Näyttelyyn valmistautumista

Sunnuntaina koittaa Turussa melkoinen koitos, TUROKin kissanäyttely kaikkien kolmen kanssa. Huh! Ehkä eniten hiki tuli kuitenkin kolmen kissan pesemisestä ja KUIVAAMISESTA! Aloitin homman keskiviikkona leikkaamalla kolmikon kynnet. Torstaina pesin Cinnan. Hyvin meni, koko jutussa ei mennyt yhteensä kuin tunti! Cinnalla on pentukarva ja turkin pinta-alakin on 2.5 kiloisella pennulla pienempi, kuin esim 5.2 kiloisella KissaKaramellilla. Cinna oli pesuista kyllä ihmeissään muttei kauhuissaan. Pesun jälkeen Cinna viihtyi tiiviisti sylissä ja kyljessä koko illan, olikohan kissalla vielä vilu, jos turkkiin jäi jotain kosteutta. Mutta ei se siis ainakaan suuttunut mulle :)

Oisin mää voinu ittekki itteni pestä, kun olsit vaa sanonu!

Siperiankissan pesuissa isoin homma on saada kolmikerroksinen turkki ensin kastumaan, sitten vaahdottumaan ja lopuksi vielä huudottua. Käytän pesussa kahta eri tököttiä, ensin laitetaan rasvanpoistajaa, joka huuhdotaan pois, sitten shampoota. Joskus shampoota tarvitaan kaksi kierrosta. Ja taas huuhdotaan. Sitten kissa saa pönöttää paksuissa pyyhkeissä hetken, että suurimmat vedet valuu turkista. Sen jälkeen kuivataan kuivaajalla. Pakko kuivata, muutoin turkki jää kiharalle. Jotkut käyttää näyttelyyn valmistautuessa erilaisia tököttejä turkin pörheyttämiseen. Meilläkin on joku suihke, jonka pitäisi antaa turkille "volyymiä", mutten ole huomannut sillä mitään vaikutusta. Isojen kissojen kohdalla mulla menee yleensä pesuissa ja huuhteluissa reilut puoli tuntia ja kuivaamisessa menee tunnin verran. 

Pesin NeitiCassisen perjantaina. Oli muuten taas edellistä helpompi pesu. Tän helpommaks ei voi mennä, ellei kissa ala itse käymään suihkussa! Ei nimittäin pyrkinyt kertaakaan karkuun pesujen ja huuhteluiden aikana. Kissa napotti paikoillaan ja jopa nosti häntää kun huuhtelin peppua. Yleensä kissa on istunut tiukasti pepun maahan, että pesu ja huuhtelu on ollut suorastaan haastavaa. Myös kuivaus sujui loistavasti. Sain kasvattajalta vinkin heittää pyyhkeenkulma kissan pään suojaksi. Siellä NeitiCassinen olikin rauhassa, kun ei tuullut yhtään nokkaan. Kissa ei pyrkinyt yhtään pakoon eikä pois sylistä. Ehkä katti alkaa jo tottuakin tähän pesupuuhaan....

Nii, kyllä meillä olis omatkin pesulaput, mamma!

KissaKaramellinkin olisi pitänyt päästä pesulle jo perjantaina, että turkki vähän ehtisi asettua. Vaan en jaksanut. Pesu jäi viimeiselle päivälle. Pesut onnistuivat hyvin, muutaman kerran katti naukaisi, ehkä aina kylmästä, kun naukunat osuivat hetkiin, jolloin vaahdotin. Mutta myös KissaKaramelli pysyi kivasti paikallaan, paria poishipsuttelu -yritystä lukuunottamatta. Yhtään singahdus-yritystä ei ollut :)

Sitä paitsi kevät kuivaa minkä mamma kastelee,
tää kuivaus on ihan turhaa hommaa!

Kuivaamisesta KissaKaramelli ei pitänyt! Edelleenkään! Mutta pyyhkeen alle piilotettu pää auttoi tässäkin urakassa. Asennnon vaihdot oli KissaKaramellille hankalimpia; uutta paikkaa kun aloitettiin, piti vähän yrittää rimpuilla. Mutta minulla oli teinipoika pitämässä kuivaajaa, niin sain tukevasti pidettyä kissaa turvallisessa otteessa, ja tämän rauhoittui tajuttuaa, ettei tässä nyt tosiaan puhallusta kummempaa tapahdu. Ainoa ongelma kuivauksessa oikeastaan oli se, että se kesti niin kauan. KissaKaramellin kuivaukseen meni selvästi pidempään, kuin kenenkään muun. Vessakin kävi kuumaksi, kosteaksi ja hikiseksi, pönttökin oli "hikipisaroilla". Kun kissa tuli valmiiksi ja pääsi vapaaksi, kipitti hää soffan alle pesemään itse itsensä "paremmin". Hetken päästä tuli hiemailemaan ja näyttämään aikaansaannoksensa mammalle, "kato ja rapusta, nyt on hyvä". 

Nyt vaan mamma pakkailee tavaransa, ja lähtee aamulla kukonlaulun aikaan kohti Turkua. Perillä pitää olla viimeistään klo 8.00. lähtö on siis viimeistään kuudelta!

Nähdään Turuuuuuus! Ja loput sit taas täällä Blogistaniassa :)