Mamman kanssa mustikassa vol 2

Kuten edellisessä postauksessa kerroinkin, kävin kesällä kissojen kanssa mustikkareissuissa. Ihan vaan lähimetsikössä, pikkuämpärin kanssa :) Kissoillamme laadunvalvonta pelaa kyllä todella hyvin, ja ne tekevät äärimmäisen tasalaatuista tarkkaa työtä! Nimittäin näiden marjareissujemme perusteella voin todeta, että kissan kärsivällisyys marjametsässä on tasan puoli kiloa :) Joka kerta :) Ei sen enempää, eikä vähempää :) Tässä yksi KissaKaramellin puolen kilon mittainen mustikkareissu kuvina:

Metsään vie mustikkakissan tie..

KissaKaramelli oli niiiiiiiin onnellinen
päästessään mamman kanssa metsään,
että pitkät tovit se vaan kehräili, kiersi
ympäri ja puski mammaa joka puolella.
Siinä oli välillä mustikkaämpärikin vaarassa
kaatua, niin tarmokkaasti  KissaKaramelli
näitä rakkaudentunnustuksiaan esitti.

Rakkaudentunnossaan kissa päättikin etsiä mammalle ne ihan parhaat mustikkamestat. 

Nuuh nuuh!

"Täällä mamma!"

.

"Siis kato kuinka paljon näitä on!"

"Eikös olekin hyvä paikka?"

"Mä oottelen tässä!."

"Mutta ooksää mamma huomannu, että 
nää on ihan kamalan pahan makuisia ?"

"Kultaseni älä huoli, sinä saat pitää tonnikalasi, minä hoitelen nämä marjat!"

Mamman kanssa mustikassa

No nyt on vettä virrannut Tammerkoskessa niin maan perusteellisesti sen jälkeen, kun viimeksi postailtiin. Hyvissä voimissa ollaan, vaikkei ollakaan saatu mitään aikaiseksi täällä kissablogistaniassa.

Syys on saapunut, mikä on ihanaa, vaikka kesä jotenkin jäi tulematta... Ainakin jäi semmoinen tunne, että aina vain odoteltiin kesän alkavan. Tässä kuitenkin joku kesäinen muisto, jota saan vielä talven aikaan pakastimestakin ammentaa: Käytiin nimittäin kesäaikaan marjassa. Mustikassa. Vaikka yleensä ulkoillaan Karkkikaksosten kanssa yhdessä, päädyin marjaretkillä pitämään mukanani vain yhtä kissaa kerrallaan. Tässä kuvia elokuisesta mustikkaretkestä NeitiCassisen kanssa - Neiti johdatti mamman metsän antimille ♥

"Seuraa mamma mua..."

"...mä tiedän missä niitä herkkuja on!"

"Mamma, jaksaa jaksaa!"

"Trust me, I know what I'm doing!
Mä siis tosiaan vaan tsekkaan mestat sulle!"

"Mitäs mä sanoin, täällä niitä on!"

"Mitäs sanot?!? Riittääkö?"

"Meneeks sulla muuten kauan?"

"Nooh, eihän tässä hevosen selässä olla..."

Poimi sä vaan marjas rauhassa!

Takapihalla

Kesä on ollut surkea! Liian vähän on ollut sopivia säitä istuksia takapihalla tekemättä mitään. Niin että kissatkin saisivat olla lököttelemässä nurtsilla. Mutta on niitäkin kertoja ollut. Tässä kuvasarja yhdeltä illalta muutama päivä sitten. 

Eka kerta muuten, kun Cinnakin oli aika rauhassa valjaissa. Te ketkä seuraatte meitä Facessa, näittekin videon, missä Cinna ei päässyt terassilla eteen eikä taakse, kun piti vaan tuijottaa ihmeissään kissatarhaa. Mutta tällä viikolla Cinna jo oppi ulkoilemaan valjaissa. Eikä tullut yhtään kunnon valjashalvausta, mutta yks kyljelleen heittäytyminen nähtiin :)

Ensin Cinna jäi maate terassille, mutta joku lentävä öttiäinen sai kissan intoutumaan liikkeelle, aina kukkapuskaan saakka:

Nam, mihin se meni?

Cinna tuijotteli ja haisteli ihastellen aikansa kukkapuskassa

Mutta miten täältä pääsee pois?

Nostin Cinnan puskasta terassille ja
Cinna "ryömi" terassia aina rappuselle asti.
Siitä oli hyvä kuikuilla öttiäisiä :)

Jonkun ajan päästä Cinna "ryömi" nurmikolle asti
ihmettelemään taas kissatarhaa.

Cinnan laahauduttua ihan nenu tarhaan kiinni,
NeitiCassia kävi selvästi vähän "neuvomassa"
 Cinnaa ulkoilemaan "isojen kissojen tavoin"

Ja Cinna intoutui yrittämään ryömimällä kohti seuraavaa kukkapuskaa :)
NeitiCassialla olikin vielä pari neuvoa annettavaksi!

Ja Cinna "uskaltautui" pystyasentoon :)
Ilmeestä päätellen aika pelottavaa :) 

KissaKaramelli oli hieman tuohtunut
rajoitetusta ulkoilumahdollisuudesta...

Ja yritti kyllä tomerin askelin lähteä
talon nurkalle ja oikein lenkille...

"ET OO TOSISSAS!
Onks ihan pakko pysyä pihassa?" 

"Ja mitenniin muka täällä ei saa syödä kukkia!?!"

Niinpä arvon prinsessa KissaKaramelli asettautui pötköttelemään.
Ja tietenkin pehmustetulle tuolille. Kuka sitä ny nurmikolla nukkuis?

NeitiCassinenkin yritti, neuvottuaan Cinnaa riittävästi,
hilpaista pidemmille reissuille talon nurkalle...

"TYHMÄ ihminen esti!"
"Ja onks sun ihan pakko kuvatakin koko ajan?!?"

"Mitähän keksis? Hmmm!"

"Ai niin täällä...

..on näitä makeita ruohoja!"

"Ai ei saa syödä vai? Mut täähän on kans ruohoa? Jotai norsuruohoa?"

"No mökötetään sitte!"

Sitten pihaan ilmetyi sulkalelu. Siitä touhusta ei kunnollisia kuvia saatu, mutta hetken oli kivaa :)

Cinna innostui ihan juoksemaan ja hyppimään.

Mutta se sulkalelu ei ollut hyvä idea, koska! Monta kissaa valjaissa! Katso vaikka seuraavista kuvista. Ei mitään laatukuvia, mutta kehoitan kiinnittämään huomiota flekseihin. Välillä oli selvittelemistä kun kissat riehaantuivat juoksemaan ja hyppimään sulkalelun kanssa. Cinnakin juoksi kerran "kuin päin seinää", niin pitkälle kuin fleksiä riitti ja näky oli kuin sarjakuvissa. Cinna olikin vähän aikaa kuin pökerryksissä.

Loppu-ulkoilu sujui kaikilta kissoilta puskissa makoillen. Siinä turahti pitkä tovi, kunnes hyttyset valtasivat pihan ja ihmiset kissoineen pakenivat sisätiloihin. Seuraavaa ihanaa iltaa odotellessa...

Ihanaa viikonloppua kaikille!

Herkkusieni, ERY-SYD 12.6.2016

Pitkä tauon jälkeen paluu postailuun vanhentuneen uutisen kanssa: Cinna oli Hyvinkäällä ERY-SYDin näytelmissä kesäkuussa, ja valmistui Championiksi. Näytelmät oli ns Drive-in näytelmät, joissa ei tarvitse koko päivää loikoilla, vaan sinne voi mennä juuri ennen oman väriryhmän arvostelun alkua, ja lähteä saa heti kun työt on tehty. Tehtiin pikareissu, käytiin tuomaroitavana Kristiina Rautiolla ja saatiin kehuja. Sertikilpailua ei ollut, koska kilpailija ei ilmiintynyt paikalle :) Värin parhaasta ei kisattu, koska ei ollut tarpeeksi kisailijoita. Etkoille eli tuomarin paras valintaan päästiin, mutta siihen matka tyssäsi :) Lähdettiin kotiin uutta titteliä rikkaampana, Cinna valmistui Championiksi. Jeee!

Mun ikioma herkkusieni ♥

Arvostelusetelit on niiiiin paljon helpompia suomeksi :)

Kaikenlaista muutakin on ollut, enimmäkseen ihmisillä, vähemmän kissoilla. KissaKaramellin järkytykseksi mamma ja KOKO muu perhe hilpaisi ulkomaille ja vieläpä tutun kissamummon kanssa. Niinpä hoitajiksi ilmaantui ihmiset, joiden kanssa KissaKaramelli ei ole tottunut asioimaan leikkejä enempää. Ihanat hoitajat, kovin kissarakkaat, mutta KissaKaramellillä otti koville. KissaKaramelli jopa väisteli ja piiloutui hoitajiltaan. Eikä oikein syönytkään. Turkkikin meni surusta ihan takkumöykyksi, niin kova stressi ikävästä tuli. Tai toivon, ettei ole kyse mistään vakavammasta, kuten sairastumisesta, mutta kovin on kissalta karva kurjistunut. Onneksi mamma ja muu perhe on vielä kolme viikkoa lomalla, paijaamassa ja rapsuttelemassa. Halikuurin lisäksi Karamelli on extravitamiinijaöljy -kuurilla. Kyllä tämä tästä :) 

Kesä, eikä mitään tekemistä!

Kesä on saapunut. Ainakin ruoho, kärpäset ja muut lentävät öttiäiset! Hajut, piilopusikot ja lintujen liverrys! Tirppa-tvssä ja radiossa lähes tauoton lähetys. Joku tirppa on  päätynyt jonkun lounaaksikin pihassamme. Jäljellä oli jäänyt kopeliini pyrstön tyven kanssa. Kissojen päivät pyörii entiseen malliin. Enimmäkseen nukutaan. Hereillä ollessa syödään, istutaan ikkunalla tai tarhassa. Tarhassa viihdytään aina vaan pidempään ja sitten taas nukutaan. Välillä vähän riehutaan ja rukoillaan mammaa valjastelemaan. Välillä se lähtee. Enimmäkseen ei! Ihminen!

Arki on siis palannut mamman mukana. Mamma lomaili matkoilla reilun viikon, ja se oli kova juttu se. Ainakin KissaKaramellille. Mamman paluun jälkeen meni KissaKaramellillä muutama päivä vahtiessa, ettei se mamma vaan taas ota ja häviä. KissaKaramellin piti olla koko ajan samassa huoneessa: jos mamma vaihtoi huonetta, ei mennyt montaa minuuttia, kun KissaKaramelli tassutteli perässä samaan huoneeseen. Aina vessaan ja suihkuun asti. Mutta onneksi "mamman luottoluokitus" palasi nopeasti normaaliin superturvalliseen AAA-luokitukseen, ja kissakin saa nukkua rauhassa mamman liikkeistä piittaamatta :)

KissaKaramelli vahtimassa mamman päiväunia!

Leppoisista tunnelmista seuraaviin...Tässä esimerkki siitä, miten käy, kun on liikaa aikaa ja energiaa! Meillä ei kissat ole koskaan tuhonneet mitään. Paitti ny! Aikalailla pentujen lähdöstä seuraavalla viikolla Cinna oli hyppinyt traakkipuuhun sillä seurauksella, että seinästä lähti pala boordia, ja kukasta latvukset. Byebye traakkipuu, sehän olikin tosiaan kissoille myrkyllinen... Good ridings!

Mitä enemmän on aikaa, sitä enemmän ehtii!

Mitäs tuhoja teillä on saatu aikaan?