Kun talossa juoksee kuusi alamittaista "pumpulipalloa", on kaikkien ihmisasukkien muunnettava kävelytyylinsä perushiihtelyksi =) Vaikka kuinka yrittää katsoa jalkoihinsa mihin astuu, ehtii joku nelistää raketin lailla juuri jalan alle, tai ainakin jalan edestä kampaten ihmislaahustajat!
Pennut ehtivät jokapaikkaan, ja ainakin sinne, missä vähiten odotat näkeväsi niitä.
KissaKaramellilläkin on kova vahtiminen, kun pennut levisivät yli sadalle neliölle pienen aitauksen sijaan.
 |
Tässä KissaKaramelli vahdissa,
valmiudessa ponkaisemaan pentuja paimentamaan |
Tänään keskityn pikku leijonanpentuumme "Lais"iin aka Toffeeseen. Hieman luonteesta: Toffee on varsin rohkea ja leikkisä pentu, pesueen yksi vauhdikkaimmista. Toffee puuhailee pennuista ehkä eniten, touhottaen vauhdilla paikasta toiseen varsin itsenäisesti muita odottelematta.
 |
Toffee ei todellakaan jää odottelemaan "pentujen kattausta",
vaan käy rohkeasti isojen kissojen kupille... |
 |
...vaikka mammakissa käykin heti tuuppimassa
ja syömässä sapuskat "parempiin" suihin. |
 |
Ja vaikka Toffee rakastaa kölliä toisten kanssa päällä ... |
 |
| ..kuten myös tästä kuvasta näkyy... |
 |
| ...hakee Toffee usein myös omaa rauhaa.. |
 |
Ja omat yksityiset "jakamattomat"
päiväunipaikkansa vaikkapa leikkiputkesta.... |
 |
| ...tahi paffilaatikosta! |
Lopuksi vielä kuvia kiipelypuun valloituksesta ensimmäisenä iltana "vapaudessa";
Ensimmäinen pentu, joka valloitti laatikon yläilmoissa:
 |
| "Hmm, onko tää syötävää?" |
 |
| "Voi itku kuinka korkeella!" |
 |
| "No mä ainaski rupeen iltapesulle" |
 |
| "Kauniita unia maailma, huomenna taas jatketaan!" |
Joka paikkaan ne ehtivätkin! Hyviä kuvia olet noista viliskanteista ehtinyt ottamaan.
VastaaPoistaKiitos, suhdeluvut on: tuhat kuvaa ja kymmenen kelpoa =)
PoistaRakastuin.
VastaaPoistaNiinpä! Ihan rinnasta puristaa on ne niiiiiiiin ihania!
PoistaOn siellä varmasti vilinää ja vilskettä ♥
VastaaPoistaand I love it <3
PoistaValloittavia... Muistan, kun Wilma tuli meille työkaverilta. Heillä oli "päässyt vahinko käymään" Wilman emolle - eivät ehtineet leikkauttaa, kun 4 pentua pyörähti maailmaan. Työkaverini rukoilemalla rukoili minua ottamaan yhden ja niinhän minä sitten "sorruin". Tarkoitus oli antaa Wilma Outille, mutta kun se ehti olla meillä monta viikkoa, eihän siitä enää raaskinut luopua. Työkaverinikin totesi, että heillä on sellainen vilske, että mieheltä menee hermot niiden pentujen kanssa. Olivat siis aivan valmiita luopumaan niistä :)
VastaaPoistaEhkä meillekin käy niin ??? Kuusi viikkoa on aikaa pentujen kanssa, ja tänään vierivät tyttäreni poskilla kyyneleet luopumisen tuskasta!
PoistaIhania pentuja ja kirjoitukset vallan hyviä!
VastaaPoistaKiitos !
Poista