Kylläpä odottavan aika on pitkää. Kissa kulkee ovelta ovelle ja ikkunalta ikkunalle. Kurnaa ja mouruaa lähes tauotta.
Tänään päivänä 61. on ilmaantunut hirrrrrvittävä hellyyden kaipuu. Sylissä on viihtynyt ja kehrännyt enemmän kuin useaan viikkoon yhteensä.
Katti halusi parikin kertaa lähteä omasta pihasta kävelylenkille (n. 60 m yht). Lenkillä ollessa ei tahtonut päästä eteenpäin, kun koko ajan piti puskea mun jalkoja ja kiehnätä ihan kunnolla. Olinkin lähes koko ajan kyykyssä "hellittävänä", eikä kävelystä tullut oikein mitään. Lopulta kannoin kehräävän kissan kotipihan keinuun syliini, jossa kehräys jatkui pitkään. Kummallista, tää katti ei juuri koskaan ole sylissä, muutakuin selällään jalkojen päällä.
Illan päätteeksi "oi tunteellinen, surullinen, yksinäinen siili" eksyi pihaamme ja halusi tehdä kissojen kanssa tuttavuutta. Pidin valjaista tiukasti kiinni enkä uskaltanut päästää kissulia yhtään lähemmäksi, mutta siilipä astui askel kerrallaan lähemmäs, kunnes nousin ja nappasin kissulin kainalooni. Mielestäni tämä oli "riittävän lähellä" =)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos, kiva kun kommentoit