammahti heti, samantien. Hetken päästä tullut hoitaja oli sitä mieltä, että nopea nukahdus johtui kissan rennosta olosta, ettei ollut turhaa stressannut. Sitä en tiedä, mutta kyllä neiti oli aika levollinen pistoksesta huolimatta. Hoitaja lähti pletku katti olallaan toimenpidehuoneeseen, ja lupasi soitella parin tunnin päästä, kunhan kissa alkaa heräilemään.

Kolmen tunnin päästä hain kissan kotiin. Tötteröpäinen herttuatar saapui pikkasen pöpperöisenä kotiin hoippuen ympäri kämppää tarkastuskierroksella. Katti kävi kotikierroksen aikana myös pissalla, joten päätin rauhoittaa lopulta katin levolle kantokoppaan. 

Siskokin kävi ihmettelemässä tulokkaan hajuja

Painikaveri Kong sai toimia tyynynä, jolla
tötteröpää saatiin tuettua mukavampaan asentoon.

Pitkien torkkujen jälkeen katti ei ollut enää niin pöpperöinen ja sai luvan tulla kopastaan. Iltaruokailun ajaksi otin tötterön pois. Heti kun neiti Herttuatar oli syönyt, alkoi hän nuolemaan haavasidetään. Laitoinkin tötterön heti takaisin. NeitiKassinen kiinnosti sekä Laikkua että KissaKaramelliä niin, että niitä piti ihan häätää ympäriltä turvaten herttuattarelle rauha levätä ja toipua.

Herttuatar tötteröineen

Yöksi NeitiKassinen vetäytyi sohvan alle nurkkaan nukkumaan.
Paikka jossa Hän ei normaalisti koskaan ole!

Aamulla NeitiKassinen oli jo selkeästi virkeämpi. Tötterö haittasi menoa ja ahdisti mieltä. Syömisestäkään ei tullut mitään, vaikka mamma otti tötterön pois, vaan piti alkaa nuolemaan itseään ja mahaansa. Niinpä siirryttiin suunnitelmaan B, eli kissanpaita. Kävin nappaamassa kaapista vanhan kuluneen paitani, ja leikkasin siitä irti hihan. Hihaan leikkasin reiät etutassuille. Puin paidan kissan päälle ja siinä mittasin takajalkojen paikat. Sujauttelin takajalat leikkaamiin koloihin ja Voilá, kissanpaita oli valmis! 

Nyt on hyvä tallustella....

...nuoleskella....

...kuunnella kodin ääniä ja muutoinkin vahtia joka solulla...

...ruokailukin taas kiinnostaa...

..ja paidalla pääsee muuten oikein hyvin pesullekin ;)

Näillä mennään. Kipulääkettä kerran vuorokaudessa vielä ainakin huomenna. Haavaside pitäisi pitää paikoillaan noin 5 vuorokautta ja kymmenen päivän ajan pitäisi estellä haavan nuoleskelu. Paitaa pidetään siis vielä pitkään. Onneksi se kelpaa!

PS.  Lämpimästi tervetuloa blogimme lukijoiksi; "Sinikilpikonna" ja "Piivi" =)